TurkuGP:n paritus oli omat haasteensa ja paljon uutta opittiin (eli tunaroin). Virheistä kuitenkin opitaan, ja ainakin minä opin. 

TurkuGP:ssä kokeiltiin tiettävästi ensimmäisenä Suomessa tasoryhmäajattelua, jossa palkintoja ei jaetakaan ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle, kun muut jää nuolemaan näppejä, vaan jokaisella oli mahdollisuus kilpailla palkinnosta. Tämä edustaa varsin uudenlaista ajattelua Suomi-turnauksissa. Myös YliGon turnauksissa rahan jakoa keskikastille on pyritty lisäämään, parittamaan klassisella McMahonilla ja palkitsemalla hyvin pärjänneitä. Esimerkiksi Takapotkussa 2011 oli 50 euron palkinto viiden voiton pelaajille ja 100 euroa 6 voiton pelaajille.

Mielestäni tällä ajattelulla on kuitenkin kaksi perustavaa eroa. YliGon suosima systeemi suosii nilkkejä, kun taas tasoryhmäajattelu on enemmän kilpailuhenkinen. Vaikka olisi kuinka väärin luokitettu, niin siltikään se ei tarkoita automaattista palkintoa jos joutuu aloittamaan tasoryhmänsä pohjalta, vaan ryhmänsä vahvimmalla pelillä pärjää. Kilpailuhenkisyyttä lisää myös se, että noin yhden turnauksen kokemuksella, viimeisellä kierroksella päästään helposti tilanteeseen, jossa kaksi kolmen voiton pelaajaa pelaa finaalin tasoryhmän voitosta. Lisäksi suuremmat tasoerot tarkoittavat sitä, että alkukierroksilla voitoista palkitaan vahvemmilla vastuksilla ja tappioista rankaistaan parittamalla luokitukseltaan oleellisesti heikompia vastaan. 

Koska ryhmät olivat suuria, niin kahdella ensimmäisellä kierroksella olisi voinut laittaa kaikissa paitsi huippuryhmissä kriteeriksi välttää kerhon sisäisiä parituksia. Näin siis Soukka ja Keipi olisivat vaihtaneet pöytiä. Samoin kolmannessa ryhmässä olisi ollut yksi kerhon sisäinen paritus vähemmän. En pitäisi tätä kuin ehkä ensimmäisen kierroksen asiana, koska se on arvelluttava kriteeri sen takia, että kerhon sisäiset pelit ovat usein kaikkein kiinnostavimpia ja kerhot eivät muutoinkaan ole mitenkään selvästi määriteltyjä pelaajapopulaatioita. Kriteeri on siis kenties validi vain kongressissa tms. kansainvälisessä turnauksessa.

Toinen kierros meni varsin mallikkaasti. Oleellista oli että kakkosryhmän häviäjät pelasivat kolmosryhmän voittajia vastaan. Eli käytännössä hävinneet danit saivat kyuut vastaan. Samoin saatiin kansan kaipaamia huvituksia, kun korkea-arvoinen dani hävisi alhaiselle kyuulle! Paipai gorrit^^! (huom. kappale sisältää ironista retoriikkaa)

Kolmas kierros oli kärkikamppailun kannalta tärkeä, koska Jesse sai alasparituksen Mikolle hävinnyttä Assua vastaan. Näin kärkikamppailu jatkui kiihkeänä kahdella pöydällä. Tämä oli vielä onnekas sattumus, mutta jo neljänneltä kierrokselta lukien parittajan pitäisi alkaa etsimään kärkipelaajien välisiä pelejä, jos mahdollista. Kärkiryhmien foldaamisesta pitäisi siis luopua viimeistään viimeisellä kierroksella. Kenties jo neljännellä. Samoin neljännellä kierroksella mahdollisessa alasparituksessa pitäisi etsiä kärkipelaajille paras pelaaja eli käytännössä valita alemmasta ryhmästä se, jolla on korkein sossi. Tällä kertaa Viktor sai alasparituksen, mutta kone arpoi sattumalta oikein Antin (4d) vastustajaksi, koska ylempänä olleet, Toni (3d) ja Jaakko (2d+) olisivat olleet jo varattuja sekä Assulla oli jo yksi ylösparitus. Antti otettiin kuitenkin normaalisti ryhmän keskeltä, joten kyseessä oli paritusmunkki. 

