Helsinkiläinen 1989 syntynyt gonpelaaja, jonka muita harrastuksia ovat matematiikka, scifin kirjoittaminen ja kamppailulajit. Pelaa liikaa KGS:ssä epäterveellisiin aikoihin. 10 kyu pelissä, mutta ehkä 2 dan trash talkissa. Aloittanut gon 16.12.2011.

Tavoitteena single digit ihankohta, vuoden loppuun mennessä 1 dan! (Dream on.)

!! Turnaus- ja muita anekdootteja 

! Egon turnajaiset 2012

__ 13k+(b3)/13k-(b3)/18k+/21k+(w6)/22k+(w6) = 4/5 __

Ensimmäinen (tasoitus)turnaus. Gohon olin tässä vaiheessa tutustunut vasta kuukauden verran, enkä osannut kovin varmasti kellon käyttöä tai turnaussääntöjä, joten jännitti. Yökylässä ollut kaveri vielä valvotti edellisenä iltana ja päädyin laudan ääreen neljän tunnin unilla... 

Päätin ajatella itseäni täydellisenä aloittelijana, mikä melkein olinkin, jotteivät odotettavissa olevat murskatappiot sattuisi. Yllättäen voitin neljä viidestä pelistä ja sain palkinnoksi kirjan (yay!). Olin pitänyt 17 kyun luokitusta liioiteltuna, mutta nyt putosi vielä kaksi kiveä pois, joka tuntui melkoisen epämukavalta.  

Pelejä en osaa enää tarkemmin analysoida, kun niistä on jo jonkin verran aikaa, mutta jänniä ne olivat.  

! Mikä vois mennä pieleen? 2012

__ 12k+/12k-/13k-(w1)/7k-(b4)/13k-/21k+(w6) = 2/6 __

Juuri ennen turnausta minua oli taas korotettu, nihkeältä tuntuvaan 12 kyuhun. Ja sain todellakin kokea, että on ihan eri asia pelata 12 kyuna kuin 17 kyuna! Hävisin neljä kuudesta pelistä. Onneksi kaikissa muissa paitsi Åkerbergin Markoa (7k) vastaan yhden kiven alitasoituksella pelatussa pelissä, onnistuin tarjoamaan edes jotain haastetta vastustajalleni. 

Ensimmäinen peli, vastustaja Samu Karanko 12 kyu

Olin kohdannut Samun turnauksessa jo kerran, ja hävinnyt silloin kolmella tasoituskivellä. Koska nyt oli edessä tasa-alkupeli, odotukseni olivat aika varovaiset. Tiesin kuitenkin kehittyneeni edellisen turnauksen jälkeen, ja päätin yrittää voittaa. Se onnistuikin, mutta pelistä jäi hieman huono maku suuhun, koska yhdessä vaiheessa siirsin kiveä laiton jälkeen. Emme kuitenkaan viitsineet kutsua tuomaria paikalle, vaikka kyseessä lieni ratkaiseva laitto (osa nurkastani olisi ehkä kuollut). Siten voitin, mutta se ei tuntunut aidolta voitolta... No, seuraavassa turnauksessa sitten.  

Toinen peli, vastustaja Sinikka Siivola 12 kyu

Hyvin omituinen peli. Fusekissa olin pulassa, mutta keskipeliin mennessä piste-ero alkoi tasoittua, varsinkin kuin sain syötyä aika tavalla yksittäisiä ja kaksittaisia kiviä... tosin ehkä keskityin liikaa kivien syömiseen, koska hävisin sittenkin 2,5 pisteellä. Pöh. 

Kolmas peli, vastustaja Henri Ruusula 13 kyu

Henri on ehkä se gonpelaaja, jota voi kaikkein parhaiten luonnehtia kilpailijakseni. Meillä on ilmeisesti joku epävirallinen kisa siitä, kumpi korotetaan ensimmäisenä 10 kyuhun. 

Pelasin valkoisilla kivillä ilman komia. Pelasin, öö... kakkaa. Harmittaa vähän, että kaikista turnauspeleistä juuri tämä kirjattiin. Tosin ehkä parempi läpikäydä hävittyjä pelejä kuin voitettuja. Pelissä oli selkeitä virheitä, joista Kunkku ja Arto huomauttivat myöhemmin.  

Neljäs peli, vastustaja Marko Åkerberg 7 kyu

Sain vain neljä tasoituskiveä. Rupesin mokailemaan jo fusekissa, ja minulle jäi juokseva ryhmä. Juoksu katkesi aika lyhyeen. Yritin kompensoida, mutta ei vain tullut mitään. Taisin luovuttaa. 

