[{ALLOW view All}][{ALLOW edit Mikko Siukola}]
%%tabbedAccordion
%%tab-Turnaustiedot

Helsinkiläinen 4 dan. Mustia ja valkeita nappuloita sitten joulukuun 2004. 

Purnaus turnauksittain tuoreimmasta vanhimpaan:

*WAGC 2011 (4d): 1k+ 1d+ 4d- 3d+ 5d- 2d+ 5d?+ 6d- = 5/8.

*Yläkaupungin Yö (4d)

*PM 2011 (4d)

*Joukkue-SM 2011 (4d)

*Takapotku 2011 (4d)

*SM-Sarja 2010 (4d): 6d- 5d- 4d+ 5d+ 5d- = 2/5. Sarja meni hyvin. Toinen peli oli selkeästi heikoin esitys, joka jotenkin karkasi lapasesta hyvin aikaisin. Loppu tuntui luovutussekvenssin etsiskelyltä. Muuten sanoisin pelanneeni parhaalla tasollani - siellä täällä toki vähän lipsui, mutta kenelläpä ei. Taistelutahto oli hyvä ja periksi ei annettu. Pelasin kaikissa mustilla pelaamissani kolmessa pelissä tengenin. Tengenpeleistä jäi hyvä mieli enkä usko kahden tappion johtuneen lainkaan tengenistä vaan jostain aivan muusta. 

*Kani 6 2010 (4d): 6d- 5d- 2d+ 3d+ 3d+ = 3/5. Ensimmäinen Tampereella pelattu turnaus, josta sain tuloksen 3/5! Tervetuliaistoivotukset olivat todella karut Törmäsen ja Kurosen käsittelyssä, mutta onneksi en täysin romahtanut niihin ja vein hissin kunnialla loppuun asti. Ehkä Tamperekammo on nyt selätetty.

*SM-II-Karsinta 2010 (4d): 2d+ 2d+ 4d- 3d+ 5d+ = 4/5. Olin erittäin tyytyväinen jatkopaikkaan.

*Yläkaupungin Yö 2010 (4d): 4d- 2k+ 3d+ 4d+ 3d+ = 4/5. Piti oikein päivittää pitkästä aikaa tätä sivua kun turnauksesta jäi päälle niin ristiriitaiset fiilikset. Ensimmäinen peli, jonka hävisin puolellatoista pisteellä, oli paras pelini ja myös turnauksen ainoa peli, jota voi sanoa hyväksi tai tasaiseksi esitykseksi. Neljästä voitetusta pelistä kahdessa pelasin ehkä etäisen marginaalisesti vahvemmin kuin vastustaja, kun taas kahdessa muussa suurin saavutukseni ja tiukin peliliikkeeni oli se, etten luovuttanut ilmeisessä-joskaan-ei-aivan-triviaalin-murskaavassa tappioasemassa. Niitä pelejä en tosiaan voittanut, vaan vastustajat hävisivät (voittoasemista). Kaikenlaisia pelejäni ja räpellyksiäni on aikojen saatossa nettiinkin lähetetty, mutta olenpahan kyllä julmetun iloinen että tästä turnauksesta ei lähetelty, olivat meinaan sen verran omalla tasollaan nuo. Onhan sitä voitettuja pelejä itsekin tullut vessasta alas vedettyä, mutta kyllä tästä helposti pukkaa päälle sellainen ajatus, että on ihan sama mitä laudalle pelaa, lopputulos voi silti olla ihan mitä tahansa. Menisipä se fiilis joskus pois, ei takuulla ainakaan nosta pelitasoa. Neljä voittoa? ":D!" Muuten reissu oli oikein hauska, Jyväskylä on nätti paikka kesällä. Ei mulla muuta.

*Joukkue-SM 2010 (4d): 3d+ 6d- 6d- 5d+ 3d+ = 3/5.

*Takapotku 2010 (4d): 3d+ 4d= 2d+ 5d- 5d- = 2,5/5.

*Helsingin Mestaruus (4d): 4d- 2d+ 5d+ 5d+ 4d- 4d+ 4d+ = 5/7.

*LOGC 2009 (4d): 4d+ 5d- 2d+ 5d- 3d+ 3d+ 6d- = 4/7.

*Korean Ambassador's Cup 2009 (4d): 3d+ 2d+ 5d+ 4d- 4d+ 3d- 3d+ = 5/7.

*SM-Sarja 2009 (4d): 5d- 4d+ 5d- 5d+ 5d- = 2/5. Vääntö oli hurjaa. Olen tyytyväinen kokonaissuoritukseen, ja maistuu se nelossijakin. Kolmannen kierroksen ottelussa en pelannut missään vaiheessa kovin hyvin, enkä antanut kovin pahaa vastusta. Muissa peleissä pelasin osapuilleen niin vahvasti kuin nyt ylipäänsä osaan. Paljon raikkaita sekvenssejä, mukava turnauskokemus.

*SM-II-Karsinta 2009 (4d): 2d+ 3d+ 3d+ 2d+ = 4/4. Turnaus, joka oli tuloksellisesti parempi kuin pelillisesti. Tuntui, että pelissäni oli mukana enemmän tahtoa kuin taitoa. On myös hieman yllättävää, etten hävinnyt pelaamistani neljästä pelistä yhtäkään, vaikka kävin useammassa pelissä melkoisessa kuopassa. Jos kongressissa useimmat pelit menivät niin, että olin aluksi mukavassa johtoasemassa ja sitten hävisin, nyt kaikki kääntyi päälaelleen. Onnistuin kai kuitenkin pelaamaan riittävän hyvin ja hankalasti, ettei voittamiseni ollut kenellekään triviaalia, mikä mahdollisti yllätysnousut. Vaikka tein kaikissa peleissä suuriakin virheitä, jaksoin keskittyä koko turnauksen ajan pelien viimeisiin laittoihin asti, mikä ei aina ole ollut minulle itsestäänselvää. Tämä kävi ilmi sellaisista pikkuasioista kuin yhteisten ko-uhkien pelaamisesta ennen (sinänsä merkityksettömän) 0,5 pisteen ko:n aloittamista. Väitän, että jos semmoiseen 2,5 tunnin pelin jälkeen rupeaa, vääntää kyllä tosissaan ja jokaisesta pisteestä. Siitä ja sarjapaikasta olen iloinen.  

*EGC 2009 Main (4d): 6d- 3d+ 4d- 3d- 2d+ 4d+ 5d- 4d- 4d+ 4d+= 5/10. Ensimmäisellä kierroksella kohtasin 6-danin Japanista. Pelasin mielestäni kohtalaisen laadukasta gota ja olin pitkään hyvissä asemissa, mutta loppupelin epätarkkuudet maksoivat voiton. Hävisin lopulta 7 pisteellä. Toisella kierroksella vastaan tuli 3-dan Hollannista. Pääsin pian selkeään johtoasemaan ja pelasin siitä eteenpäin varmasti ja riskejä ottamatta. Kolmannen kierroksen peli 4-dania vastaan alkoi hyvin, mutta tein keskipelin loppupuolella joitakin todella huonoja ratkaisuja eräässä ko-taistelussa, joka olisi muutenkin ollut vältettävissä. Kuolin ryhmällä joka oli liian suuri uhrattavaksi. Tästä pelistä jäi suuhun vähän huono maku. Ajankäyttöä on syytä petrata jatkokierroksilla, sillä minulle on jokaisessa pelissä jäänyt ylimääräistä aikaa. Tuskin ne siirrot lisämietinnällä ainakaan huononisivat. Välipäivän jälkeen palattiin tositoimiin ja neljännelle kierrokselle minut paritettiin ranskalaisen 3-danin kanssa. Inspiroiduin vastustajan pelaamasta huonosta sekvenssistä niin, että pelasin perään toisen ihan yhtä huonon. Siirryttiin keskipeliin, jossa vahvuuteni muuttui yksisilmäiseksi ryhmäksi, jota oli lohduttamassa vain vastustajan samanmoinen remmi naapuriristeyksissä. Mitään ei kuollut (pientä ko-vaihtokauppaa lukuunottamatta) ja hävisin 3 pistettä. Ei hyvin mene. Viidennellä kierroksella otin erää saksalaisen 2-danin kanssa. Pelissä ei tapahtunut mitään kummempaa taistelua, mutta ympäröin aluetta riittävällä antaumuksella oikeuttamaan parin kymmenen pisteen simppelin voiton. 

Ensimmäinen viikko ei ollut hyvä. Go-tajuni on pahasti kateissa, mikä ei ole miellyttävää. Tuntuu, kuin kivien tarkoilla sijainneilla ei olisi mitään merkitystä (vaikka onhan niillä sitten, kun pisteitä lasketaan). On vähän kurjaa pelata kun fiilis on luokkaa "risteys sinne tai tänne, sama idea kuitenkin; mistä sitä nyt voi tietää, kumpi on parempi". Häviöajattelua on se.