Mutta jatkossa kannattaa siis vaihtaa algoritmi oletusasetuksesi, että kahdella viimeisellä kierroksella ylösparitettavaksi otetaan alemman ryhmän korkeimmassa Sossissa oleva. Viimeiselle kierrokselle tämä muutos algoritmiin on välttämätön.

Neljäs kierros oli paritusteknisesti kuitenkin hyvin hankala, koska Saammal ilmoitti aammulla jättävänsä sairastumisen takia sunnuntain väliin ja siten rikkoi kauniin yhteensä 16 pelaajan kärkiryhmän. Johtuen aiemman kierroksen Assun ylösparituksesta Jesseä vastaan, paritusalgoritmi halusi parittaa Assun alaspäin Heikkiä (5k) vastaan, koska Heikki oli saanut puolestaan alasparituksen Eerikaa vastaan edellisellä kierroksella. Tämä ei tietenkään käynyt, joten parituksen säätäminen meni aamuhämärässä käsinsäätämiseksi, joten neljäs kierros myöhästyi puolella tunnilla, koska minulla ei ollut riittävästi kokemusta käsin parien valinnasta. 

Lopulta sitten yliryhmien kertaalleen pakotettiin omaan ryhmäänsä, Assu Tonia vastaan ja Heikki Jerryä vastaan. Näin Reino sai alasparituksen Eetua vastaan. Mikä tietenkin tarkoittaa että lisää pelaajia, joiden ylös/alas -parituksen balanssi ei ole kunnossa. Yhden pelaajan puuttuminen kertautui vielä alempaan ryhmään, jolloin myös Pekka (2d) sai alasparituksen Tuomoa (2k) vastaan. Valitettavasti tätä paritusta ei voinut välttää, koska Pekalla oli ollut edellisellä kierroksella ylösparitus Pempua vastaan. Tuomo sai sitten opetuspelinsä. Ylösalasparitukset ovat ongelma tämäntyyppisessä turnauksessa, koska johtaa siihen, että ylösparitettaessa helposti saa liian kovan vastuksen, ja alasparitettaessa liian heikon. Joten kaksi kierrosta menee sitten turnauksen kannalta hukkaan.

Selvittiin siis vain puolen tunnin myöhästymisellä. Viides kierros olisi edelleen pitänyt olla rutiini parittaa, mutta lukuisat ylösalasparitukset sotkivat sen parituksen, joten myös viides kierros myöhästyi. Jatkossa viimeisen kierroksen paritus pitäisi sujua paremmin. Viimeisellä kierroksella sosseilla ei ole enää niinkään merkitystä, koska se on viimeinen kierros, joten pitäisi parittaa samasta McMahon rymistä lähteneitä keskenään. Näin saadaan paremmin ryhmien voittajat selville ja saadaan muutoinkin samantasoisia pelaajia vastakkain. Lisäksi on suotavaa, että korkeissa sosseissa paritetaan keskenään, joten ryhmien foldaaminen ei ole enää mielekästä. Ja tietenkin jo mainittu muutos algoritmiin, että ylösparitettaessa valitaan alemman ryhmän ylin. Viimeisellä kierroksella voidaan tehdä muutoksia algoritmiin ja täydentää sitä käsinparituksilla, koska ei tarvitse enää huolehtia jatkokierroksien pareista.

Viides kierros oli odetetusti hankala parittaa, koska haluttiin preferoida tasoryhmien palkintojen voittajia, joten kolmessa voitossa olevat laitettiin pelaamaan keskenään. Tämä sulki ikkunan Pekka Keipin esittämälle teoreettiselle rinkimahdollisuudelle, jos kahdessa voitossa pelaava voittaisi ja taas molemmat kolmessa olevat häviäisivät. Tämä on mielestäni kuitenkin mielestäni väärä argumentti, koska 1) tällä saavutettaisin se, että palkinto jaettaisiin sossiloton perusteella eikä suinkaan aidon finaalipelin perusteella, jonka panoksena on tasoryhmän palkinto. Tässä välissä, sattumalta tuleva ylös/alas-paritus voi ratkaista palkinnon saajan. 2) kahdessa voitossa neljällä kierroksen jälkeen pitäisi muutoinkin olla kehnommassa SOS-asemassa kuin kolmessa voitossa. Tämä ei toki ole varmaa, koska sossilotto voi olla suosiollinen. 

