Helsinkiläinen 2 dan. Mustia ja valkeita nappuloita sitten joulukuun 2004.

Hengailen puolisäännöllisesti sekä HGK:n että Yligo:n peli-illoissa, ja minut löytää usein myös Gurulasta iskemästä nappulaa. KGS:ssa ja Cyberorossa pyörin tällä hetkellä tunnuksella esidebob. Katson pelejä enemmän kuin pelaan, osin siksi että pidän enemmän oikeasta laudasta. Koen myös keskittymisen nettipeleissä paljon eloa vaikeammaksi.

Purnaus turnauksittain tuoreimmasta vanhimpaan:

*LOGC 2006 (1d->2d): 1d+ 3d+ 1d+ 4d+ 3d- 4d+ 4d- 3d+ = 6/8. Mainio turnaus ja hauska reissu. Pelitasoni oli pääturnauksessa kauttaaltaan hyvä. Johdin suurinta osaa voitetuista peleistä lähes alusta asti, enkä enää selkeän voittoaseman saatuani menettänyt sitä kertaakaan. Toisaalta jotkin vastustajat, erityisesti kaksi viimeistä voitettua, olivat huomattavan avuliaita kriittisillä hetkillä. Ainoastaan toiseksi viimeinen peli oli omalta osaltani selvästi heikkolaatuinen, eikä sitä ole järin mukava muistella. Turnaus näin hitailla ajoilla (90 minuuttia pelaajaa kohti) tuntui sopivan minulle erinomaisesti aikapaineen kadotessa kokonaan: jouduin byo-yomiin vain yhden damentäytön ajaksi. Ensimmäisessä pelissä Philip Beck (1-dan) pelasi lähinnä ikken tobeja kohti keskustaa laiminlyöden sekä alueen että laitasilmät, joten voitin melko helposti. Toinen peli Will Brooksia (3-dan) vastaan oli fusekin osalta onnistunein pelini, ja kun vastustaja vielä kikkaili hyppäämällä 3-3:een huonolla hetkellä, sain nopeasti selkeän 15 pisteen johdon. Michael Cockburn (1-dan) tarjosi mukavan vastuksen, mutta joutui tappioasemassa yrittämään liikaa ja kuoli isosti. Neljäs peli Alistair Wallia (4-dan) vastaan näytti muutaman siirron ajan pelottavalta, mutta sitten Alistairin leikkaavat kivet antautuivat juuri ja juuri toimineelle tuplahanelle ja sain hyvän aseman.

*TPEGT 2006 (1d): 1d- 1k+ 2d+ 1d- 1d- = 2/5. En osaa olla tyytyväinen - "Miksi mulle käy aina Tampereella näin?". Kolme huonointa ja pettymyksentäyteisintä turnaustulostani ovat kaikki Tampereelta. Ensimmäisen pelin Janne Määttää vastaan hävisin puolella pisteellä hyvän keskipeliaseman jälkeen - liekö kyse ollut avuttomuudesta hyvän potentiaalin realisoimisessa ("epävarma mies karkkikaupassa lähellä sulkemisaikaa" -syndrooma). Kahden seuraavan pelin taso ei erinäisistä syistä johtuen ollut kovin korkea, mutta ainakin niistä tuli voitot: toisessa pelissä Magnus Merikaarniota vastaan pelasin aivan silmittömän huonon fusekin, mutta nousin kuitenkin johtoon vastustajan pelattua byo-yomissa kuolleen 3-3-invaasion ja muutaman loppupelitesujin. Kolmannessa pelissä Janne Kössö pelasi mielestäni aivan kohtuuttomasti vahvuuteni lähelle leikaten samalla kuin mielipuoli, ja kyllähän ne röppökivet lopulta kuolivat asiaankuuluvasti. Neljännessä pelissä tein turnauksen ainoan todellisen lukuvirheeni niukassa johtoasemassa (Jaakko Virtanen kiitti ja poistui tilanteesta 25 pisteen kera); muissa peleissä saatoin lukea vääriä tai epäolennaisia asioita, mutta ainakin se, mitä luin, piti aika lailla kutinsa. Viimeinen peli Jesse Savoa vastaan näytti sekin hyvältä pitkään, mutta jotenkin en onnistunut hyötymään vastustajan heikoista ryhmistä tarpeeksi omieni ollessa vielä vahvoja. 