Kuudennella kierroksella voitin 4-danin. Paasin mukavaan johtoon melko pian, enka menettanyt sita missaan vaiheessa. Seitsemannella kierroksella 5-dania vastaan tapoin alussa suurehkon ryhman, mutta vastustajan saama kompensaationurkka ja kimurantti moyo osoittautuivat liian mittaviksi. Hetken viela luulin redusoineeni hyvin ja saaneeni vielapa aluetta entiseen moyoon, mutta nama ajatukset osoittautuivat myohemmin turhiksi toiveiksi. Jouduin luovuttamaan. Kahdeksannella kierroksella Leksandista tuttua herra Terweyta vastaan alkupelini oli onnistunut ja asema oikein miellyttava. Vastustajalle jai vain yksi 40 pisteen laita ja epamaaraista vahvuutta keskustaan, kun minulla oli yksi pieni, yksi keskikokoinen ja kaksi suurta nurkkaa seka lupaava laita. Redusoin keskustaa kuitenkin vahan turhan lepsusti uhraten ihan hyvia roppokivia turhaan, ja akkia asemani ei ollutkaan enaa hyva. Havisin kolme pistetta. Yhdeksannella kierroksella voitin hollantilaisen 4-danin. Alussa lahdin ennakkoluulottomasti tappelemaan kovaa, hapeilemattomana tarkoituksenani siirtaa kosolti vastustajan kivia vankikuppiin. Sainkin rakennettua minulle edullisen semeain, jota kasittaakseni johdin joko yhdella tai kahdella vapaudella (pyydan potentiaalisilta lukijoilta anteeksi heikkoudestani seuraavaa epavarmuutta). Jouduin kuitenkin aivovaurion valtaan ja suoritin sinallaan tarpeettoman sisaanheiton, jonka seurauksena vastustaja elatti ryhmastaan puolet antaen minun popsia vain toisen puolen. Koska vastustajalla oli melkoisesti vahvuutta, ja oikeastaan olisin kipeasti tarvinnut hakemani tapon, sukelsin suoraan susien ruoaksi vastustajan voimakkaaseen moyoon. Elaminen onnistuikin sitten mukavasti 15 pisteen edesta leikkaavia kivia listien, mutta asema taisi vielakin olla hitusen epaedullinen minulle. Siirryttiin pelaamaan suuria loppupelipisteita, jolloin suoritin viattoman blokkauksen laidalla. Vastustaja ei malttanut puolustaa, koska ulottuvilla oli niin makoisia laittoja, joten sain korvamerkittya myos aiemmin paenneen puolikkaan jattiryhmasta vangeiksi. Easy come, easy go. Viimeisellä kierroksella tuntui, että pelasin varsin hyvin Manuela Marzia (4-dan) vastaan. Otin valkeilla tukevasti kolmosrivin aluetta ja vahvoja ryhmiä ja siirryin sitten redusoimaan keskustamoyoa, johon musta oli panostanut valtaosan pelimerkeistään. Pelattiin aavistuksen kummallinen ristileikkaussekvenssi, jossa sain vangiksi tärkeän kiven vastustajan moyon keskeltä ja sitä kautta johtoaseman. Tämän jälkeen pelasin vakaasti johdon säilyttäen, mikä johti luovutusvoittoon hieman ennen pikkuloppupeliä. 

Jos tätä kongressia pitäisi jotenkin summata, niin pelasin parhaat pelini pääturnauksen ensimmäisellä ja viimeisellä kierroksella sekä viikonlopputurnauksessa. Toisaalta pelasin pääturnauksessa hetkittäin myös aika hätäistä ja kankeaa goota, enkä pelannut kaikissa saamissani selkeissäkään johtoasemissa riittävän viisaasti tai kärsivällisesti. Pääturnauksen lopettaminen duurivoittoisesti tuntui kuitenkin  hyvältä ja nosti mielialaa, ja onhan tämä tulos joka tapauksessa parempi kuin Leksandista haettu. Mukava oli reissukin.

*EGC 2009 Weekend (4d): 4d- 3d+ 4d+ 5d+ 5d- = 3/5. Viikonlopputurnaus sujui huomattavasti paremmin kuin pääturnauksen ensimmäinen puolikas. Ensimmäisellä kierroksella kärsin täysin käsittämättoman tappion pelissä, jota johdin ja hallitsin alusta loppuun. Noin 15-20 pisteen johtoasemassa huomioni herpaantui yhden pisteen loppupelissä ja vastustaja nobasi valtavan ryhmäni tuikitärkeään toiseen silmään. Tätä ei edeltänyt mikään yllättävä sekvenssi tai näppärä tesuji. Vastustajaakin taisi vähän säälittää lopussa. Tappion absurdius onnistui kuitenkin myos nostamaan mielialaani, joka näkyi myohemmin turnauksessa rennompana ja positiivisempana pelinä. Toisella kierroksella voitin Jessen 3,5 pisteellä pelissä, joka tuntui kohtalaisen laadukkaalta ainakin siihen nähden, että pelasimme melko nopeasti. Sunnuntain kolmannella kierroksella japanilaista 4-dania vastaan pelasin huonommin kuin aiemmissa kahdessa pelissä, mutta elettyäni surkean pienenä kahdella ryhmällä käynnistin pitkään himottelemani veivin vastustajan moyon reunalla - ja kuolihan se seinä sitten terävän sekvenssin päätteeksi. Neljännellä kierroksella voitin Jasiekin. Alkupelissä jäin hieman jälkeen annettuani vastustajalle paljon vaikutusvaltaa, mutta sain lopulta huikean tappelun päätteeksi neljänneslaudan verran vankeja. Se riitti luovutukseen. Viimeisellä kierroksella kohtasin nuoren kiinalaisen 5-danin. Kaveri pelasi nopeasti ja tappeli hyvin. Peli aaltoili puolelta toiselle: kuolin ensin helponlaisesti, heräsin sitten yllätysajin turvin henkiin ja luulin hetken jo vieväni pelin kotiin saatuani kuin tyhjästä hyvän hyokkäyksen, mutta jouduin lopulta luovuttamaan ahneiltuani aavistuksen liikaa. Joka tapauksessa viikonlopputurnaus oli suorituksena tähänastista pääturnausta lähempänä omaa koettua pelitasoani, ja olen tähän tyytyväinen.

*Joukkue-SM 2009 (4d): 4d- 5d- 5d+ 3d- 3d+ = 2/5. Pelasin ykköspöytää joukkuemestaruuden voittaneessa YliGon joukkueessa. Omissa peleissäni olin liikkeellä pääasiassa selviytymis- ja sissimentaliteetilla, liekö tämä asenne ollut osin historian painolastia. Henkilökohtaiselta kantilta katsoen turnaustulos oli kohtalainen, joukkueen kannalta juuri riittävä. Kuten kulunut sanonta kuuluu, YliGolla on joukkuekisoissa ykköspöytä vain siksi, että muilla pöydillä olisi rennompaa, mistä tälläkin kertaa todisti se, että koko nelihenkisen joukkueen kärsimistä neljästä pelitappiosta kolme osui minulle. Odotan henkeäni pidättäen, koska jossain YliGon joukkueessa nähdään ensimmäinen todellinen Voittava Ykköspöytä. Joka tapauksessa pelaaminen oli koko turnauksen ajan mukavaa ja pelit kiinnostavia. Vaikka hävisin pelejä sinällään selvillä marginaaleilla, en missään vaiheessa romahtanut totaalisesti ja tappiopeleissäkin oli joitakin sekvenssejä, joiden löytämiseen ja pelaamiseen olen erittäin tyytyväinen.  

*PM 2009 (4d): 4d- 1d+ 3d+ 4d+ 3d+ 5d+ = 5/6. Sijoituin Kööpenhaminassa pelatussa pohjoismaiden mestaruusturnauksessa niukasti toiseksi. Ensimmäinen peli oli kaiketi varsin tiukka ja tulos epävarma, kun kanttini petti ja aloitin keskipelin loppupuolella kärsimättömän "kaikki tai ei mitään" -sekvenssin, joka johti pian tuhoon. Seuraavissa peleissä sain hyvin koottua itseni ja pelasin vakaasti ja suuremmin hölmöilemättä niin johto- kuin hetkellisissä tappioasemissakin, mistä seurasi turnauksen loppuun kestänyt voittojen sarja. Turnauksesta jäi lopulta oikein hyvä mieli sekä pelillisesti että tuloksellisesti, vaikka kannu jäikin harmittavasti hiuskarvan päähän. 

*Takapotku 2009 (4d): 3d+ 4d- 2d+ 4d- 3d- = 2/5. Lauantain pelit olivat kohtalaisia, vaikkakaan en varsinaisesti ymmärrä kuinka hävisin toisen kierroksen pelin: asemani oli jossain vaiheessa taatusti hyvä, eikä se tuntunut selvästi huonontuvan missään yksittäisessä sekvenssissä sen jälkeen. Molemmat sunnuntain pelit olivat varsin matalatasoisia. Asemani aika lailla romahti melko aikaisessa vaiheessa lähdettyäni molemmissa peleissä melko tarpeettomasti hyvin hölmöön ja toimimattomaan sekvenssiin. Näitä romahduksia seurasi sitten sata siirtoa varmaankin kaikkia osapuolia yhtäläisesti puuduttanutta kokeilua ja kalastelua, joka epäonnistui kaikkialla "vain yhdellä vapaudella". Turnauksen lopputuntuma oli se, että sunnuntai olisi yksinkertaisesti pitänyt pelata paremmin hyvän fiiliksen saavuttamiseksi: ei ne tulokset, mutta ne siirrot... 

*Korean Ambassador's Cup 2009 (4d): 3d- 1d+ 2d+ 2d+ 4d+ 3d- 2d+ = 5/7. Koko turnauksen ajan paras terä oli poissa ja olo hieman eksynyt ja sumuinen. Tuntui jotenkin kierosti, että pelasin keskimäärin parempia siirtoja hävityissä kuin voitetuissa peleissä. Voittopelit sisälsivät paljon molemminpuolista rähmellystä, nopeasti tehtyjä huonoja ratkaisuja ja avosydämisiä lahjoituksia. Kahdessa ensimmäisessä pelissä ajankäyttökään ei oikein sujunut mentyäni byo-yomiin paljon ennen vastustajia, mutta ainakin sen suhteen meininki parani myöhemmin huomattavasti. 

