[Teemu Hirsimäki]: Siirsin SM-karsintoja koskevan keskustelun tälle sivulle MM-pistekeskustelusta.

----

Eli se SM-karsinan jakaminen.
Tässä tekstissä keskityn nimenomaan näkemykseeni turnausjärjestelmän teknisistä heikkouksista, ja se on pitkälti IMHO.

Jo melkoisen pitkään SM-karsinnan ongelma on ollut se, että viittä kierrosta enempää ei keretä, mutta resoluutio ei tällöin riitä kunnolla neljän sijan saamiseen. Ratkaisu jakaa yksi paikka B-finalistille on mielestäni SM-teknisesti väärä, niin oikea kuin se voikin olla sosiaalisista tai poliittisista syistä. B-finaali kuitenkin pelataan peräti vuotta ennen SM-kisaa, ja yhdessä vuodessa voi tapahtua aivan liikaa.

Kuten [turnausjärjestelmäsivulla|http://kate.kttl.helsinki.fi/~olounela/mm.html] on jo vuosia lukenut (4. kappale,) turnausta edeltävä aiempi turnaus lisää resoluutiota olennaisesti, ja on ilman muuta selvää että resoluutiota tavitaan lisää kun popula kasvaa.

SM on kuitenkin niin tärkeä, että olisi virhe siirtyä esmes MacMahoniin sarjan sijaan. Ikävä (tältä kannalta) että karsinnassa on nykyään niin paljon pelaajia, että alkaa olla satunnaista että kuka saa kolmannen ja neljännen sijan -- ja B-finaalin voittajalle jaettava SM-sarjapaikka tuhoaa yhdeltä edellisvuoden sarjalaiselta mahdollisuuden päästä takaisin sarjaan -- hups, ei kannattanutkaan olla sarjassa!

Viiden kierroksen resoluutio riittää kahteen ylimpään sijaan mutta ei välttämättä enään kolmeen. Neljäs sija on pitkälti parituksen sanelemalla tavalla satunnainen. Näin ollen on ilman muuta järkevää jakaa korkeintaan kaksi paikkaa per turnaus, koska satunnaisuus SM:ssähän on se mitä halutaan viimeiseen saakka välttää.

Tämän ajatusketjun looginen johtopäätös on, että karsinta pitää jakaa kahtia. Jos jaetaan neljä paikkaa, se on 2+2, jos kolme, 1+2. Jälkimmäinen sen takia, että on järkevää painottaa tilannetta lähempänä SM-sarjaa kuin joskus muinaishistoriassa. Edellinen ylempänä mainituista resoluutiosyistä.

Näin ajatus oli että on kevätkarsinta, joka silloin olisi hyvin sopinut helmikuulle, ja varsinainen karsinta. Sen olisi edullista olla niin myöhään keväällä kuin mahdollista, mutta toukokuu on huono (yläkaupunki, tenttikausi, viimeiset kevätkiireet,) huhtikuussa on PM ja maaliskuussa Jaakko Munkki. Asiassa on siis vitkasteltu niin paljon että turnauskalenterista alkaa olla hyvin vaikea löytää sopivaa paikkaa toiselle karsinnalle. Hups.

Niinkuin tasaturnaukset, olen tästäkin puhunut jo vuosia. Hassua että kiinnostusta asiaan on vasta nyt...

-- ObOlli

Kun yhdistäisi Ollin ehdotuksen, että SM-karsinnat jaettaisiin kahteen kisaan, sellaiseen ratkaisuun, että SM-kisojen A-sarjasta tippuisi kaikki muut paitsi Suomen mestari niin saisi aikaan jopa kaksi isoa turnausta, joissa olisi useita vahvoja dan-pelaajia.

-- [Joose], 1.2.2003

Tarkoitatko sillä viidennellä että jätetään B-finaalin perintöpaikka, vai sitä että jommasta kummasta turnauksesta otetaan kolme? Muista ettei viidellä kierroksella oikein saada luotettavasti kahta parasta enempää. 
Olen näin ollen sitä mieltä, että neljä tippuu ja kahdesta karsinnasta kaksi pelaajaa kummastakin.

