!Lohdutus

Murhe musta, haikea\\
Mieltäin ahdistaapi;\\
Elää on niin vaikea,\\
Oikein harmittaapi.\\

Mut en toki huolissain\\
Itke enkä huokaa.\\
Lohdutus on tiedossain:\\
Pullo tänne tuokaa!\\

Kyllä sitä soimaamaan\\
Vaivaa moni suuta;\\
Minä sitä kiitän vaan,\\
Enkä taida muuta.\\

Pullon suusta voiteen saan,\\
Jot' ei tuhmat siedä:\\
Mailma muuttaa muotoaan,\\
Huolista en tiedä.\\

Kohta sielt' on vuotanut\\
Eloon kirkastusta,\\
Valkoiseksi muuttunut\\
Murheenikin musta.\\

-Kaarlo Kramsu

----

!Neljä vuodenaikaa

''Kevät''

Kevät koittaa taas. \\
Kiveni vain kuolevat. \\
Miksi en opi? \\

''Kesä''

Kesä koittaa taas. \\
Kiveni vain kuolevat. \\
Miksi en opi? \\

''Syksy''

Syksy koittaa taas. \\
Kiveni vain kuolevat. \\
Miksi en opi? \\

''Talvi''

Talvi koittaa taas. \\
Kiveni vain kuolevat. \\
Miksi en opi? \\

-- [Pekka|PekkaKarjalainen]

----

!Shuusaku meidän

Shuusaku meidän, joka olet hontessa. \\
Pyhitetyt olkoot sinun pelisi. \\
Tulkoon sinun fusekisi. \\
Tapahtukoon sinun siirtosi, \\
myös laudalla niin kuin kirjoissa. \\
Anna meille tänä peli-iltana \\
meidän jokakertaiset voittomme. \\
Ja anna meille meidän tyhjät kolmiomme anteeksi, \\
niin kuin mekin anteeksi annamme niille, \\
jotka keräävät niistä lisenssimaksut. \\
Äläkä saata meitä kyusaukseen, \\
vaan päästä meidät hametesta. \\
Sillä sinun on vaikutusvalta \\
ja vahvuus ja alue iankaikkisesti. \\
Arimasen. \\

-- [Rauli|RauliRuohonen]

!Gobanvala

Dani vahva Laatikainen, kun ei saanunna siirtoja
tuolta Korean ko'ista, Manalan ikimajoista,
ain' yhä ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi,
mistäpä siirtoja saisi, loisi lempitrikkehiä.

Shodan vastahan tulevi; hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Saat tuolta sata siirtoa, tuhat josekin tutkelmusta
päästä Lee Kibongin, pelistä varaväkevän.
Vaan se on sinne mentävätä, polku poimeteltavata,
ei ole matkoa hyveä, ei aivan pahintakana:
yks' on juoni juostaksesi naisten neulojen neniä,
tuosta toinen käyäksesi oluttupien tutkaimia,
kolmas koikutellaksesi oudon opintopiirin ovia."

Dani vahva Laatikainen toki mietti mennäksensä.
Painuvi sensein majahan, sanovi sanalla tuolla:
"Ohoh sensei Siivolainen! Taos rautaiset josekit,
tao rautatrikkihiset, muoto rautainen rakenna!
Laai rautainen ryhmä, teräksinen tienaellos:
pane silmihin tesujit, veä päälle honte vahva!
Lähen saamahan siirtoja, ongelmoita ottamahan
pelistä varaväkevän, päästä Lee Kibongin."

(Laatikainen, Kibong ja Siivolainen ovat tietysti täysin fiktiivisiä henkilöitä, mutta
jos nyt joku reaalimaailman ihminen loukkaantuu niin nimet voidaan muuttaa :)

--[AnttiV|Lokori]

----

!Isot ryhmät eivät koskaan kuole

Kuolema tulee ja menee\\
ison ryhmän kuolema.\\

Tuoksuu simpukan kuori\\
ja liuskekivi\\
laudassa hehkuvat kaya\\
mustien viivojen rivi.\\

Kovanonnen siirrot\\
ohimenneet mahdollisuudet\\
gon tietä\\
kulkevat pois.\\

Kuolema tulee ja menee\\
ja menee ja tulee taas\\
ison ryhmän kuolema.\\

''Anteeksipyyntö Federico Garcia Lorcalle, Sente nro 12''

----

!Koitten kuningas

Ketkä istuin kerhossa, yössä lie?\\
Läpi illan ja yön Jouko peliään vie;\\
Kosti kirjan on kietonut kainalohon\\
kirja suojan suo, peli oikein on.\\

Pääs peität - mi, Jouko, sua peljättää?\\
Kosti, taisha-joseki - etkö nää?\\
Sa trikkimuunnelman nääthän tuon?\\
Se on suuri riski tän joseki-suon.\\

"Tule, armas Jouko, sut ko'honi vien!\\
Ko'ta pelaamme kauniisti kaiken tien;\\
siirrot uhkaavat viittovat reunan luo,\\
Voiton mahtavan tesuji sulle tuo!"\\

Kosti pelaa, sä uhkaukseen vastaa kuin\\
pois ko'sta se kutsuu houkutteluin.\\
Jouko, etkö jo usko, jo luovuttaa voi?\\
Vain alkajat kehnot ne pelaa noin.\\

Kosti, katso, tuolla ma vapauden nään!\\
Mua semeai'in viittoo se synkeään.\\
Sen tarkoin ma, Joukoni, nähdä voin:\\
näköharha, kas vapaudet loppuu noin.\\

"Mua ryhmä, sulomuotosi houkuttaa;\\
Sinut syön jos suosioll' en sua saa."\\
Kosti, auta, jo koitten kuningas vie!\\
Kosti, voi, tämä peli jo hävitty lie?\\

Jouko kauhuin pelasi siirtojaan,\\
ryhmä ryömivä, silmätön laudallaan,\\
hädin tuskin pelasi viimeisen ko'n,\\
pelilaudalla ryhmä jo vainaa on.\\

''Anteeksipyyntö Johann Wolfgang von Goethelle, Sente nro 11''