Viides peli, vastustaja Laurent Fleifel 13 kyu

Tämäkin oli peli, jonka luulin voittavani, mutta sitten munasin. Tapasin Laurentin ensimmäistä kertaa turnausta edeltävänä keskiviikkona Kaislassa. Hänen luokituksensa haluttiin varmistaa turnausta varten, joten pelasin hänen kanssaan korotuspelin tasa-alulla. Voitin pelin luovutuksella. Ehkä tästä vedin jotain vääriä johtopäätöksiä, ja varomattomuus johti tappioon.

Fusekissa Laurentin eräs ryhmä jäi ilman beissiä, ja lähdin innostuneena tekemään sitä mikä on kivointa gossa, toisin sanoen tappamaan. Pian ryhmä oli silmätön ja (niin luulin) pussissa. Olin kuitenkin jättänyt nurkkani hieman ohueksi, ja Laurent söi häntäni, jonka jälkeen hänen ryhmänsä eli. Se ei kuitenkaan vielä ollut kriittinen isku, koska olin kerännyt keskustavahvuudet ja ison alalaidan ahdistellessani tätä ryhmää. Peli oli tasaista vääntöä siihen asti, kunnes Laurent tappoi yhdellä siirrolla nurkkani josta oli päässyt jotenkin muodostumaan bulky five :( Pelasimme loppuun, muttemme laskeneet pisteitä. Luulen kuitenkin että olisin voittanut, jos nurkka olisi elänyt. Ei voi mitään. Pelistä jäi kuitenkin hyvä fiilis, koska se oli tappelua tosissaan alusta loppuun. Laurentin taisteluhengen pystyi konkreettisesti aistimaan pelistä, ja itsekin taisin olla aika adrenaliineissa, koska kädet tärisivät pelin jälkeen. 

Kuudes peli, vastustaja Lauri Karanko 21 kyu

Myös 11-vuotiaan Laurin olin kohdannut eGon turnajaisissa ja silloin voittanut omasta mielestäni jokseenkin helposti. Nuoret pelaajat kuitenkin kehittyvät nopeasti, ja Laurilla oli tässä vaiheessa turnausta pelottavat neljä voittoa viidestä. Hän oli nujertanut Laurentinkin. Osasin aavistaa, mikä minua saattoi odottaa. 

Luokitusten perusteella minun olisi pitänyt antaa Laurille yhdeksän tasoituskiveä, mutta koska olin ottanut turpiini käytännössä koko turnauksen ajan, Lauri sai vain kuusi. Sekin tuntui nihkeältä. Aloitin keimakakareilla oikeaan ja vasempaan ylänurkkaan, ja hahmottelin itselleni kolmen kiven reikäisen ja säälittävän ylälaidan. Aloin väkertää samanlaista alhaallekin, kun Lauri invaasioi ylälaitani. Suljin invaasiokivet sisälle ja aloin ottaa niitä hengiltä. Katkeran taistelun jälkeen tämä onnistuikin, ja Laurin ryhmä kuoli isona. Vielä ei ollut kuitenkaan aika huokaista helpotuksesta. Lauri oli saanut sekä oikean että vasemman laidan mammuttimaisen kokoisena. Tein vasempaan laitaan invaasion, mutta näin melkein heti ettei siitä tule yhtään mitään ja uhrasin kiveni pienenä. Minua alkoi tosissaan pelottaa tässä vaiheessa, että häviän. Lauri osasi mielestäni lukea useimpia tilanteita ainakin 18 kyun tasolla, ja tuntui, että kuusi tasoituskiveä oli vain liikaa. Jossain vaiheessa kikkailin vastustajan oikean laidan kahtia ja uhkasin tappaa about kolmasosan siitä. Syntyi ko, ja toivottomana panin merkille, että minulla oli noin 1 säälittävä ko-uhka. Laurin ensimmäinen ko-uhka uhkasi syödä 5 tai 6 kiveäni keskustasta, joka oli vain liian pientä. Kytkin kon ja tapoin kai toistakymmentä kiveä. Peli ratkesi siihen, mutta yosessa taisin saada vielä parhaat pistesiirrot. Voitin lopulta 13,5 pisteellä. Tulimme Laurin kanssa siihen tulokseen, että hänen pelaamansa ko-uhka oli liian pieni, ja hän olisi varmaankin voittanut pelin, jos olisi pelannut erään jättimäisen uhan joka uhkasi elättää sen alussa tappamani ryhmän. 