*SM-Karsinta II 2006 (1d): 3d- 1k+ 1d- 1d+ 1d+ = 3/5. Sijoituin turnauksessa seitsemänneksi, mikä tarkoittaa kymmenettä sijaa SM-järjestelmässä. Perintöpaikka ensi vuoden kakkoskarsintaan jäi äärimmäisen harmittavasti yhden SOS-pisteen päähän. Kaikkiaan turnaus valoi paljon uskoa omaan turnauspelaamiseen ja pelitason vakauteen. Tappiot (sekä yksi voitoista, veivattuani "voitetusta pelistä" lopulta äärimmäisen tiukan) tulivat varsin pienillä marginaaleilla, vaikka olivatkin sinällään selkeitä. 

*SM-Karsinta I 2006 (1d): 1k- 2k+ 1d+ 1k+ 1k+ = 4/5. Kolmossija ja jatkopaikka, joihin sopii olla oikein tyytyväinen. Ensimmäisen päivän kolme peliä olivat osaltani laadultaan hieman epätasaisia, ja syyllistyin muutamaan suureen virheeseen.  Onnekseni myös Jesse hupsuili johtoasemassa (ja isommin). Toisena päivänä pelasin ensimmäistä vakaammin ja tuntui, että pelit olivat kohtalaisen hyvin hallussa alusta loppuun. Turnauksen opetus: pelaamista ei kannata lopettaa hankalassakaan tappioasemassa, lipsahduksia tulee. Ja ennen kaikkea kääntäen, ohjeeksi jatkoon: jos on edellä, tulee pysyä - jos mahdollista - vieläkin enemmän varpaillaan kuin tasaisessa väännössä. Voitetaan ne voitetut.

*Turku GP 2006 (1k ->1d): 1k+ 2d+ 1d+ 3d- 2d- = 3/5. Tasaisen varmaa menoa ja kokonaisuutena hyvä turnaustulos. Korotusmeriitit kertyivät kuin varkain lähdettyäni matkaan yksinkertaisesti pelaamaan mahdollisimman hyviä pelejä ja hakemaan turnauskokemusta. Tunsin ansainneeni sekä voitot että tappiot, mikä jo sinällään lienee suhteellisen laadukkaan pelin merkki. Lisää tällaisia.

*Joukkue-SM 2006 (1k): 2d- 5k+ 2k+ 2d- 1d- = 2/5. Pelasin kakkospöytää YliGo2:ssa (2/5). Eivät kaatuneet danit, vaikka kolmasti sai yrittää - siltä kannalta turnaus oli pettymyksentäyteinen. Pysyin taktisesti hyvin menossa mukana, mutta huomasin olevani strategisesti koko lailla tuuliajolla. Vastustajan moyoista tuppaa tulemaan aluetta suurin piirtein suhteessa 1:1. En juuri harrasta kohtuuttomia ylipelejä, mutta suurempi ongelma taitavatkin olla jatkuvat alipelit. Elämän ja kuoleman rajaa koeteltiin kunnolla oikeastaan vain Rovio-pelissä, joka myös opettavaisesti ratkesi siihen, että eläminen keskustassa tuli liian kalliiksi. "No, keksin sitten jotain" ei ole terveellinen ajattelutapa kuin pakon edessä, jos silloinkaan.

*HGK Cup 2 (1k): 3d- = 0/1. Paatero vei kuin pässiä narussa. Keskipelissä olin vielä toiveikas ja peli näytti ainakin peliltä, mutta sitten tuli iso kuolema hankalissa olosuhteissa. Opin kuitenkin jotain uutta aji-kesheistä: 1,2-pisteen atarit ovat usein kiireettömiä (jos/kun vastustajalla ei kuitenkaan ole jatkosiirtoa) ja joskus jopa haitallisia, kuten laitaan jääneiden silmien määrä (1 gotessa) kivuliaasti osoitti. "Mutta olihan se sente". Ensi kerralla hoksaan tämän jo pelissä enkä vasta kotimatkalla!

*Takapotku Open 2006 (2k -> 1k): 2k+ 2k+ 1k- 1k+ 1d+ = 4/5. Hyvin sujunut turnaus. Kaikki pelit olivat verrattain tasokkaita (sikäli, kun kyykamppailut nyt voivat olla tasokkaita) ja myös tiukkoja, eikä valtavia rähmäyksiä nähty kenenkään osalta. Tasa-avaukset eivät ole koskaan sujuneet näin vakaasti. Aikaa oli käytössä sen verran runsaasti, että koin saavani miettiä käytännössä aivan niin pitkään kuin halusin, enkä joutunut kokemaan raastavaa byo-yomia kertaakaan. Huomionarvoista on myös, että onnistuin paikoin oikeasti hyökkäämään hallitakseni peliä ja saadakseni etua muualla enkä niinkään tappaakseni hyökkäyksen kohdetta suoraan. Keskityin koko turnauksen ajan laskemaan pisteitä säännöllisesti ja pelaamaan sen mukaan, mikä osoittautui yllättäen hyväksi tavaksi. Turnaustulosten perusteella korotus yhteen kyuhun.