Vaikka Gotha ei salli taittamisesta luopumisesta, niin erityismaininta sille ohjelmalle kuitenkin on, että sillä voi neljä ylintä McMahon ryhmää valita käsin ja sitten heikoimmat kyuut voidaan parittaa McMahon tasoituksin, joten saadaan tasoeroja kompensoitua. 

Noin yleisesti tasoryhmäajattelu McMahon-turnauksessa on mielestäni puollettava, koska sillä voidaan estää Takapotkun jo toista kertaa perättäin tapahtuneet palkintorahojen jakokatastrofit, jossa ykkös, kakkos, kolmos ja nollan euron nelos-'palkinnot' jaettiin sossilotolla. Tämä voitaisiin korvata siten, että ringin tapauksessa palkintopotti jaetaan tasaisemmin, mutta painottaen, että normaalisti kun neljän kärki saa 200, 150, 50 ja nolla euroa, niin jaettaisiinkin neljän sadan palkintopotti 130, 110, 90, 70 euroa, jos joudutaan käyttämään Sossia ykköspalkinnon tiebreakerinä. Jos kolmospalkinto menee jakoon, niin siinä Sos on ihan kelpo, koska kolmella voitolla vahvimman Sossi on oleellisesti parempi.

Tasoryhmäajattelu McMahon -turnauksessa kuitenkin brutaalisti poistaa tämän ongelman, että ringin sattuessa ykköspalkinto jaetaan, eikä kakkos- ja kolmossijaa palkita. Se on vain fakta, ettei neljän voiton ringeillä ole todellista parituslotosta riippumatonta eroa pelaajien suorituksessa. Harvinainen ensimmäisen kierroksen tappio voi olla lievä poikkeus, mutta tämä on harvinainen tilanne. Näin neljässä voitossa olevien suoritustasoa ei voida ratkaista luotettavasti vertailuluvulla.

Jos TurkuGP:ssä oltaisiin haluttu jakaa ykkös kakkos ja kolmospalkinnot, niin mielestäni ainakin tässä tapauksessa oikeudenmukaisin kriteeri olisi ollut Jesselle ykköspalkinto ja neljän voiton Laurin ja Mikon järjestäminen keskinäisen pelin mukaan. Eli Lauri olisi ollut kakkonen ja Mikko kolmonen.

TurkuGP:ssä kenties parempi olisi ollut, erityisesti kun Laura (2219) jätti turnauksen väliin, lähteä 10 pelaajan huippuryhmällä. Mutta koska ykköspalkinto asetettiin 250 euroon, niin silloin 12 pelaajaa oli perusteltu, koska se nyt vain tuntuu tärkeämmältä. Toisaalta Jaakko voitti Viktorin avauskierroksella, joten sikäli huippuryhmän kokovalinta oli oikea, koska taitetun huippuryhmän koko on sopiva silloin kun ensimmäisellä kierroksella tapahtuu yksi yllätys. Jos tapahtuu kaksi yllätystä, niin silloin huippuryhmän koko oli liian pieni, noin nyrkkisääntönä. 

Kuitenkin 10 pelaajan huippuryhmällä oltaisiin saatu lisäksi kolme McMahon tasoryhmää (ja yksi mms-1 tasoituksilla tasotettu ryhmä pohjalle). Tämäkin olisi tosin ollut pariteettiongelmien takia hieman hankalaa. Ryhmäjakoa tehtäessä ikävyys oli, että Henri (1k) joutui taitotasoonsa nähden liian heikkoon kyuu-pelaajien ryhmään, vaikka olisi pärjännyt pikkudaniryhmässäkin. Päätettiin kuitenkin suosia parillista ryhmää. Jos olisi ennakoitu Juhon (2d) ilmaantuminen paikalle toiselta kierrokselta lukien, niin otaisiin saatu ryhmäjaoksi 10+6+6+8+9=39. Mikä olisi ollut paritusteknisesti helpompi ja pelillisestikin parempi, koska ryhmäjako olisi ollut enemmän pelaajien tasoa vastaava. 