Tämän pelin fiilis oli ehkä kaikista peleistä loppujen lopuksi paras. Yllätyin kerta toisensa jälkeen vastustajan taidoista, eivätkä ne todellakaan olleet 21 kyun tasoa. Olin ihan kusessa koko pelin ajan ja oli pakko tappaa tai kuolla. Hieman life & death -harjoittelua, ja en todellakaan enää pärjää kuudella kivellä.  

Muuta

Turnausmenestys oli korkeintaan auttavaa, vaikkakin sinänsä lohduttavaa että pystyin edes jollain tavalla pärjäämään 12 kyuna. Lisäksi minua piristi se, että ensimmäistä kertaa voitin epävirallisen paras kolmesta -matsin ekaa dania vastaan (yhdeksällä tasoituskivellä) ja vielä paras viidestä sen jälkeen. Luettakoon vastustajan (AJ) puolustukseksi kuitenkin, ettei hän suorastaan ollut vesiselvä. Voitin myös turnausta seuranneessa peli-illassa 22 kyun yhdeksällä tasoituskivellä, mikä myös antoi huojentavaa viitettä siitä etten ole kosmisesti yliluokitettu.    

! Kani6 2012

__ 9k+/9k+/9k-/12k+/15k- = 3/5 __

Olin kärsinyt ennen turnausta voimakkaasta jännityksestä ja vitutuksesta. Jotkut törkimykset olivat mielijohteesta korottaneet minut 10 kyuhun. Tuntui että gon pelaaminen ei enää ole hauskaa, kun odotan itseltäni liikoja ja tuntuu että muutkin pitävät minua parempana kuin olen. Haluaisin pelata rehellisesti aloittelijan tasolla ja mokailla luvan kanssa. Siksi tein erikoisen ratkaisun, ajattelin odottaa turnauksesta 0/5 tulosta ja ottaa pelit täysin löysin rantein. 

No, ensimmäiseen peliin tuli vastustajaksi Juuso Tornberg, 9k, ja sain valkoiset kivet. Päätin, että milliäkään ei anneta ja kuollaan kaikella jos (ja kun) kuollaan. Heti kun vastustaja lähestyi tähtipistettäni, pelasin pincerin. Siitä tuli tietysti tappelu, ja henkinen facepalm, koska olin ehdoin tahdoin mennyt vaikeaan semeaihin heti parin ekan siirron jälkeen. Luulin että koko nurkkani potkaisee tyhjää. Sain tappelusta kuitenkin ihan tyydyttävän tuloksen, ja päätin jatkaa samalla tavalla. Joka tilanteessa pelasin aggressiivisimman mahdollisen laiton. Keskustassa oli jossain kohtaa järkyttävän kokoinen semeai, jonka hävisin (mutta kiviäni ei syöty pois laudalta). Peli oli tässä kohtaa hävitty, joten lähdin ränkläämään kuolleilla kivilläni ja onnistuin jollain ihmeen veivillä popsimaan leikkaavat kivet. Keijumaan kutsu ei pettänyt. Voitin jollain 11 pisteellä.  

Toinen peli oli Aura Tammista (9k) vastaan. Sain mustat. Alkuasetelma oli jännän masentava, koska en ollut voittanut Auraa koskaan, millään tasoituksella. Ekan kierroksen voitosta rohkaistuneena pelasin kuitenkin suunnilleen samalla tavalla, niin aggressiivisesti kuin uskalsin. Tämäkin oli hävitty peli, jonka voitin (ilmeisesti tuurilla). Epätoivoinen ränkläys tuotti nurkkaan elävän mustan ryhmän, joka ratkaisi pelin. Ehkä kymmenen pisteen voitto.  

Kolmannessa matsissa olin väsynyt, ja se näkyi. Vastustaja Simo Leppänen 9k, minulla valkoiset. Väsymys aiheutti halun pelata passiivisia, helppoja laittoja, ja tietysti haluttomuutta laskea. Peli oli tiukka loppuun asti, ja väsytti hirveästi. Tiesin ettei minun tarvinnut voittaa, olin jo saanut kaiken tältä päivältä, mutta olisi se ollut tosi kivaa... Alueeni näyttivät yosessa pieniltä, mutta ulkonäkö saattaa pettää ja minulla oli komi. Hävisin lopulta 3,5 pisteellä. Vastustaja kehui peliäni, mitä en mielestäni ansainnut. Pelasin liian passiivisesti.   