*SM-Sarja 2008 (4d): 4d- 5d+ 5d+ 4d- 5d- = 2/5. SM-sijoitus neljäs. Tuntui, että lähdin turnaukseen aika lailla altavastaajan asemasta ottaen huomioon, kuinka huonosti olen viime kuukaudet pelannut. Turnauksesta tuli kuitenkin positiivinen yllätys, kun pelasin parasta peliäni pitkään aikaan täsmälleen oikeassa paikassa. Sarjapaikan uusimiseen se ei riittänyt, mutta tämäkin tulos on jo melkein laulun arvoinen. Ensimmäisen ja viimeisen kierroksen pelit karkasivat toimivan alun jälkeen pahemman kerran lapasesta, mutta kolmeen muuhun peliin (yksi voitto puolella pisteellä, yksi 2,5 pisteellä ja yksi tappio 5,5 pisteellä) olen pelillisinä kokonaisuuksina oikein tyytyväinen. Perustekeminen oli kunnossa näinkin kovatasoisessa sarjassa, mikä lienee jatkon ja itseluottamuksen kannalta ehkä tärkeintä.  

*Kani6 PGEC 2008 (4d): 5d- 2d+ 3d- 3d- 2d+ = 2/5. Jotenkin kaikissa turnauspeleissä tuntui, että koko laudan tilanne ei ole hallinnassa. Pelailin laudalle tuttuja muotoja saaden joskus hyviä, joskus huonoja tuloksia. Suuria alueita ilmestyi ja katosi tavalla, joka tuntui melko kaoottiselta. Kaikkiaan pelini oli ehkä kolmatta kierrosta lukuunottamatta varsin passiivista, ja siinä pelissä menivät sitten pieleen muut asiat. Kaikki tappiopelit olivat varsin tiukkoja (yhteispiste-ero runsaat 10 pistettä kolmesta pelistä), mutta kuitenkin yksittäistapauksina selviä pelejä: tilanne ei loppupelissä pahemmin keikahdellut minkään yksittäisen suuren virheen seurauksena. Viimeisen kierroksen peli tuntui sekin niukalta tappiolta kunnes vastustaja siirtyi byo-yomiin ja hävisi pian pelin sekä laudalla että ajalla.  


*EGC 2008 Main (4d): 5d- 4d+ 3d+ 5d- 3d- 4d+ 5d- 5d- 5d+ 3d- = 4/10.
*EGC 2008 Rapid (4d): 5d- 3d+ 4d+ 3d+ 5d- = 3/5
*EGC 2008 Weekend (4d): 4d+ 5d- 3d- 3d+ 4d+= 3/5
*EGC 2008 Blitz (4d, täydet tasoitukset): 3d+ 2d+ 2k- 8k+ 8k+, Playoffit: 4d+ 6d+ 4d+ 7d-. Sijoitus kahdeksan parhaan joukossa.

Mainin ensimmäisellä kierroksella Pierre Audouard väänsi kovasti vastaan ja voitti viitisentoista pistettä. Analysoituani peliä tulin siihen tulokseen, että tein kolme todella huonoa siirtoa, joita tappiosta käy täysin syyttäminen. Ensimmäinen tuli melko varhain fusekissa täydellisenä ja typeränä suuntavirheenä, toinen huononsi keskipelissä vastustajan nurkkaan saamaani ko:ta merkittävällä tavalla ja kolmas oli oyosessa tapahtunut hölmö invaasiokiven heitto vastustajan vakaaseen moyoon (onneksi sentään ymmärsin heti seuraavan siirron jälkeen siirtyä kevyesti uhraamaan edellistä kiveä). Olisi pitänyt redusoida aktiivisesti, niin voittoon olisi vielä ollut todellisia saumoja.  Toisella kierroksella Matthias Terweytä vastaan peli aaltoili puolelta toiselle: fusekin jälkeen asemani oli erinomainen ja fiilis sen mukainen. Jotenkin onnistuin päätymään tappioasemaan pelattuani gotekytkennän ("jos kytken tämän ainoan heikon ryhmän, en voi hävitä"), joka lisäksi jätti jälkeensä pahaa ajia. Kytkeminen ei ole koskaan harmittanut jälkeenpäin niin paljoa, sillä veivausvaihtoehtojakin oli. Onnistuin kuitenkin keskipelin loppuvaiheilla pilkkomaan vastustajan ryhmät riittävän moneen osaan ja monimutkaistamaan asemaa niin paljon, että sain vastustamattomasti nirhattua vajaat parikymmentä kiveä luovutuksen arvoisesti. Kolmannella kierroksella Soeren Ohlenbuschia vastaan peli oli aggressiivisen alkupelin jälkeen hetken minulle edullinen ja päätyi osaltani melko passiivisen alue- ja reduktiopainotteisen keskipelin päätteeksi tasaisen tuntuiseen loppupeliin (lopputulos alle kymmenen pisteen sisällä johonkin suuntaan). Siinä vastustajan kantti kuitenkin petti, ja tämä aloitti selkeästi mahdottoman sekvenssin tappaakseen täysin kohtuullisen reduktiokiveni. Sekvenssi päättyi siihen, että sain valtavan suuren ja kevyen ko:n vastustajan entisen alueen sisään. Sen lisäksi, että ko oli vastustajalle yhden siirron lähestymisko ja minulle suora, olivat varmaan voittoon tarvitsemani uhat yli parikymmentä pistettä pienempiä kuin vastustajan vastaavat. Tätä seurasi pian luovutus. Neljännellä kierroksella Sam Cho Chang päästi minut aluksi erinomaiseen asemaan: sain mukavasti varmoja pisteitä sekä jossain määrin edullisen tappelun keskustaan. Askel askelelta asemani kuitenkin huononi päästäessäni vastustajan pariin kriittiseen ja vitaaliin pisteeseen ensiksi. Missasin myös yhden yksinkertaisen atarisekvenssin, joka olisi tehnyt yhdestä ryhmästäni vahvan sen sijaan, että sitä pystyi pakottamaan kohti laitaa, vaikkei se varsinaisessa hengenvaarassa ollutkaan. Pelasin pari varsin huonoa siirtoa ja yritin ahneesti pelata yhden pakotussiirron ennen elämistä, mutta vastustajan vastaus siirtoon käytännössä tappoi ryhmäni. Se olisi ollut vältettävissä, jos olisin ollut kriittisellä hetkellä huolellisempi. Viidennen kierroksen peli Charlie Åkerblomia vastaan oli omituinen. Pelasin mielestäni turnauksen parasta gotani, siirtoni tuntuivat vastustajan siirtoja paremmilta niin fusekissa, keskipelissä kuin yosessakin. Lopussa minulla oli yksi piste vähemmän, mutten mielestäni "hävinnyt" tätä peliä missään vaiheessa. Yleensä tappioihin on löydettävissä jokin selkeä syy, mutta tähän en mitään yksittäistä sellaista keksinyt. Saattaa tietysti olla, että tapa jolla hahmotan koko laudan pistetilanteen ja siirtojen hyvyydet on jollain tapaa viallinen.