Luonnollisesti jälkimmäinen karsinta tulee tärkeämmäksi, mutta SM-sarjapaikka on jo melkoisen kova houkute osallistumiseen.

Jannen kommentti takapotkusta on tietty oikea, kaikki sinne toki halutaan. Itselläni on kuitenkin koko ajan ollut yhtenä päämääränä harhaisten luokitusten korjaaminen korkeiden kyujen tasolla -- jo syksystä saakka. Tuolloin Kani6 oltiin vielä tiukasti pitämässä tasoituksin. 

Ja mikä ettei, kyllähän päämääriä saa olla useita, kunhan eivät ole keskenään ristiriitaisia. Itse asiassa on parempikin että ratkoo ongelmat pyrkien johdonmukaisesti johonkin päämäärään.

-- ObOlli, 2.2.

SM-karsinnat on järjestetty 16 viime vuotena. Tietty 4 pelaajan joukko on joka vuosi pelannut loppukilpailussa. Ennen kuin asian laita muuttuu ei ole järkeä vähentää perintöpaikkojen määrää kolmesta. Näin säästetään karsinnan vähät kierrokset erottelemaan pelaajia siellä, missä eroja syntyy.

-- [Matti_Siivola] 2.2.2003

Tuo ei itse asiassa pidä paikkaansa. Vuonna 2000 SM-sarjassa pelasivat
Vesa Laatikainen, Matti Siivola, Olli Lounela, Otso Alanko, Lauri Aapola
ja Kare Jantunen. Tämä osoittaa, ettei viime vuosina ole ollut aivan
selvää, että kaikki neljä konkaria (Matti, Vesa, Olli ja Lauri P.) 
välttämättä pääsevät SM-sarjaan. Tilanne jatkaa muutumistaan samaan suuntaan,
koska pelaajamäärät kasvavat ja uusia tasokkaita haastajia kasvaa vähitellen 
lisää. Tämä ei ole konkareiden heikkoutta vaan osoitus vääjäämättömästä tosiseikasta,
että pelaajamäärien kasvaessa kärjen ja välittömästä kärjen alapuolinen taso nousee.

-- [Markku Jantunen|MarkkuJantunen], 2.2. 2003

Olet oikeassa. Tuon tapakusen jälkeen perintöpaikkojen määrää väähennettiin neljästä kolmeen.
 
-- [Matti_Siivola] 2.2.2003


Kaksi karsintaa kuulostaa ihan varteenotettavalta idealta.  Yksi hyvä puoli olisi, että jos toinen karsinnoista on jonkun pelaajan kannalta ikävään aikaan, niin on mahdollisuus ehtiä toiseen.  Myös Matin pointti perintöpaikoista kuulostaa järkevältä, kun kerran sama joukko tosiaan pelaa vuodesta toiseen loppukilpailussa.  Sitten vielä yksi tarkennus: jos kahdella turnauksella on tarkoitus selvittää tarkemmin jatkoonmenijät, tämä tarkoittanee sitä, ettei jälkimmäiseen turnaukseen voisi osallistua ne pelaajat, jotka ovat päässeet jo edellisestä karsinnasta jatkoon.

Tuossa takaporttipaikassa B-sarjan kautta A-sarjaan on puolensa ja puolensa.  Kyse on kai siitä, halutaanko kuudentena A-sarjaan mukaan mahdollisimman vahvassa kunnossa oleva pelaaja, vai käytetäänkö paikkaa jonkinlaisena kannustimena B-sarjassa.

PS. Aikaisemmin mainittu väite B-sarjan tuomasta heikkoudesta: "Hups, ei kannattanutkaan olla sarjassa!" johtaa hauskaan kehäpäättelyyn.  Olisiko A-sarjasta kannattanut jäädä pois, jotta ensi vuonna olisi ollut parempi mahdollisuus päästä A-sarjaan, mutta miksi näin jos siellä ei kerran kannata olla? ;)

-- [Teemu Hirsimäki] 2.2.2003

Jos ei ensimmäisestä karsinnasta pääse läpi niin saako silloin tuohon toiseen osallistua ja kokeilla onneaan?