Olin ihan fiiliksissä koko ensimmäisen päivän. En tiennyt että turnauksissa on näin kivaa. Pelien jälkeen mentiin saunalle, joskin minulla ja Henrillä oli ensin vaikeuksia löytää sinne. En ehtinyt kuitenkaan saunomaan missään vaiheessa, koska tyyppi toisensa jälkeen haastoi minut pelaamaan gota. Pelasin 6 peliä ja sitten kello olikin jo yksi ja saunalta piti lähteä. Voitin 1 kyun yhdeksällä kivellä (okei, luokituksen puolesta alkaa olla jo aikakin) ja 2dan jäi jigoon. Muut pelit hävisin. 

Tornissa ne hullut pelasivat kolmeen asti mahjongia. Aamulla kun heräsin, oli käynnissä joku rautatie-lautapeli. Ilmeisesti kokeneemmat pelaajat ovat yli-ihmisiä, jotka eivät tarvitse sellaista kuolevaisten hapatusta kuin unta. 

Toinen turnauspäivä ei ollut ihan niin kiva. En ollut nukkunut mitenkään liikaa ja eilisestä oli kofeiinikrapula (parantaakseni keskittymistä niissä karmeissa 9k-peleissä, olin mennyt juomaan kokista ja jopa kahvia). Päätin että kofeiinin litkiminen loppuu osaltani tähän. Se vaikuttaa minuun kuin vetäisin spiidiä ja siitä seuraa jyrkkä liukumäki Liskojen Maahan. Kuitenkin onnistuin tasapainottumaan pelien alkuun mennessä. 

Neljännen pelin pelasin yligolaista Henri Ruusulaa, 12k, vastaan mustilla. Kuten tapanani on, aloitin korkealla kiinalaisella, johon Henri tuli suoraan sisään. Tapoin ryhmän, valkea yritti ottaa nurkan, jonka senkin tapoin. Myöhemmin sain vielä keskustassa leikattua ja tapettua kaksi ryhmää. Peli tuntui voitetulta koko ajan, mutta innostuin tappamisesta niin etten tehnyt mitään muuta aluetta. Jos yksikin kuolleista ryhmistä olisi herännyt eloon, nihkeää olisi ollut. Kuitenkaan ylösnousemuksia ei tapahtunut, ja +63,5 mustalle \o/

Viides peli oli wtf. Oikeasti. Arvelin että minua ei paritettaisi neljättä kertaa ylöspäin, mutta olin vähän nyreä, kun vastustaja olikin joku 15 kyu. No. En minä edes aliarvioinut vastustajaa. Enkä mokannut. Vastustaja vain pelasi paremmin ja voitti. Pelasin korkean kiinalaisen, vastustaja hyppäsi suoraan sisään, tapoin ryhmän, kumpikin teki ylimaallisen kokoisen moyon ja invasioin vastustajan moyoon kaksi invaasiota, joista toinen kuoli, valitettavasti se isompi, ja sen ei olisi kuulunut kuolla. Olisi pitänyt vain vääntää rautalankasilmät eikä luottaa siihen, että koska vastustaja on viisi kiveä heikompi, ei se nyt mitään tappaa osaa. 

Okei. Analysoin jo pelin aikana sen, että vastustajan ja minun pelityylit eivät sopineet yhteen, tai olisivat sopineet jos olisin alusta asti tapellut sotkuisesti. Vastustaja oli opetellut tarkasti fusekia ja josekeita, ja pelityyli oli passiivista muuraamista, johon en ole tottunut. Tosin tappoi se 20 kiven invaasionikin. Luulin silti, että alueeni on isompi, ja niin se olikin - 3 pistettä isompi. Ikävä vain että komi on 6,5 pistettä.   

Jonkinlaisen sielunrauhan sain siitä, että tyrinnästä huolimatta gorrillisesti turnaus ei mennyt täysin penkin alle. +9 gor. Jeeee. 

! Yligo Cup 2012

__ 1k- = 0/1 __

Öö... tasa-alkupeli 1 kyuta vastaan. Onneksi sain sentään mustat kivet nigirissä. Fuseki meni ihan hyvin, kunnes pelasin oikeassa alanurkassa ns. oululaisen josekin, jossa toinen saa sekä nurkan että muurin. Kuulemma sen jälkeen vastustaja vain blokkaili ja pelasi turvallisesti, koska peli oli siinä vaiheessa jo voitettu. En ole eri mieltä. Sain jokseenkin rupisen ylälaidan puolikkaan ja kaksi vaatimatonta moyoa, jotka vastustaja antoi pitää, koska ne olivat täysin riittämättömiä voittoon joka tapauksessa. Grande finale oli ylälaitani puolikas joka syötiin. Siinä meni ehkä runsaat 40 pistettä. Hävisin 115,5 pisteellä mikäli muistan oikein. Tuplamurskis :D 

Onnittelut Janne Myllerille voitosta, jonka yritin tehdä mahdollisimman haastavaksi, vaikka en siinä onnistunutkaan.