Pääturnauksen toisen viikon avauspeli (6. kierros) Carl-Johan Ragnarssonia vastaan oli mielestäni varsin onnistunut peli alusta loppuun. Veivit toimivat, ja vaikka pari kiusallista vastustajan siirtoa jäi laskematta ennakkoon, selvisi niistäkin tilanteista asiallisella hontekytkennällä. Pääsin mukavaan pistejohtoon vastustajan moyon seinän lähdettyä juoksemaan karkuun huonossa muodossa. Peli huipentui siihen, että vastustaja pelasi suurehkon loppupelin jättäen yhden ryhmänsä koko lailla oman onnensa nojaan. Poistin ryhmän lokaalit silmät voimakkaalla nobilla ja seurasi hilpeä juoksukisa kohti omaa muuriani. Tuloksena parikymmentä kiveä kuoli siististi minimaalisella ajilla ja vastustaja luovutti hyvin pian pelattuaan ensin pari senteä muualle siinä toivossa, etten vastaa. Seitsemännellä kierroksella Martin Li tuli ja vei pelin kotiin 11 pisteen erolla. Olin käsittääkseni hetken vajaan kymmenen pisteen johdossa oyosen alkaessa, mutta missasin kokemattomuuttani ja/tai huolimattomuuttani yhden vastustajan nobin (mikä on tietysti kuolemaksi) ja menetin sitä kautta kymmenisen pistettä. Muutenkin loppupeli meni vastustajan tahdissa, paria lyhyttä ilon hetkeä lukuunottamatta. Peli tuntui kuitenkin ylipäänsä varsin mukavalta ja laadukkaalta - siis sellaiselta, jota on hauska pelata. Kahdeksas kierros Izumi Fujitaa vastaan oli murheen alho. Ansaitsisin mitalin siitä voittoasemasta, johon pelin sain toimitettua ja aimo läjän raipaniskuja moisen aseman hukkaamisesta. Jos yksi peli tässä turnauksessa hävityistä olisi pitänyt voittaa, niin se oli tämä. Johdin käsittääkseni noin parilla kymmenellä pisteellä, kun ajattelin pelata viiden pisteen tuplagoteloppupelin. Sen lisäksi, ettei se edes ollut suurin jäljellä ollut loppupeli, jätti se keskustaan kaksi ryhmääni enemmän tai vähemmän kelluvaan tilaan. Tuon yhden murheellisen siirron sijoittaminen keskustaan kytkeväksi kiveksi olisi tehnyt pelistä mahdottoman hävittävän. En tiedä mitä päässäni liikkui, mutta loppuun asti en hommaa ainakaan harkinnut. Yhdeksännellä kierroksella, otettuani aiemmilla kierroksilla niukasti mutta tulosriviin nojaten vastaansanomattomasti lukua neljän eri 5-danin käsittelyssä lähdin sankarimatkalle maailman ääriin ja manalan porteille etsimään Vihoviimeistä Godania. Tiettömän taivalluksen ja hetken vartomisen jälkeen kohtasinkin lopulta korealaisen Lee Se Min, jonka kanssa mittelimme taitoja ja tahtotasoja melko ripeästi pelatussa ottelussa. Fuseki koostui muokatusta kiinalaisesta avauksesta ja valtavasta määrästä ikken tobeja puolin ja toisin. Keskipelissä ikken tobit kurkistettiin melko järjestelmällisesti nobikytkennöiksi, ja loppupelissä jonkinmoisessa johtoasemassa kurkistin laudan kenties viimeistä kurkistamatonta ikken tobia. Vastustaja päätti, että on hyvä hetki suorittaa vastakurkistus ennen kytkemistä, mietin hetken ja leikkasin yllättävällä nobilla irti 15 kiveä. Tätä seurasi pian luovutus. Viimeisellä kierroksella vastaan tuli Tuomo Salo. Sain ensin mainion tuloksen ensimmäisestä nurkasta, mutta annoin sitten seuraavassa aika paljon periksi. Pääsin erään Tuomon kannalta turmiollisen taistelun jälkeen johtoasemaan, jota luulin kenties tukevammaksi kuin se todellisuudessa oli. Loppupelissä, noin kymmenen pisteen johtoasemassa en ollut tarpeeksi tarkkana, ja jouduin vastustajan ko-sekvenssin takia antamaan periksi noin kymmenen pisteen verran. Tuo sekvenssi olisi ollut huolellisemmalla lukemisella ja varmistelulla helposti vältettävissä. Huolellisen damentäyttelyn jälkeen laskettiin pisteet, joita Tuomolla oli yksi enemmän.

Rapidista (5d- 3d+ kahden ensimmäisen päivän aikana) sanottakoon sen verran, että ensimmäisen pelin hävisin kenties tarpeettomasti tasan komilla oltuani turhan passiivinen saatuani "kaiken haluamani". Toisesta pelistä jäi voitosta huolimatta kamalan huono fiilis, sillä peli oli tasoltaan kgs-sunnuntaibliksti heikommasta päästä. Tulin siihen tulokseen, että moisen meiningin takia ei kannata mielenterveyttään uhrata, enkä enää osallistunut kolmannelle kierrokselle. Saa nähdä, josko motivaatio myöhemmin palaa, mutta ainakin nyt huomio on jossain aivan muualla.

Yhden välikierroksen jälkeen palasin takaisin rapidiin. 4d+ varsin mukavassa pelissä, suuren määrän kiviä tappaen. Seuraavalla kierroksella 3d+. Peli tuntui vähän tasoituspeliltä: annoin alussa tasoituspelimoyoa muistuttavan vaikutusvaltaryppään vastustajalle ottaen jonkin verran nurkkaa ja laitaa varmoiksi pisteiksi ja sukelsin sitten moyon syvyyksiin vemputtamaan. Veivit toimivat kuin kolmen kiven tasoituspelissä konsanaan, ja voitin parisen kymmentä pistettä saatuani moyon sisään omaa aluetta.

Viikonlopputurnaus oli keskinkertainen. Olen tyytyväinen ensimmäiseen ja viimeiseen peliin, joissa pelasin mielestäni joitakin varsin onnistuneita sekvenssejä ja olin ylipäänsä tilanteen tasalla. Voitin molemmat noin seitsemällä pisteellä, mustilla innostavaa fusekia pelaten. Toisessa pelissä pelasin vailla suurempaa tietoa suunnasta ja hävisin viitiisentoista pistettä vähän tahdottoman oloisesti, vaikka kaikkeni väänsinkin. Kolmas peli alkoi hyvin, mutta jostain syystä keskittymiseni ei ollut enää sillä tasolla millä sen pitäisi näissä peleissä olla, ja tein kaksi lähinnä huolimattomuusvirheiksi luokiteltavaa valtavaa mokaa. Niistä ei ollut enää nousemista ja hävisin pelin ilman jossitteluja yritettyäni elää naurettavan leveästi sellaisella ryhmällä, jonka naurettavan leveä elämäkään ei enää riitä pelin voittoon. Neljäs peli oli lähinnä ärsyttävä. Vastustajan tyyli oli sellainen, että millaisen potentiaalin tai vahvuuden tahansa sain, tämä pelasi heti selvän ylipelin sen keskelle. Olin mielestäni johtoasemassa oikeastaan koko pelin ajan, ja yritettyään "kaikkea" vastustaja luovutti. On ehkä hieman turhauttavaa vastailla sellaisiin siirtoihin, jotka käsittää heti kohtuuttomiksi ylipeleiksi, mutta olen iloinen siitä, että tässä kanttini kesti täysin enkä lähtenyt naurettaviin tappoyrityksiin. Niin on syytä tehdä myös jatkossa. 

Joukkueturnaus oli sitten aivan oma lukunsa. Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui japanilainen 6-dan. Hävisin 7,5 pistettä. Ajattelin, että tästä pelit sitten vain helpottuvat. Toisin kävi. Toisella kierroksella vastaan tulikin kiinalainen 9-danin ammattilainen, jota vastaan pääsin pelaamaan 2 kiven tasoituksella. Olin pelissä hyvin mukana, lähdettyäni liikkeelle "jos se pelaa jotain isoa, pelaan itse jotain muuta isoa" -asenteella, mutta sitten tapahtui jotakin. Pelattiin sekvenssi, jonka jälkeen katsoin saaneeni huonon tuloksen sentessä. Tenukoituani vastustaja täytti vapauden ja totesin saaneeni naurettavan huonon tuloksen sentessä. Hävisin runsaat parikymmentä pongoa valtavan virheen jälkeen. Kolmannella kiekalla meno ei suinkaan olennaisesti helpottunut, kun vastaan tuli romanialainen 5 danin ammattilainen. Tämä kaveri tuhosi heti alusta pitäen kaikki muotoni, eikä minulla ollut oikeastaan realistisia mahdollisuuksia sillä passiivisella pelillä, mitä minulla oli esittää. Joukkue pääsi kuitenkin jatkoon huolimatta siitä, että hävisin kaikki otteluni. Ajatelin, että ehkä pleijareissa sitten kävisi paritusonni. Toisin kävi. Pelasin ykköspöydällä ilman komia kongressin pääturnausta johtavaa taiwanilaista 7-dania vastaan. Peli oli hauska, mutta en ole koskaan tuntenut itseäni niin voimattomaksi kesken pelin. Vaikka vastustaja antoi kosolti siimaa alussa, en hetkeäkään kokenut omaavani mahdollisuuksia voittoon. Saatoin vain ihailla kamppailukumppanini muodokkaita siirtoja ja todeta, ettei minulla ole niihin mitään likimainkaan yhtä nerokasta vastausta. Tässä vaiheessa myös muulta joukkueelta loppuivat mehut, ja joukkueemme putosi jatkosta. Hauskahan näitä pelejä oli pelata, mutta kylmäksi meni kyyti. 

Kongressin turnaukset olivat osaltani hukatun potentiaalin täyttämiä. Hävisin pääturnauksessa 3-4 sellaista peliä, jotka olivat jossain vaiheessa ilman muuta "voitettuja", mutten silti onnistunut tuomaan voittoa kotiin. Sadalla hyvin pohditulla ja valmistellulla siirrolla pohjustetut hyvät asemat valuivat hukkaan yksittäisten kammottavien siirtojen myötä. En tiedä mikä minuun meni noissa johtoasemissa, kuvittelin kai typeränä voittaneeni liian aikaisin. Käteen jäi turnauskokemusta, muttei kyllä tuloksellisesti järin hyvää mieltä. Lomamatkana reissu oli kyllä siihen käytetyn ajan, vaivan ja rahan väärti.

*TurkuGP 2008 (3d->4d): 1k+ 2d+ 2d+ 3d+ 3d+ = 5/5. Toinen mainiosti sujunut puhtaan pelin turnaus putkeen. Kahdessa pelissä oli selkeitä vaaranpaikkoja ja hankalia hetkiä, mutta muissa asemani tuntui oikeastaan koko ajan melko hyvältä. Pelifiilis ja itseluottamus olivat korkealla. Tämän matkan oli tarkoitus olla pääasiassa kongressilämmittelyä ja pelirutiinin ylläpitoa, mutta siitä tulikin lopulta hieman enemmän turnausvoiton ja 4 dan -korotuksen myötä. Tuntuu, että olen onnistunut karsimaan pelistäni pois kaikki suurimmat, yksittäiset pelejä-häviävät virheet. Pienempiä hasseja tulee jatkuvasti, mutta tällä tasolla se vaikuttaa (onneksi?) olevan vielä tapana laajemminkin.

