...eli lyhyt matkakertomus Hanoista by DonOlli.

Hanoin go-kerhon löytäminen ei ollut mitenkään helppoa. Pitkän aikaa
etsittyäni löysin hakukoneista löytyi useita sivuja, joilla oli joko
__[väärää ja vanhentunutta,|http://www.khai-tri.com/igofan/govietnam.html]__
tai pelkästään vietnaminkielistä tietoa, eikä yhtään sellaista josta olisi
ollut apua. Yrittäessäni kysellä asiasta Matilta, vastaus oli että viimesin
Ranka ei sisältänyt yhteystietoja, mutta Ranskalaisten avulla on
järjesteillä [go-leiri|http://dragonindigo.free.fr/home.htm] [Hoi An:issa,
Keski-Vietnamissa,|http://www.traveljournals.net/explore/vietnam/map/m4938411/hoi_an.html]
ja niiltä ehkä voisi kysyä. Matkaa tuonne olisi ehkä saman verran kuin
Helsingistä Ouluun... ja tiedotuskin on Ranskalaiseen tapaan sellaista että
hyiyök. Eipä oikein innostanut.

Löysimme toki tuon vanhentuneen sivun listaamista paikoista ne kaksi jotka
olivat siedettävän matkan päässä, itse asiassa aivan lähellä sekä työ- että
silloista asuinpaikkaamme. Ensimmäinen kolmesta oli toisella puolen
kaupunkia, toinen oli lähellä mutta synkät kalterit tuntuvat olevan
ikuisesti oven edessä, ja kolmannesta, joka on urheilukeskus aivan
naapurissa, osoittautui lopulta sen löydettyämme, ettei gota siellä enään
pelattu, ja ettei kukaan osannut neuvoa minne olivat muuttaneet.

Sinnikkyys kuitenkin lopulta palkittiin. Vietnaminkielisiltä sivuilta kävi
selväksi että on olemassa "Hanoi Go Club", ainakin siitä päätelleen että
ihmiset allekirjoittivat tekstejään "Hanoi Go Club assistant" tai jotain
vastaavaa. Toista kuukautta näitä ihmeteltyäni löytyi [tämä
sivu,|http://www.ttvnol.com/co/166112/trang-5.ttvn] jolla oli kuin olikin
toimivia sähköpostiosoitteita, ja jo alkoi onnistaa.

Sivulla nykyisin oleva osoite (14b Trinh Hoai Duc, Ba Dinh district, Hanoi)
on paljastui oikeaksi, aika selvisi kysymällä olevan sunnuntaisin klo 14
eteenpäin, ja kuvatkin näyttävät olevan nykyisestä pelipaikasta, joka on
varsin kolho urheilutalo. Helppohan se nyt on sanoa kun tietää... mutta
lämpötilojen ollessa jatkuvasti 35 asteen hujakoilla tai yli, ja ainoan
jäähdytyksen ollessa tuulettimet, on pelaaminen välillä huomattavan
tuskaisaa.

4.5. kävimme Hennan kanssa ensimmäistä kertaa katsastamassa paikkaa. Oli
vapun tienoo ja muistaakseni jokin kansallinen vapaapäivä kuten pidennetty
vappuloma tjsp, ja paikalla oli vajaa 20 henkeä. Myös nuoria tyttöjä, joka
läntisen maailman miesvaltaiseen pelaajapopulaan tottuneelle oli mieluisa
yllätys. Pelasin paikalla olleita vahvimpia vastaan, kolme nuorukaista,
jotka sanoivat vahvuudekseen noin 3-4 dan. Väitin olevani suunnilleen samaa
(jota mielestäni tietty olenkin) ja voitin kaikki 4-5 peliäni näitä vastaan.

Pitkän ja raskaan työkuukauden jälkeen sitten jaksoimme jälleen eilen, 12.6.
käydä pelaamassa. Paikalla oli jonkin verran enemmän väkeä kuin edellisellä
kerralla, ehkä kolmisenkymmentä henkeä.

Aivan ilmeisesti paikallinen go-seniori, japanilainen eläkkeellä oleva herra
nimeltä Miyata Takashi, oli kuullut viidakkorummun kautta että Hanoissa on
uusi vahvemman puoleinen ulkomaalainen pelaaja. Olinhan rökittänyt kaikki
vahvimmat paikalliset, ja se ei varmaankaan ole mitenkään yleistä. Hän oli
pyytänyt ilmoittamaan kun tulen paikalle, ja HGC:n päähemmon soitettua otti
välittömästi polkupyörän alleen ja alkoi ajaa arviolta 15 kilometrin matkaa
pelipaikalle.

Miyataa odotellessa pelasin kolmannen pelini tätä Hanoin vahvimpaan
paikalliskolmikkoon kuuluvaa pelaajaa vastaan, ja tällä kertaa tulos oli
murskavoitto; ehkäpä lauantain lepääminen auttoi pelaamaan paremmin.

Sitten vuorossa oli peli herra Miyatan kanssa. Hän ensin esitti halunsa
pelata useamminkin, ja sitten sanoi että jos pelattaisin nyt vain nopea
peli. Ilman muuta suostuin, ja hän otti kourallisen valkoisia kiviä, ja
sanoi että pelataan japanilaisilla säännöillä. Tulkitsin tämän tarkoittavan
nigiriä ja laitoin yhden kiven laudalle. Miyata laski kivet, ja osoittautui
että niitä oli parillinen määrä, pelaisin siis valkeilla.

Peli ei ollut helppo, eikä ainakaan nopea. Kuumuus oli raastava, vaikka
tuulettimet viilensivätkin jonkin verran. Ruosteisessa pelikunnossani tein
ainakin kolme sellaista virhettä joista olisin sietänyt joutua maksamaan
tappiolla, mutta niin vain epätoivoinen pyristely tuotti tulosta, ja yli
kahden tunnin ankaran taistelun jälkeen mustalla oli keskustassa iso kuollut
ryhmä. Miyata luovutti, ja toisti kutsunsa pelaamaan kanssaan.

Ohessa pelikirjaus tätä aivan ilmeisesti Hanoin vahvinta pelaajaa vastaan.