Sivuhuomiona turnausjärjestäjillä, että TurkuGP oltaisiin voitu aloittaa tuntia myöhemmin. Tätä pohdittiinkin pari päivää ennen turnausta, mutta siinä vaiheessa sitä ei enää lähdetty muuttamaan. Tällöin olisi ehtinyt yhdeksän junalla Helsingistä, seitsemän junan sijaan.

Noin yleisesti tasoryhmäpalkinnot menivät kohtuullisesti. Hyvää oli että saatiin viimeiselle kierrokselle finaalipelit kolmen voiton pelaajille. Ville sai palkinnon halvalla, koska häntäpäässä moni jätti sunnuntain väliin, joten hän sai kohtuullisen keveitä pelejä 8k tasoituksin. Lauantain jälkeen kolmessa voitossa ollut Jesse 20k jätti mm. väliin, mikä ratkaissi palkinnon kohtalon. 

Henri sai helpon näköisen voiton myös odotetusti, koska oli päätään pidempi muuta ryhmäänsä vastaan. Antti (2d) pärjäsi hyvin paritusonnessa ja vältti mm. Pekan ylösalasparitussyklin ja sai sitten suhteellisen keveitä pelejä ja Reino sitten kukistui finaalissa.

Yhteenvetona TurkuGP:n kokeilusta voidaan todeta, että systeemi kyseenalaisti sen mitä turnaukselta haetaan. Haluttiin nimenomaisesti tarjota kaikille, eikä vain vahvimmille mahdollisuus kilpailla palkinnoista. Vastaavasti siitä ei palkittu, että osasi pelata luokitukseensa nähden vahvasti, koska tasoryhmät olivat laveat, vaan piti pelata muihin samasta ryhmästä lähteneitä vastaan paremmin. 

Haittapuolia systeemissä on tietenkin erittäin vaativa parittaminen ja ongelmat sen kanssa, ettei Gothan algoritmi ole riittävän joustava (onko sille vaihtoehtoja markkinoilla?). Helpottaisi huomattavasti jos siinä olisi optio, että viimeisellä kierroksella paritetaan taittamisen sijaan samasta McMahon-ryhmästä lähteneitä vastakkain. Toinen haittapuoli on, että se lisää huomattavasti yksittäisten pelien painoarvoa sekä myös paritusonnen roolia. Onnenkantamoinen on myös se, että tasoryhmän vahvimpana on helpompi lähteä turnaukseen. Toisaalta hallitseva Suomen mestari Assu lähti turnaukseen selvänä ennakkosuosikkina, mutta hävisi silti Jesselle ja Mikolle. Selvää oli kuitenkin että Henri (1k) oli ryhmäänsä päätä pidempi. Kolmas kritiikki on se, että laveat ryhmät johtavat taitettaessa liian suureen vaihteluun vastuksien vaihtelussa. Tätä voitaisiin kompensoida lisäämällä ensikierrosten roolia, eli parittamalla Sossien mukaan mahdollisimman lähellä toisiaan olevia keskenään, mutta tämän vakava varjopuoli voimakas hissieffekti. 

Kumpi sitten on parempi? Perinteinen tylsä ja kliininen McMahon, vai räiskyvä ja kilpailuhenkinen tasoryhmäajattelu, jossa onnella on keskeinen rooli? Se mikä ainakin on varmaa, niin jos tämä systeemi pitää toistaa toistamiseen 40 pelaajan turnauksessa, niin jätän suosiolla pelaamisen muille. Tämä sekä pelillisesti, koska parittaminen häiritsi huomattavasti keskittymistä, että jääviyden kannalta. Lisäksi riittämätön aika kierrosten välissä, jos oma peli venyy pitkäksi.

—[JouniValkonen], 17.7.2012

Tuo Jounin mainitsema "opetuspeli" 2 dan vastaan 2 kyu ei ole mitään verrattuna siihen, mitä kolmannella kierroksella tapahtui. Otan nyt erityiseen tarkasteluun tasoryhmän heti huippuryhmän alta, koska tässä ryhmässä pelasin itse ja siitä löytyy ihan tarpeeksi valituksen aihetta. Ryhmässä oli 4x 1 dan ja 5x 2 dan. 