*Meidokan Open 2008 (3d): 3d+ 4d+ 2d+ 2d+ 3d+ = 5/5. Taisi olla ensimmäinen täysien voittojen sarjani egf-turnauksessa. Olin koko viikonlopun hyvässä vääntökunnossa. Kaksi peleistä voitin selvästi luovutuksella ennen pikkuloppupeliä, kolmen muun yhteenlaskettu piste-ero oli 14,5 pistettä. Pisteellisesti tiukin peli päättyi puolen pisteen eroon päästyäni ensin tukevaan johtoon ja pelattuani sitten erään puhtaasti pisteitä ottaneen (toki sinällään huomattavan suuren) laiton sen sijaan, että olisin pelannut redusointi-rakennussiirron kahden moyon rajalle. Arvioin ja pelasin tilanteen hieman lepsusti, ja lopussa marginaalia olikin enää vain puoli pistettä. Näitä mokia ei saisi tulla, vaikka tällä kertaa hyvin kävikin. Hyvä mieli tästä toki jäi silti.

*YliGo Cup 2008 (3d): 1d+ 3d+ 3d+ 3d+. Kannaltani iloisesti päättynyt YliGo:n vuotuinen mestaruuscup.

*Joukkue-SM 2008 (3d): 3d- 1d+ 5d- 3d- 2d+ = 2/5. Varsin epäonnistunut turnaus, pelasin kakkospöytää YliGo:n neljänneksi sijoittuneessa pääsarjajoukkueessa. Aluksi pääsin kaikissa peleissä vähintäänkin pelattavaan, toisinaan jopa erinomaiseen asemaan. Tappeluista oli kuitenkin paras terä poissa. Tyypillisesti kaikista hävityistä peleistä on löydettävissä yksi tietty Kaiken Tuhonnut Sekvenssi, jonka pelaamisen sijaan vaikka tenuki heti alkuun olisi vienyt paljon pidemmälle.

*Takapotku Open 2008 (3d): 3d- 2d+ 2d+ 5d- 3d+ = 3/5. Jaettu seitsemäs tila. Voitin turnauksessa yhden hävityn ja hävisin yhden voitetun pelin. Lähinnä loppupeli toimi hyvin, eikä sekään moottori tahtonut käynnistyä neljännellä kierroksella. Keskinkertaisen siedettävä tulos, kuitenkin.

*European Go Oza 2008 (3d): 5d+ 6d+ 1p- 5d- 3d-. Ensimmäisen päivän pelit menivät mainiosti: ensin Frederic Donzet osallistui avuliaasti keskipeliveiveihini pahemmin vastaan haraamatta ja voitin 5,5 pistettä. Toisessa pelissä Jeff Seailles pääsi hyvään asemaan, mutta suoritin hyytävän ja lopulta onnistuneen sabakisekvenssin Jeffin moyossa. Tästä seurasi sekä hienoinen reduktio että Jeffin sukellus byo-yomiin hänen käytettyään sabakin käsittelyyn nelisenkymmentä minuuttia. Laudalla aluksi pisteellisesti tasaisehko loppupeli meni mukavasti, kun laudalta löytyi aina vain suurempia ja minulle kevyitä ko-taisteluita. Homma huipentui 80 pisteen piknik-kohon sekä luovutukseen. Kolmas peli tuoretta ammattilaista Diana Koszegiä vastaan sujui vielä sekin mainiosti. Olin pelissä mukana aina loppupeliin asti, mutta yhden nurkan uhraus keskiryhmäni kytkemiseksi osoittautui liian suureksi. Uhraukselle olisi kenties ollut vaihtoehtoja, mutta ne vaikuttivat byo-yomissa suorittamieni laskujen mukaan sekavilta ja epävarmoilta. Hävisin siis 14,5 pistettä. Neljäs peli Robert Rehmiä vastaan oli aluksi pelattava, mutta jotenkin asemani muuttui pian varsin nihkeäksi. Robert pelasi liian vakaasti saadakseni aikaan yllätyksen takaa-ajoasemasta ja hävisin pisteissä selvästi ja täysin ilman jossittelunvaraa. Neljän kierroksen jälkeen sos-lukuni oli niin suuri, että pääsin yhtenä kuudesta kahden voiton pelaajasta ylimääräiselle playoffkierrokselle jatkopaikasta. Siellä vastaan asettui sveitsiläinen 3-dan Armel-David Wolff. Pelin alku näytti lupaavalta, mutta hupsuiltuani kerran, toisen, kolmannen ja seitsemännen kerran, oli asema luovutuskunnossa. Kaikkiaan viimeinen peli tuntui todella kurjalta lopulta sinällään oikein onnistuneelle turnaukselle. 

Muutaman viimeisen turnauksen perusteella tuntuu, että pelini on kehittynyt huomattavasti, mutta tullut samalla epätasaisemmaksi. Aiempi tasaisenvarma junnaus on poissa, ja tilalle on tullut repivää viihdettä ylä- ja alamäkineen. Hyvinä hetkinä pystyn taistelemaan tasaisesti hyvinkin vahvojen pelaajien kanssa, mutta toisaalta huonoina lahjoitan helppoja voittoja oma-aloitteisesti pois ilman, että vastustajan tarvitsee oikeastaan edes pyytää.

*Korean Ambassador's cup 2008 (3d): 5d- 2k+ 3d+ 2d- 1k- 3d+ 3d+ = 4/7. 

*SM-playoff ja finaali 2007 (2d->3d): 5d+ 5d- 5d-. Voitettuani tiukkaa vääntöä sisältäneen, yli kolmituntisen playoffpelin olin aivan piipussa, eikä finaalin ensimmäisessä pelissä ollut omalta osaltani juuri mitään järkeä. Seuraavana päivänä pelattuun toiseen finaalipeliin oli taas paukkuja ja sitä peliä on mukavampi muistella - olkoonkin, että keskipelissä tapahtui eräitä masentavia asioita (ensi kerralla tenukoin sen sijaan, että pakotan veitsellä uhaten vastustajan ottamaan aluetta). Mutta ainakin se oli oikea peli. 

*Kani 6 2007 (2d): 2d- 3d- 3d- 1k+ 1k+ = 2/5. Huonoin koskaan pelaamani turnaus, johon on vaikea löytää positiivista näkökulmaa. Tein kaikissa peleissä huomattavia tai jopa valtavia virheitä, pelasin kolmosluokan sekvenssejä ja olin muutenkin rauhaton. Turnaus oli näennäisesti johdonmukaista jatkoa Tampereelta aiemmin haetuille 2/5 -tuloksille, mutta oli pelien laatua mittaillen vielä huomattavasti aiempia turnauksia kamalampi. Toivon, etten enää koskaan pelaa hitaissa turnauspeleissä näin.

*SM-Sarja 2007 (2d): 5d- 3d- 3d+ 5d+ 3d+ = 3/5. Hienosti sujunut sarja. Pelit tuntuivat antoisilta ja mielekkäiltä väännöiltä. Tavoitteena oli lähteä pelaamaan tosissaan jokaisen pelin voitosta turistileimaa välttäen, minkä onnistumisesta olen erityisen iloinen. Edessä on vielä playoffpeli finaalipaikasta, mutta joka tapauksessa vähintään kolmas sija eli paikka ensi vuoden sarjaan on varma. 

*SM-II-Karsinta 2007 (2d): 2d+ 2d+ 3d- 3d+ 3d+ = 4/5. Suorastaan erinomaisesti sujunut turnaus, josta palkintona paikka SM-sarjaan. Ainut tappio tuli puolella pisteellä Karia vastaan. Pelasin koko turnauksen ajan mielestäni varsin vakaata peliä, enkä tehnyt lainkaan pelejä-häviäviä yksittäisvirheitä. Kari-peli tosin oli joidenkin siirtojen ajan melkoisen rumaa hapuilua, mutta kyllä siihenkin mahtui hyviä hetkiä. Erityisesti koko laudan pelini tuntuu kehittyneen: aiemmin ongelmana ovat olleet vastustajien suuret aluepotentiaalit, jotka vain ovat ilmestyneet näennäisen tyhjästä, mutta tässä turnauksessa moista ei sattunut. Saw 'em coming.

*Opiskelijoiden EM 2007 (2d): 3d+ 4d- 1d+ 1d- 2d+ 2d+ = 4/6. Mukava turnaus Tukholmassa, sijoitus viides. Selkeimpänä turnauksen pelejä yhdistävänä teemana oli kobayashi-fuseki, josta musta sai poikkeuksetta huomattavan edullisen tuloksen. Koin kobayashin ahdistavuuden vain kerran valkeilla, mutta jo se riitti vakuuttamaan siitä, että asiaa on syytä tutkia lisää.

