Mistä perustelut sille, että kirjakielessä go-sanan taivutusmuodoissa ei ole pitkää vokaalia go, goon, goosta, goohon vaan lyhyt go, gon, gosta, gohon?? Ja kuoleeko go-yhteisö, jos me kirjotetaan se omissa dokkareissaimme pitkänä? --[Tii]

Suomenkielessä ei taida olla sellaista sääntöä, että yksinkertainen loppuvokaali kahdentuu taivutettaessa, joten se ei siis kahdennu edes gossa. Vertaa samankaltaisiin esimerkkeihin: Pon suisto, gnun sarvet tai Gun tesuji. Näissä vokaali myös ääntyy pitkänä mutta kirjoitetaan lyhyenä. --[Vesa]

Suomi on siitä mukava kieli, että siinä foneemiperiaate on säilynyt hyvin vahvana, paljolti sen ansiosta, että sen oikeinkirjoitus uusiutuu kiitettävän nopeasti. Muutokset eivät tietenkään tapahdu yhtäkkiä (ei siis enää "yht'äkkiä" saati "yhtä äkkiä") mutta muutosvastarinta ei vanhojenkaan sanojen kirjoitusasun kohdalla varmaankaan kestä sukupolvea kauempaa. Jos siis aloitamme (sellaisten sanojen harvinaisuuden vuoksi kielestämme puuttuvan) painollisen tavun lyhyeen vokaaliin päättyvien lainasanojen taivutussäännön lobbaamisen nyt, ja niinhän tässä taisin juuri tehdä, sellainen sääntö on oikeinkirjoitusoppaassa viimeistään 2030 (Virallinen Ennuste, jonka tarkkuutta ei ole syytä epäillä). Siihen asti ainakin pedattisempien lienee syytä ajatella, että pelimme suomenkieliseksi nimeksi valittiin aikanaan "goo", että sen taivutukset ovat suomen sääntöjen mukaisia, ja että sen Virallinen Oikeinkirjoitusasu "Go" on otettu käyttöön vain perusmuodossa, jossa tuon sanan voi ulkomaaneläväkin tunnistaa. Ei tietenkään ole kiellettyä kirjoittaa gosta, mutta koskapa jokaisen tätä lukevan ajatus katkesi tuossa välittömästi ennen edellistä pilkkua, pidettäköön goosta kirjoittamista suositeltavampana.
 
--[Bass] 

Mielestäni ei ole syytä ruveta keksimään omia kirjoitussääntöjä. Suomessa ei ole lainkaan harvinaista, että kirjoitusasu ja ääntäminen poikkeavat toisistaan (esim. hernekeitto, kenkä, ajattelepa). Vesan perustelut gon taivuttamisesta ovat täysin päteviä. --[Antti S.|Antti Soukka]