Ensimmäisellä kierroksella paritettiin 1 ja 2 danit vastakkain ja tämä kuulostaa ihan loogiselta. Näiden pelien voittajat paritettiin huippuryhmän hävinneitä vastaan, huippuryhmäläiset voittivat kaikki nämä neljä peliä. Ensimmäisen pelinsä hävinneet pelaajat (ja ekan skipannut 2dan) paritettiin kaikki alemman ryhmän voittaneita vastaan ja viidestä pelistä neljässä tämän korkeamman ryhmän pelaaja voitti. Tämän jälkeen tilanne on, että kahdeksalla pelaajalla yhdeksästä on yksi voitto, viimeisellä nolla. Voisi helposti kuvitella, että kahdeksasta pelaajasta saisi helposti kolmella kierroksella yhden voittajan kaikille reilulla tavalla, eli ryhmän sisäisellä cupilla. Tämä cup ei sotkisi muuta turnausta mitenkään ihmeellisesti, huippuryhmäläiset voisivat pelata keskenään vielä kolmannenkin kierroksen ja neljännellä olisi sitten 4 cupista pudonnutta pelaajaa käytettävissä.

Näin turnaus ei kuitenkaan jatkunut. Ainoa kahdessa tappiossa ollut huippuryhmästä lähtenyt pelaaja oli samassa mms:ssä kuin tarkasteltavan tasoryhmän 8 korkeinta (yhdessä voitossa). Ilmeisesti tämä tuhosi parittajalta koko tasoryhmäajattelun, koska tämä huippuryhmästä "pudonnut" pelaaja paritettiin yhtä näistä kahdeksasta vastaan, joka tarkoitti sitä, että yksi huippuryhmäläinen tarvitsi vastustajan alempaa. Tässä tapauksessa täksi yhdeksi vastustajaksi arpoutui allekirjoittanut. Disclamer: Olen asiasta hyvin katkera. Takaisin asiaan: Huippuryhmästä "pudonnut" Kytölä (2 dan) olisi hyvin voitu parittaa ainoaa alemmasta ryhmästä samaan mms-pisteisiin noussutta Savoa (4 kyu) vastaan ja kolmas kierros olisi käytetty hyödyllisesti cup-muotoisena ryhmän parhaiten pärjänneiden kahdeksan kesken. Huomioisin tähän, että kierroksella kolme pelattiin kuin pelattiinkin 2 dan vastaan 4 kyu, mutta kyseinen 2 dan olikin jostain syystä Soukka, joka samalla sai erityisen edun tasoryhmän väliseen kilpaan pelatessaan selkeästi heikompaa pelaajaa vastaan ilman, että kyse oli edes alaspäin parituksesta. Samalla allekirjoittanut paritettiin pois ryhmän välisestä kamppailusta. (Lue disclamer ylempää). 

Kolmannen kierroksen jälkeen tilanne on siis täysin tuhottu ja tasoryhmässä kahdessa voittossa on 5 pelaajaa ja yhdessä voitossa 4 pelaajaa. Parittajan onneksi viidestä pelaajista saatiin kaksi pelaajaa kolmeen voittoon, kun ulos paritettu pelaaja hävisi pelinsä ja viimeiselle kierrokselle saatiin kuin saatiinkin (tuurilla) tasoryhmän finaalipeli. 

Kerrataanpa: Sitä, että sekä alhaalta että ylhäältä ilmestyi pelaajia häiritsemään ryhmän kamppailua ei huomioitu mitenkään ja häirintä näin suorastaan maksimoitiin. Paljon puhuttu finaalipeli oli sekin "silkkaa" tuuria, kun kaksi peliä voittanut 2 dan hävisi yhden pelin voittaneelle 2 danille.

Tähän loppuun vielä jatkan katkeraa valitustani todetessani, että itse pelasin kolmea korkeammasta ryhmästä lähtenyttä pelaajaa vastaan ja yhtä alemmasta ryhmästä lähtenyttä pelaajaa vastaan. Eli pelasin ainoastaan yhden pelin samasta tasoryhmästä lähtenyttä pelaajaa vastaan. Sen sijaan rahaa voittanut Soukka pelasi vain yhtä korkeammasta ryhmästä lähtenyttä ja yhtä alemmasta ryhmästä lähtenyttä vastaan. Molemmat hävisivät ainoastaan korkeammasta ryhmästä lähteneitä pelaajia vastaan. 