*Joukkue-SM 2007 (2d): 2d- 2d+ 1d+ 5d+ = 3/4. Pelasin kakkospöytää turnauksen ja siten joukkuesuomenmestaruuden voittaneessa YliGo:n joukkueessa. Ensimmäisellä kierroksella YliGo päätyi 2-2-tasapeliin OGP:n kanssa. Oma pelini Janne Kössöä vastaan alkoi lupaavasti saadessani jonkin verran vahvuutta ja moyontyngän. Seuranneessa tappelussa jouduin kuitenkin antamaan liikaa periksi tehtyäni pari pahaa arviointivirhettä. Entisen moyoni seinän kuoltua ei enää auttanut, vaikka tapoin toiselta puolelta lautaa muutaman kymmenen pisteen nurkan lähes ilman kompensaatiota, ja hävisin pelin noin 15 pisteellä. Toisella kierroksella Hayashia vastaan YliGo pelasi jälleen 2-2-tasapelin. Oma pelini Jaakko Virtasta alkoi lupaavasti Jaakon tapattaessa helponlaisesti ensin yhden laitaryhmän ilman kompensaatiota. Myöhemmin sain vielä kuolleilla kivillä höystetyn suuren kulman, mutta korvaukseksi siitä Jaakko sai sentään vahvan muurin. Tein syntyneeseen moyoon kaksi puoliheikkoa ("yksi varma silmä ja tilaa venkoilla") ryhmää tietäen voittavani pelin molempien eläessä, ja niin myös runsaan tunnin veivaamisen jälkeen lopulta tapahtui. Kolmannella kierroksella YliGo haki selkeän 4-0-voiton PoGosta. Oma pelini Mikko Lappeteläistä vastaan alkoi lupaavissa merkeissä ja olin kaiketi hienoisessa johdossa Mokin tehdessä keskipelitappelussa suuren virheen, jonka seurauksena minulle jäi aivan liian suuri laita. Voitin pian luovutuksella asemassa, jossa vastustajan olisi täytynyt muuttaa kaikki avoin potentiaalinsa suoraan alueeksi päästäkseen kutakuinkin tasoihin oman varman alueeni kanssa. Neljännellä ja viimeisellä YliGo ja HGK ratkaisivat  mestaruuden keskinäisessä ottelussaan. YliGo voitti ottelun 3-1, mikä riitti turnausvoittoon. Oma pelini Matti Siivolaa vastaan alkoi mielestäni onnistuneella fusekilla, joka kuitenkin pian johti tappeluun, jossa kuoleman rajalla ollutta ryhmääni hiillostettiin ympäri lautaa. Onnistuin kuitenkin löytämään monimutkaisesta asemasta niin suuren ko:n, ettei Matti voinut aloittaa sitä, ja sain tämän varjolla kytketyksi ryhmäni ulos. Peli jatkui tasaisen oloisella oyosella, kunnes kaikki kulminoitui kahteen valtavaan ko:hon. Selvittyäni ensimmäisestä oli asema kutakuinkin tasainen, ja toisen löydyttyä minulle edullinen. Lopulta Matti pohti ko-uhkaustaan byo-yomissa noin sekunnin liian pitkään häviten ajalla. 

*PM 2007 (2d): 2d+ 1d+ 5d- 4d- 3d- 1k+ = 3/6. Sijoitus yhdeksäs - ei valittamista, ei venymistä. Ensimmäinen peli Teemu Roviota vastaan kulminoitui Teemun rakentamaan pelottavan suureen moyoon, jota aloin kieli keskellä suuta redusoimaan. Kun raskaahkossa redusointiryhmässäni alkoi henki pihistä, pääsin voitolle, minkä seurauksena Teemun oli pakko yliyrittää keskustassa kohtalokkain seurauksin. Toinen peli Janne Määttää vastaan käy tahtovoiton oppikirjaesimerkistä. Tein keskipelin alussa Jannen heikkoa ryhmää hiillostaessani pahan virheen, jonka seurauksena jouduin selkeään tappioasemaan. Sain kuitenkin vastineeksi keskustaan jonkinlaista aluepotentiaalia, jonka varjolla sain lopulta niukin naukin riistettyä silmät Jannen laitaryhmältä "brute force" -henkisellä sekvenssillä. Sen kuoltua kenties hieman suurempana kuin oli tarpeen, joutui Janne pian luovuttamaan. Kolmas peli Vesaa vastaan alkoi tähtipisteidentäyttöfusekilla (minulle 5, Vesalle 4), josta siirryttiin nopeasti molemminpuoliseen riidanhaastoon. Seurasi semeai, josta jäi minulle käteen lähinnä vino pino huomattavan suuria ko-uhkia. Loppupelin etsin suurta ko:ta (tai muita lapsuksia) puolen laudan leveydeltä, mutta sellaisia ei koskaan löytynyt. Neljäs peli Kare Jantusta vastaan sisälsi hyvän vääntöhenkisen tappelun. Henkinen kanttini ei kuitenkaan nyt kestänyt hienoista tappioasemaa, ja aloitin epämääräisen ko:n yrittäessäni monimutkaistaa peliä. Jouduin luovuttamaan käsiteltyäni Karen ko-uhkausta väärin (tenuki liian aikaisin). Viides peli Kari Visalaa vastaan alkoi Karin ottaessa aluetta samalla kun itse keräsin vahvuutta. Käytiin monimutkainen tappelu, jossa uhrasin vähän liikaa saaden hieman liian vähän vastineeksi. Luovutin toivottomassa runsaan kymmenen pisteen tappioasemassa pikkuyosen alkaessa. Kuudennessa pelissä Samuel Ritakallio väänsi kovasti vastaan, mutta onnistuin kasvattamaan johtoasemaani hiljalleen loppupelin lähestyessä. Lopulta Samu teki byo-yomissa kohtalokkaan tenukin, josta seurasi vajaan 20 kiven ryhmän kuolema ja luovutus. 

*Jaakko Munkki 2007 (2d): 3d+ 1d- 1d+ 5d- 5d- = 2/5. Perushyvä turnaus. Ensimmäisessä pelissä Lauri Paateroa vastaan alkoi hurja tappelu siirrolla 7, Laurin pinseröidessä pinserikiveni. Tilanne oli pitkään veitsen terällä varsinkin omalta osaltani, mutta sain kuin sainkin katastrofihenkisen tappelun väänneltyä vain hienoiseksi tappioasemaksi loppupeliin siirryttäessä. Peli ratkesi edukseni lähellä loppua Laurin pelattua ko-uhkauksena siirron, johon ko:n lopettaminen oli niukin naukin käypä vastaus. Lopulta voitin 3,5 pistettä. Toisessa pelissä Olli Hella rakensi suuren moyon, jota käsittelin tarpeettoman kömpelösti. Keskipelin muistelusta tulee edelleen kylmiä väreitä. Luulen päässeeni takaisin mukaan peliin loppupelissä, mutta sitten laidallani aktivoitui pieni ajinpoikanen, joka kasvoi nopeasti ko-taisteluksi Aivan Kaikesta - eikä semmoisiin ole perinteisesti löytynyt uhkia tästä maailmasta. Kolmas peli Janne Määttää vastaan alkoi sanrensei-avauksella, jonka sisään Janne yllättäen kuoli antaen minulle pitkän pätkän nelos-vitosrivin laitaa saaden kuitenkin vastineeksi suurehkon moyon toisaalle. Onnistuin redusoimaan tarpeeksi, että Jannen oli pakko yrittää tappaa ainoa epämääräisessä tilassa ollut ryhmäni. Ei onnistunut, ja voitin luovutuksella. Neljäs peli Vesa Laatikaista vastaan näytti pelattavalta, kunnes yritin keskipelin alussa liikaa hakea hyökkäystä Vesan keskustaryhmää vastaan ja päädyin ryömimään nöyränä kakkosriviä pitkin kotiin. Loppupeli oli taistelua tuulimyllymuuria vastaan etsiessäni epätoivoisesti yllätysmahdollisuuksia ja Vesan ottaessa samalla yhä enemmän aluetta. Viimeisessä pelissä Matti Siivola pelasi nopeasti hieman omituisen fusekin, ilmeisesti säästääkseen aikaa myöhemmäksi, ja päädyimme keskelle pisteellisesti todella tiukkaa peliä. Johtoasema vaihteli puolelta toiselle pariinkin otteeseen pelin kuluessa, mutta lopulta Matti puhisi loppupelissä ohi voittaen 5,5 pistettä.

*Takapotku 2007 (2d): 2d- 1d+ 1d- 1k+ 1k+ = 3/5. Debyyttiturnaus uudella luokituksella meni etäisesti siedettävästi. Ensimmäisenä päivänä olin ulkogollisista seikoista johtuen todella väsynyt ja hävisin pitkään tiukkoina säilyneet vääntöpelit Otsoa ja Jesseä vastaan omiin virheisiini. Siinä välissä voitin Mokin pisteellä pelissä, jossa sukelsimme keskipelin ajaksi korealaishenkiseen tappeluun, joka taisi olla vähän hölmö molemmille. Loppupelissä vain pelailin isoja siirtoja ja toivoin pisteiden riittävän. Kaiken kaikkiaan kolmesta ensimmäisestä pelistä jäi päällimmäiseksi mieleen kaoottinen olo ja etäisesti kurja fiilis. Toisena päivänä pääsin hakemaan lohdutusvoittoja Juho Heikkisestä ja Pekka Lajusesta. Juhoa vastaan peli oli pitkään voitettavissa kummalle tahansa, mutta 5-10 pisteen loppupelin aikana Juhon asema hajosi lähes totaalisesti ja voitin luovutuksella. Pekkaa vastaan pelasimme varsin mielenkiintoisen alkupelin ja hieman omituisemman jatkon sille. Loppupelissä luulen johtaneeni muutamalla pisteellä siinä vaiheessa, kun Pekka yllättäen pelasi vahingossa kaksi siirtoa peräkkäin laudalle. Emme oikein tienneet miten toimia ja tilanne oli todella epämääräinen (ja sääntötulkintojakin tarjottiin useita), mutta hetken vaiheilun jälkeen päätimme lopettaa pelin siihen. Honte olisi varmaan ollut hakea tuomari paikalle, mutta se jäi tekemättä yleisen ällistyksen seurauksena. Jos turnauksesta ei vielä tähän mennessä ollut jäänyt omituista oloa, niin viimeinen peli ainakin varmisti sen.