*YliGO Open 2005 (2k), tasoitusturnaus, 20 minuutin absoluuttinen: 1k- 4k+ 1k+ 2k- = 2/4. Kohtalainen tulos, vaikkei mitään loistoperformansseja nähtykään. Tasa-avaustuntuma on edelleen hieman hutera: fusekin jälkeen homma tuntuu kallistuvan holtittomasti jonkun eduksi, jonka jälkeen edessä on epämääräistä räimintää. Myöskään ajankäyttö ei toiminut kunnolla ennen kahta viimeistä peliä: aikaa jäi käyttämättä vaikka kuinka. Viimeisessä pelissä mentiin jo yli laidan ajan loppuessa, mutta onneksi se ei muuttanut pelin lopputulosta.

*Kani6 2005 (2k): 1k- 2k- 3k+ 1k- 3k+ = 2/5. Positiivinen, joskin tuloksellisesti hieman vajaaksi jäänyt opintomatka Tampereelle. Ensimmäisessä tappiossa en varmistanut ryhmäni leikkautuvuusstatusta ajoissa, toisessa aloitin turhan vaarallisen ko:n ja kolmannessa kehitin uuden "ota sinä puolen laudan muuri, minä otan neljä pistettä laitaa" -josekin. Nämä eivät olleet terävimpiä pelejäni, kokemattomuus tasa-avauksissa näkyy edelleen. Seuraavaksi ottanen projektiksi tasa-avausrutiinin lisäämisen, ettei tarvitse hävitä niitä pelejä ainakaan epätietoiseen hösäämiseen. Kumarrukset toki vastustajille armottomista virherokotuksista.

*HGK:n pikapeliturnaus (6.9) 2005 (3k -> 2k), tasoitusturnaus, 10 minuutin absoluuttinen aikaraja per pelaaja: 1k- 8k+ 5d- 5k+ 28k+ 2d+ 12k- = 4/7. Ensimmäinen peli meni armotonta pikapeliyttä ihmetellessä, myöhemmin meininki parani (tai ainakin mokat pienenivät). Kaksi viimeistä peliä olivat pudotuspelejä; sinne pääsemisessä oli tuurillakin osuutensa. Turnauksen jälkeen tipahti aavistuksen yllättävä korotus kahteen kyuhun: sitä en tottavie tuolla tuloksella odottanut, vaikka viimeinen vastustaja (jota vastaan pelasin siis yhdeksällä kivellä) korotettiinkin turnauksen loputtua vähintäänkin ansaitusti yhdeksään kyuhun.

*Ropeconin Go-turnaus 2005, tasoitusturnaus (tasoitus -2 kiveä) (5k): 1k- 2k- 9k+ 9k+ 2k- = 2/5. Kuten odottaa saattoi: vahvemmille hävittiin, heikommat voitettiin. Tasa-avaukset (ilman komia) 2-kyuja vastaan kertoivat kenties eniten: heiluin peleissä hyvin mukana tiettyyn pisteeseen asti, mutta tekemäni vääjäämättömät mokat ilmaisivat julmasti suoritusvarmuuteni puutteen ja samalla tasoeron. Neljää viimeistä kierrosta väritti osaltaan 'conille tyypillinen voimakkaahko väsymystila, todennäköisesti myös vastustajien keskuudessa. Viihdyttävä turnaus joka tapauksessa.

*Jaakko Munkki 2005, tasoitusturnaus (11k -> 9k): 12k+ 12k+ 6k+ 15k- 10k+ 5k+ = 5/6. Jäin nalkkiin. Ainut tappio tuli yhdellä pisteellä missattuani yhden damennäköisen pointsin. Erityisen tyytyväinen olen noihin kolmeen voitettuun tasa-avauksella (tosin ilman komia, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä puoleen eikä toiseen) pelattuun peliin, sillä olen kuvitellut ne heikoksi kohdakseni. Turnauksen jälkeen korkotus 9kyuhun. Näin voidaan "juoksu kaksinumeroisten kyukivien läpi" tulkita suoritetuksi. ;)

*Takapotku Open 2005 (12k): 12k+ 12k- 12k+ 11k+ 8k- = 3/5. Ihan hyvin mennyt ensiturnaus, jossa toinen tappioista olisi ollut vältettävissä kevyellä honteilulla (tarvitseeko suojata hankalannäköistä leikkausta, jonka toinen voi tehdä atarilla?) ja toinen kärsittiin neljä kiveä vahvemmalle. Mainittakoon vielä, etten epähuomioi shichoblockia enää toiste. Oppirahat tiskiin.