Jos tasoryhmien korkeimpia sotketaan minne sattuu niin yllättäen lopputulos ei miellytä niitä, jotka haluaisivat reilun kisan. Erityinen cup kolmannen kierroksen tilanteessa olisi lähes ainoa tapa saada reilusti kahdeksasta pelaajasta yksi voittaja ilman, että luotetaan tuuriin eikä välitetä epäreiluista asetelmista. Pelien ja paritusten "laatu" olisi tarkasteltavan ryhmän ulkopuolella pysynyt kuitenkin muuttumattomana kolmannella kierroksella.

Kirjoitin tämän pelaajana/yksityishenkilönä. Mainitsen tämä erikseen, koska turnauspaikalla keskusteluun yritettiin tuoda erinäisiä rooleja, jotka siihen eivät mitenkään liittyneet.

-[Pekka Keipi|Hiridur], 17.7.2012

Pekka, toit hyvin esille muutamia epäkohtia. Hyvä huomio oli, että Juho olisi päässyt kolmeen voittoon, jos olisi voittanut huippuryhmäläisen viimeisellä kierroksella. Näin finaalipeli ei ole välttämättömyys, mutta kuinka todennäköinen se sitten on?

Hyvä huomio oli myös se että jouduit pelaamaan kolmea ylemmän ryhmän pelaajaa vastaan. Tämä oltaisiin voitu rajoittaa hyvin oikeudenmukaisesti  parittamalla ehdottamallani tavalla viimeisellä kierroksella ryhmien sisäisesti tai sossin mukaan järjestettynä. Näin viidennen kierroksen parit olisivat menneet: Toni olisi ylösparitettu, Antti (4d) vs. Kalle huippuryhmästä ja alemmasta ryhmästä Pekka, Juho ja Olli olisi paritettu keskenään joista yksi alaspäin Johannaa vastaan. Hännässä sitten Henri ja Heikki olisivat ratkoneen finaalinsa. 

Näin ollen kritiikkisin viimeisen kierroksen osalta on perusteltu. Eli tasoryhmäajattelu vaatii algoritmin muutoksen viimeiselle kierrokselle. Teoreettisesti voidaan sitten miettiä, onko ylipäänsä taittaminen oikea tapa parittaa jos tehdään vahvoja tasoryhmiä? Jos paritettaisiin kärkiryhmän alapuoliset puhtaasti randomilla? Luultavasti tämä tasoittaisi hieman systeemiä eikä saataisi niin äärimmäisiä pakotettuja tasoeroja ensimmäisille kierroksille.

Kysymys kuuluukin onko systeemi itsessään huono, vai oliko vain parittaja kehno? Sanoisin että systeemi itsessään toimii, mutta tälläkertaa parittaja ei osannut tehdä sitä oikein.

Eli luulisin, että systeemiä voisi korjata käyttämällä kärkipelaajien alapuolella puhdasta randomia taittamisen sijaan ja viimeiselle kierrokselle valitsee parit niistä McMahon-ryhmistä joista on lähtenyt. Lisäksi parilla viimeisellä kierroksella pitää valita alasparitettavien vastuksiksi alemman ryhmän vahvin pelaaja, koska tällä ei ole enää viimeisellä kierroksella vaikutusta sossiin, kun kierroksia ei enää ole.

Näin ollen, en hylkäisi systeemiä, vaan miettisin kuinka se voidaan korjata. Voidaanko turnausformaattia varten kehittää aivan oma paritusalgoritminsa? Myös kiihdytettyä paritusta voidaan soveltaa, eli hävinneet huippuryhmäläiset paritetaan toisella kierroksella hävinneitä huippuryhmäläisiä vastaan, eikä alemman ryhmän voittajia vastaan. Sama voidaan tehdä myös alemmissa ryhmissä.