*LOGC 2006 (1d->2d): 1d+ 3d+ 1d+ 4d+ 3d- 4d+ 4d- 3d+ = 6/8. Mainio turnaus ja hauska reissu. Pelitasoni oli pääturnauksessa kauttaaltaan hyvä. Johdin suurinta osaa voitetuista peleistä lähes alusta asti, enkä enää selkeän voittoaseman saatuani menettänyt sitä kertaakaan. Toisaalta jotkin vastustajat, erityisesti kaksi viimeistä voitettua, olivat huomattavan avuliaita kriittisillä hetkillä. Turnaus näin hitailla ajoilla (90 minuuttia pelaajaa kohti) tuntui sopivan minulle erinomaisesti aikapaineen kadotessa kokonaan: jouduin byo-yomiin vain yhden damentäytön ajaksi. Ensimmäisessä pelissä Philip Beck (1-dan) pelasi lähinnä ikken tobeja kohti keskustaa laiminlyöden sekä alueen että laitasilmät, joten voitin melko helposti. Toinen peli Will Brooksia (3-dan) vastaan oli fusekin osalta onnistunein pelini, ja kun vastustaja vielä kikkaili hyppäämällä 3-3:een huonolla hetkellä, sain nopeasti selkeän 15 pisteen johdon. Michael Cockburn (1-dan) tarjosi mukavan vastuksen, mutta joutui tappioasemassa yrittämään liikaa ja kuoli keskellä isosti. Neljäs peli Alistair Wallia (4-dan) vastaan näytti muutaman siirron ajan pelottavalta, mutta sitten Alistairin leikkaavat kivet antautuivat juuri ja juuri toimineelle tuplahanelle ja sain hyvän aseman. Seuraavaksi Thomas Kerblin (3-dan) kanssa käytiin jännittävä vääntö, jossa vastustaja sai keskipelissä puristettua hitusen liikaa etua keskustasta, jonka yllättäen tapoin. Hävisin lopulta kymmenisen pistettä, kun en pystynyt samaan uhraamieni kivien kanssa. Alex Rix (4-dan) alkoi tappelemaan kovaa ja vastasin samalla mitalla. Yritettyäni vähän liikaa (vapauksien täyttäminen olisi laskujeni vastaisesti riittänyt helposti, kuten myöhemmin ilmeni) syntyi nurkkaan valtava ko, jota en voinut voittaa, mutta jonka kompensaationa sain sentään epämääräisen suuren härdellimoyon muualle. Tappelin ennakkoluulottomasti ja paineitta, rankaisin kovalla kädellä Alexin kahdesta tenukista ja tapoin myöhemmin ko:lla vielä kolmannenkin ryhmän. Lopulta voitto 30 pisteellä, mikä oli melkoinen nousu. Seitsemäs peli Peter Zandveldiä (4-dan) vastaan oli turnauksen huonoin pelini otettuani pitkän pätkän laitaa huonossa muodossa ja annettuani vastineeksi hirveän muurin. Loppupelin yritin venkoilla keskustassa eläen mahdollisimman leveästi, mutten missään vaiheessa päässyt tilanteeseen, jossa gote-elämä olisi riittänyt pistevoittoon. Yritin siis luoda komplikaatioita ja ängetä kaikkialle ympäri lautaa elääkseni pisteikkäästi, mutta  jouduin lopulta tunnustamaan ylipelanneeni ja kuolin puolen laudan kokoisena. Viimeisessä pelissä Andrew Jones (3-dan) mokasi täysin käsittämättömällä tavalla noin 10-kyu-tasoisen tsumegon keskipelin alussa, kuoli varsin isosti ja sadatteli ääneen loppupelin. Kävi vähän sääliksi, mutta vahvistin silti kylmästi kaikkia ryhmiäni johtoasemassa ja Andrew luovutti toivottomassa asemassa oyosen loppuessa. 

*TPEGT 2006 (1d): 1d- 1k+ 2d+ 1d- 1d- = 2/5. En osaa olla tyytyväinen - "Miksi mulle käy aina Tampereella näin?". Kolme huonointa ja pettymyksentäyteisintä turnaustulostani ovat kaikki Tampereelta. Ensimmäisen pelin Janne Määttää vastaan hävisin puolella pisteellä hyvän keskipeliaseman jälkeen - liekö kyse ollut avuttomuudesta hyvän potentiaalin realisoimisessa ("epävarma mies karkkikaupassa lähellä sulkemisaikaa" -syndrooma). Kahden seuraavan pelin taso ei erinäisistä syistä johtuen ollut kovin korkea, mutta ainakin niistä tuli voitot: toisessa pelissä Magnus Merikaarniota vastaan pelasin aivan silmittömän huonon fusekin, mutta nousin kuitenkin johtoon vastustajan pelattua byo-yomissa kuolleen 3-3-invaasion ja muutaman loppupelitesujin. Kolmannessa pelissä Janne Kössö pelasi mielestäni aivan kohtuuttomasti vahvuuteni lähelle leikaten samalla kuin mielipuoli, ja kyllähän ne röppökivet lopulta kuolivat asiaankuuluvasti. Neljännessä pelissä tein turnauksen ainoan todellisen lukuvirheeni niukassa johtoasemassa (Jaakko Virtanen kiitti ja poistui tilanteesta 25 pisteen kera); muissa peleissä saatoin lukea vääriä tai epäolennaisia asioita, mutta ainakin se, mitä luin, piti aika lailla kutinsa. Viimeinen peli Jesse Savoa vastaan näytti sekin hyvältä pitkään, mutta jotenkin en onnistunut hyötymään vastustajan heikoista ryhmistä tarpeeksi omieni ollessa vielä vahvoja. 

*SM-Karsinta II 2006 (1d): 3d- 1k+ 1d- 1d+ 1d+ = 3/5. Sijoituin turnauksessa seitsemänneksi, mikä tarkoittaa kymmenettä sijaa SM-järjestelmässä. Perintöpaikka ensi vuoden kakkoskarsintaan jäi äärimmäisen harmittavasti yhden SOS-pisteen päähän. Kaikkiaan turnaus valoi paljon uskoa omaan turnauspelaamiseen ja pelitason vakauteen. Tappiot (sekä yksi voitoista, veivattuani "voitetusta pelistä" lopulta äärimmäisen tiukan) tulivat varsin pienillä marginaaleilla, vaikka olivatkin sinällään selkeitä. 

*SM-Karsinta I 2006 (1d): 1k- 2k+ 1d+ 1k+ 1k+ = 4/5. Kolmossija ja jatkopaikka, joihin sopii olla oikein tyytyväinen. Ensimmäisen päivän kolme peliä olivat osaltani laadultaan hieman epätasaisia, ja syyllistyin muutamaan suureen virheeseen.  Onnekseni myös Jesse hupsuili johtoasemassa (ja isommin). Toisena päivänä pelasin ensimmäistä vakaammin ja tuntui, että pelit olivat kohtalaisen hyvin hallussa alusta loppuun. Turnauksen opetus: pelaamista ei kannata lopettaa hankalassakaan tappioasemassa, lipsahduksia tulee. Ja ennen kaikkea kääntäen, ohjeeksi jatkoon: jos on edellä, tulee pysyä - jos mahdollista - vieläkin enemmän varpaillaan kuin tasaisessa väännössä. Voitetaan ne voitetut.

*Turku GP 2006 (1k ->1d): 1k+ 2d+ 1d+ 3d- 2d- = 3/5. Tasaisen varmaa menoa ja kokonaisuutena hyvä turnaustulos. Korotusmeriitit kertyivät kuin varkain lähdettyäni matkaan yksinkertaisesti pelaamaan mahdollisimman hyviä pelejä ja hakemaan turnauskokemusta. Tunsin ansainneeni sekä voitot että tappiot, mikä jo sinällään lienee suhteellisen laadukkaan pelin merkki. Lisää tällaisia.

*Joukkue-SM 2006 (1k): 2d- 5k+ 2k+ 2d- 1d- = 2/5. Pelasin kakkospöytää YliGo2:ssa (2/5). Eivät kaatuneet danit, vaikka kolmasti sai yrittää - siltä kannalta turnaus oli pettymyksentäyteinen. Pysyin taktisesti hyvin menossa mukana, mutta huomasin olevani strategisesti koko lailla tuuliajolla. Vastustajan moyoista tuppaa tulemaan aluetta suurin piirtein suhteessa 1:1. En juuri harrasta kohtuuttomia ylipelejä, mutta suurempi ongelma taitavatkin olla jatkuvat alipelit. Elämän ja kuoleman rajaa koeteltiin kunnolla oikeastaan vain Rovio-pelissä, joka myös opettavaisesti ratkesi siihen, että eläminen keskustassa tuli liian kalliiksi. "No, keksin sitten jotain" ei ole terveellinen ajattelutapa kuin pakon edessä, jos silloinkaan.

*HGK Cup 2 (1k): 3d- = 0/1. Paatero vei kuin pässiä narussa. Keskipelissä olin vielä toiveikas ja peli näytti ainakin peliltä, mutta sitten tuli iso kuolema hankalissa olosuhteissa. Opin kuitenkin jotain uutta aji-kesheistä: 1,2-pisteen atarit ovat usein kiireettömiä (jos/kun vastustajalla ei kuitenkaan ole jatkosiirtoa) ja joskus jopa haitallisia, kuten laitaan jääneiden silmien määrä (1 gotessa) kivuliaasti osoitti. "Mutta olihan se sente". Ensi kerralla hoksaan tämän jo pelissä enkä vasta kotimatkalla!