-- [Ossi Kauppi] 2.2.2003

Kahden karsinnan ajatus on jo vanha, mutta aikaisemmin se olisi vain jakanut vähät pelaajat vain pieniin turnauksiin. Vähitellen taitaisi aktiviteettia riittää.

-- [Matti_Siivola] 2.2.3003

Karsinnan ajatukseen kuuluu ilman muuta se, että turnaus on suljettu
niiltä joiden A-finaalipaikka on varmistettu. Tämän voi ajatella
vähentävän jälkimmäisen kiinnostavuutta, mutta koska se on viimeinen
mahdollisuus päästä läpi, en itse tähän usko. Siellä epäilemättä pelataan
veren maku suussa. 

B-finaalin perintöpaikka taas on, kuten sanottua, turnausteknisesti väärä
ratkaisu, mutta sosiaalispoliittisena ratkaisuna, l. kannustimena
B-finaaliin osallistumiseen, se on miten kuten hyväksyttävissä. Kuitenkin
itselleni oli jo viime syksynä selvä, että jätän B-finaalin väliin jos
karsiudun A:sta, koska kaukainen mahdollisuus A-finaalipaikkaan ei riitä
motivoimaan jos/kun toisessa vaakakupissa on ylimääräinen kärvistely
vähemmän mielenkiintoisessa turnauksessa viikonlopun ajan. Pääsen
kuitenkin helpommin karsinnasta läpi, miksi siis kärvistellä. 

Teemun kehäpäätelmä on osin oikea, mutta se ei ota huomioon turnausten
järjestystä: onko karsinnoista A-finaaliin päässyt paremmassa
tuloskunnossa kuin B-finalisti? Kummalle pitäisi antaa paikka seuraavan
vuoden A:ssa? Näin ollen olen pitänyt B-finaalin perintöpaikkaa alusta
pitäen huonona ideana ja nahkapäätöksenä. Perintöpaikaksi sitä kutsun sen
takia että sen saa tavallaan perintölahjana edellisvuodelta, tilanteesta
jossa paikka olisi teknisesti perustellumpaa jakaa toisin. 

Aiempi huomioni siitä, että jälkimmäinen karsinta on tärkeämpi, tasoittuu
sillä että osa vahvimmista on päässyt ensimmäisestä läpi. Jos motivaationa
on päästä pelaamaan vahvoja pelaajia vastaan, kiinnostus jälkimmäiseen voi
vähenetä koska vahvimmat pääsivät jo läpi. Toisaalta taas A-finaalipaikan
pitäisi kyllä olla riittävä motivaattori näillekin, koska siellä sitten
saa paljon vahvoja pelaajia vastaansa. Toisin sanoen, lisämotivaattoria
osallistumiseen tuskin tarvitsee kaukaa hakea. 

Niin tai näin, uskon negatiivisten kannustimien re: turnausosallistuminen
tuovan nimenomaan negatiivisia vaikutuksia; ollaan kuitenkin amatöörejä
joiden ei ole pakko alistua piiskattaviksi, enkä oikein usko porukan
olevan masokistejakaan. Näin ollen uskon, että mitä vaikeampaa
harrastuksesta tulee/tehdään, sitä vähemmän ihmisillä on motivaatiota
osallistua. 

Loppukaneettina voisin todeta, että B-finaalin kärvistelyllä tarkoitan
että "pääsee" pelamaan "vakavia" pelejä kyuja vastaan... jos asiaan
satsaa, voitan helposti esmes Puhan Timon, kuten A-finaalissa taas
nähtiin. Missä siis motivaatio? 

-- ObOlli

Ehkä tarvitsemme Olli-kiintiön A-sarjaan, niin hän kykenee säilyttämään
motivaationsa. 

-- [Markku Jantunen|MarkkuJantunen], 2.2. 2003