! Yligon Pikapelihaaste 2012

__ Piru-tunnus ja 54 voittoa __

Hm. Kauankohan kestää toipua tästä.

Oli oikeastaan aika hyvä tesuji herätä pari tuntia ennen haasteen alkua. Kofeiinitabletit olivat ehkä vähän losing tesuji. Kädet kuivui niin että jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni käyttämään perusvoidetta. Wtf. :D 

Jaksoin vääntää uskomattomat 30 tuntia 40 minuuttia ennen kuin ilmeisesti nukahdin. Pelasin tässä ajassa kaiken kaikkiaan x peliä, joista voitin 54. Tunnuksen luokitus nousi nopeasti 6 kyuhun (!) ja laski siitä sitten 9 kyuhun väsymyksen pahetessa. Keskivaiheilla vitutti, kun olin 8 kyussa ja otin koko ajan turpaan, mutta ranking ei laskenut. Alku oli todella räjähtävä, kun pieksin tyyppejä alitasoituksella yksi toisensa jälkeen. Löysin voimavaroja joita en tiennyt itsessäni piilevän. Alkuun hätäilin että nouseeko luokitukseni edes validille tasolle, mutta kun se nousi, tajusin että minulla saattaisi teoriassa olla mahdollisuudet voittoon tai ainakin ritarin arvonimeen. Jossain välissä taistelin 3. sijasta tosissaan. Progressio oli suunnilleen tällaista.

5 voittoa: Varovainen toivo herää. Mähän pystyn tähän?
10: Ei voi olla totta, nää irtoo ku mummon hammas. Voittoon tähdätään. En kyllä seurannut toisten edistymistä, koska ei ollut aikaa.
15: Tätä jatkaa vaikka kuinka kauan. 
20: Eka kofeiinitabletti, että voisi oikeasti jatkaa vaikka kuinka kauan.
25: Voittoprosentti laskee. Ranking 8 kyussa. Miksen sais olla vaikka 11 kyu?
30: Päätä särkee, mut meen eteenpäin tasaista tahtia.
35: Pelitaso laskee alle sen mistä kehtaa puhua. Mutta kuten KITT sanoi totaalikurallakin voi saada voittoja
40: Enimmäkseen mua piestään. Toinen tai kolmas kofeiinitabletti.
45: Jos kestän tän loppuun asti, saavutan jotain, en tiedä mitä. Toivottavasti se on tän arvoista. 
50: Näen kuvaruudun kahtena. Misclikkaan jatkuvasti. Neljäs kofeiinitabletti (100mg kappale)
50+: Jokainen voitto jonka vielä saan väännettyä, aiheuttaa käsittämätöntä tyydytystä. Kuntoni vastaa sitä että pelaisin 6 tai 7 kiven alitasoituksella. Lopulta tajuan että kädet ja silmät ei toimi, en pysty pelaamaan, joten en luonnollisesti pysty myöskään voittamaan. Siirryn sänkyyn.

Näin koko yön (tai oikeastaan päivän) hämmentäviä unia, joissa go kietoutui muuhun elämään ja ruumiillisiin tuntemuksiini ajatuksia herättävällä tavalla. Mm. näin unta että pääni on ponnuki ja se aiotaan syödä. Enimmäkseen unien teemana oli ahdistava semeai jossa olen yhden siirron jäljessä, ja karmeat leikkaukset. Pahinta oli että toisin kuin reaalimaailman pelejä, näitä unipelejä ei pystynyt luovuttamaan.  

Seuraavana päivänä sain kuulla että kärkikolmikko, jota yritin tosissani haastaa, tunnetaan täysin eläimellisinä blixtaajina. Niiden ja minun lisäksi kukaan ei käsittääkseni ylittänyt 50 voittoa. Ehkä neljäs sija ei harmitakaan ihan hirveästi.

En tiedä asetinko liian kovan rasituksen ruumiilleni ja psyykelleni. Ainakin jujutsutreeneihin voisi olla viisasta olla menemättä pariin päivään. Ja mitään missä on kofeiinia missään muodossa en tule syömään enkä juomaan ennen seuraavaa pikapelihaastetta. Jonka muuten voitan.