*Takapotku Open 2006 (2k -> 1k): 2k+ 2k+ 1k- 1k+ 1d+ = 4/5. Hyvin sujunut turnaus. Kaikki pelit olivat verrattain tasokkaita (sikäli, kun kyykamppailut nyt voivat olla tasokkaita) ja myös tiukkoja, eikä valtavia rähmäyksiä nähty kenenkään osalta. Tasa-avaukset eivät ole koskaan sujuneet näin vakaasti. Aikaa oli käytössä sen verran runsaasti, että koin saavani miettiä käytännössä aivan niin pitkään kuin halusin, enkä joutunut kokemaan raastavaa byo-yomia kertaakaan. Huomionarvoista on myös, että onnistuin paikoin oikeasti hyökkäämään hallitakseni peliä ja saadakseni etua muualla enkä niinkään tappaakseni hyökkäyksen kohdetta suoraan. Keskityin koko turnauksen ajan laskemaan pisteitä säännöllisesti ja pelaamaan sen mukaan, mikä osoittautui yllättäen hyväksi tavaksi. Turnaustulosten perusteella korotus yhteen kyuhun.

*YliGO Open 2005 (2k), tasoitusturnaus, 20 minuutin absoluuttinen: 1k- 4k+ 1k+ 2k- = 2/4. Kohtalainen tulos, vaikkei mitään loistoperformansseja nähtykään. Tasa-avaustuntuma on edelleen hieman hutera: fusekin jälkeen homma tuntuu kallistuvan holtittomasti jonkun eduksi, jonka jälkeen edessä on epämääräistä räimintää. Myöskään ajankäyttö ei toiminut kunnolla ennen kahta viimeistä peliä: aikaa jäi käyttämättä vaikka kuinka. Viimeisessä pelissä mentiin jo yli laidan ajan loppuessa, mutta onneksi se ei muuttanut pelin lopputulosta.

*Kani6 2005 (2k): 1k- 2k- 3k+ 1k- 3k+ = 2/5. Positiivinen, joskin tuloksellisesti hieman vajaaksi jäänyt opintomatka Tampereelle. Ensimmäisessä tappiossa en varmistanut ryhmäni leikkautuvuusstatusta ajoissa, toisessa aloitin turhan vaarallisen ko:n ja kolmannessa kehitin uuden "ota sinä puolen laudan muuri, minä otan neljä pistettä laitaa" -josekin. Nämä eivät olleet terävimpiä pelejäni, kokemattomuus tasa-avauksissa näkyy edelleen. Seuraavaksi ottanen projektiksi tasa-avausrutiinin lisäämisen, ettei tarvitse hävitä niitä pelejä ainakaan epätietoiseen hösäämiseen. Kumarrukset toki vastustajille armottomista virherokotuksista.

*HGK:n pikapeliturnaus (6.9) 2005 (3k -> 2k), tasoitusturnaus, 10 minuutin absoluuttinen aikaraja per pelaaja: 1k- 8k+ 5d- 5k+ 28k+ 2d+ 12k- = 4/7. Ensimmäinen peli meni armotonta pikapeliyttä ihmetellessä, myöhemmin meininki parani (tai ainakin mokat pienenivät). Kaksi viimeistä peliä olivat pudotuspelejä; sinne pääsemisessä oli tuurillakin osuutensa. Turnauksen jälkeen tipahti aavistuksen yllättävä korotus kahteen kyuhun: sitä en tottavie tuolla tuloksella odottanut, vaikka viimeinen vastustaja (jota vastaan pelasin siis yhdeksällä kivellä) korotettiinkin turnauksen loputtua vähintäänkin ansaitusti yhdeksään kyuhun.

*Ropeconin Go-turnaus 2005, tasoitusturnaus (tasoitus -2 kiveä) (5k): 1k- 2k- 9k+ 9k+ 2k- = 2/5. Kuten odottaa saattoi: vahvemmille hävittiin, heikommat voitettiin. Tasa-avaukset (ilman komia) 2-kyuja vastaan kertoivat kenties eniten: heiluin peleissä hyvin mukana tiettyyn pisteeseen asti, mutta tekemäni vääjäämättömät mokat ilmaisivat julmasti suoritusvarmuuteni puutteen ja samalla tasoeron. Neljää viimeistä kierrosta väritti osaltaan 'conille tyypillinen voimakkaahko väsymystila, todennäköisesti myös vastustajien keskuudessa. Viihdyttävä turnaus joka tapauksessa.

*Jaakko Munkki 2005, tasoitusturnaus (11k -> 9k): 12k+ 12k+ 6k+ 15k- 10k+ 5k+ = 5/6. Jäin nalkkiin. Ainut tappio tuli yhdellä pisteellä missattuani yhden damennäköisen pointsin. Erityisen tyytyväinen olen noihin kolmeen voitettuun tasa-avauksella (tosin ilman komia, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä puoleen eikä toiseen) pelattuun peliin, sillä olen kuvitellut ne heikoksi kohdakseni. Turnauksen jälkeen korkotus 9kyuhun. Näin voidaan "juoksu kaksinumeroisten kyukivien läpi" tulkita suoritetuksi. ;)

*Takapotku Open 2005 (12k): 12k+ 12k- 12k+ 11k+ 8k- = 3/5. Ihan hyvin mennyt ensiturnaus, jossa toinen tappioista olisi ollut vältettävissä kevyellä honteilulla (tarvitseeko suojata hankalannäköistä leikkausta, jonka toinen voi tehdä atarilla?) ja toinen kärsittiin neljä kiveä vahvemmalle. Mainittakoon vielä, etten epähuomioi shichoblockia enää toiste. Oppirahat tiskiin.

/%

%%tab-Maabango


Haastan täten kaikki maailman go-harrastajat "Mikko vastaan maailma"-otteluun eli maabangoon. Otteluun lasketaan yksi peli jokaista kohdalle osuvaa halukasta vastustajaa vastaan. Kaikki pelit on tarkoitus pelata peli-illoissa. EGF:lle lähteviä virallisia turnauspelejä ei lasketa mukaan tähän haasteeseen. Pelien tulos, pelipaikka, muut asetukset ja mahdolliset mielenkiintoiset huomiot peleistä kerätään tälle sivulle. 

Säännöt noin suurin piirtein:

- Luokitusten mukaiset tasoitukset, joita voi erikoistapauksissa (murtuneet kivikädet, toistuvat maanjäristykset, gallialaisten kylien asukit ym.) hienosäätää mahdollisimman tasaisen pelin toivossa. 

- Peliajat neuvoteltavissa hieman fiiliksen mukaan. Lähtökohtana 30-45 min pääaika + 25 kiveä viiteen minuuttiin ja muut vastaavantasoiset keskipitkät aika-asetukset. Pikapelit tai useamman tunnin väännöt eivät ole toivottavia tässä haasteessa.

- Vain yksi peli/vastustaja lasketaan.

- Kaikki pelit pelataan oikean laudan ääressä. Kolmasti kirottuja toispuoleisia läpyskäkiviä ei käytetä.

- Jos sattuisi niin kummallisesti että jokin peli päädytään pelaamaan päihtyneessä tilassa, tulee kaikin saatavilla olevin keinoin pyrkiä siihen että pelaajien päihtymystilat ovat toisiaan vastaavat. Pelit tulee ratkaista laudalla eikä sen ulkopuolella.

- Molempien pelaajien tulee olla selkeästi tietoisia pelin maabango-statuksesta ennen sen aloittamista.

- Haaste on jossain määrin vapaamuotoinen ja ehdottomasti rento, muttei kuitenkaan mikään vitsi. Tarkoitus on päästä pelaamaan mielekkäitä kerhopelejä ja kerätä samalla wikiin tuulahduksia siitä, mitä peli-illoissa tapahtuu.

- Haasteella ei ole selkeää lopetusajankohtaa. Älköön uusien vastustajien tulva koskaan tyrehtykö.

|| Vastustaja | Luokitus | Tasoitukset | Tulos | Aika | Paikka | Peliajat | Tuiteri | Huomioita
| Miika Nikula (W)| 4 dan | - | W+1,5 | 29.4.2012 | Kertsi | 30 min + 25/5 | Lievä   
| Anttoni Maula (B) | 1 dan | 2(*) | W+R | 6.5.2012 | Kustu | 30 min + 3*30s | Merkittävä | Tasoituksia tuiteri-rukattu kivellä
| Otso Alanko (B)| 3 dan | komi 0,5 | W+5,5 | 9.5.2012 | Kaisla | 30 min + 25/4 | Lievä | Mustan 10 pisteen virhe pikkuloppupelissä lahjoitti voiton pois   
| Marko Salojärvi (B) | 4 kyu | 7 | W+R | 30.5.2012 | Kaisla | 30 min + 25/5 | Kohtalainen | 
| Arto Heikkinen (B) | 2 dan | 2 | W+T | 6.6.2012 | Kaisla | 30 min + 25/5 | Keskivaikea | Kukapa olisi uskonut 
| Eerika Norvio (B) | 5 kyu | 8 | B+21 | 10.6.2012 | Kustu | 30 min + 15/5 | Leppoisa |  
| Olli Mali (B) | 3 kyu | 6 | W+T | 11.7.2012 | Kaisla | 30 min + 1*30s | Etäinen | Musta oli hermeettisen moyonsa turvin parinkymmenen pisteen johdossa punalampun syttyessä.  


/%