—[Jouni|JouniValkonen]

Pekalle: mielestäni TurkuGP:n vastustajarivisi 1 dan, 4 dan, 3 dan, 2 kyu ja 3 dan on ainakin paperilla melko mielekäs 2 dan pelaajalle. Pienissä turnauksissa vastustajien vahvuudet heittelevät aina suuria turnauksia enemmän.  Armoton kritiikki paritusta kohtaan tuntuu siksi kohtuuttomalta. Itse asiassa tämä on ensimmäinen kerta kun kuulen jonkun valittavan sitä, että joutuu pelaamaan liikaa itseään kiven tai kaksi vahvempia pelaajia vastaan, vaikka juuri näistä peleistä yleisen käsityksen mukaan saa eniten irti. Kaltaisenasi rivipelaajana oma näkemykseni on, että hauskuus go-turnauksessa syntyy 99% mielekkäistä peleistä ja hyvästä seurasta. 

Ilmeisesti tasoryhmiä ei enää jatkossa kannata harrastaa. Näyttää siltä, että lähinnä symbolinenkin palkinto saattaa sumentaa joidenkin käsityksen siitä, mikä on olennaista ja miksi turnauksiin kannattaa osallistua. Mielestäni on paljon tärkeämpää, että viimeiselle kierrokselle saa mielekkään pelin 3 dania vastaan kuin teoreettisen mahdollisuuden päästä osallistumaan SOS-lottoon oman tasoryhmän voitosta (jota ei Reinon kovan SOSsin vuoksi kuitenkaan olisi ollut mahdollista voittaa). Turnauksen sponsorin näkökulmasta on myös surullista ja aavistuksen paradoksaalista, että lisäpalkintojen järjestäminen nyt vain huononsi joidenkin pelaajien turnauskokemusta, kun paritusta väännettiin ja käännettiin kaikin tavoin etsien mahdollisia virheitä/epäoikeudenmukaisuuksia sen sijaan, että olisi nautittu pelaamisesta hyviä vastustajia vastaan. Mieleen muistui Tampereen kongressin kiistat siitä, piippasiko ing vai ei ja mitä siitä pitäisi ajatella. Väkisinkin tästä jotain johtopäätöksiä on tehtävä sen suhteen, että kannattaako turnausten sponsorointi, jos pienetkin palkinnot vievät toisilta fokuksen olennaisesta, eli gon pelaamisesta, gon oppimisesta ja hauskanpidosta hyvässä seurassa, minkä seurauksena turnaus sitten haukutaan wikissä lyttyyn. 

-Jaakko

Jaakko, "Normaalisti" tuo olisikin täysin ok rivi 2 danille, olet siinä ihan oikeassa. 
Turnauspelit ovat ainakin minun nähdäkseni kaltaisillemme rivipelaajillekin vakavasti otettavia kilpailutilanteita, vaikka turnaukseen mahdollisesti tultaisiinkin ensisijaisesti pitämään hauskaa. Kuitenkin tasoryhmien takia huippuryhmän ulkopuolella olleet 2 danit eivät olleet enää sinällään rivipelaajien asemassa, koska heillä oli pelissä oikeasti rahaa siinä missä huippuryhmäläisilläkin. Kyllä paritusongelmat tällä kertaa juonti juurensa tasoryhmistä ja mittasuhteet kasvoivat rahapalkintojen takia. Minulla on hyvin vahva periaate siitä, että jos pelataan rahasta, niin samantasoisilla pelaajilla pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet voittaa. Tällä kertaa rahaa kuitenkin jaettiin mielestäni "miten sattuu" ja jakamisen teki lähinnä parittaja eikä pelaajien tasoero tai pelitulokset. On tietysti tosi ikävää, että kiva ajatus lisäpalkinnoista poiki tämmöisen tilanteen. Ehkä tällä kertaa systeemiä ei oltu mietitty tarpeeksi, jotta oltaisiin saatu kaikille mukava turnaus.

- [Pekka|Hiridur] 21.7.2012

----

TurkuGP:n tulokset kierros-kierrokselta:

[https://dl.dropbox.com/u/28230378/tgp/eka.pdf]\\
[https://dl.dropbox.com/u/28230378/tgp/toka.pdf]\\
[https://dl.dropbox.com/u/28230378/tgp/kolkki.pdf]\\
[https://dl.dropbox.com/u/28230378/tgp/nelkki.pdf]\\
[https://dl.dropbox.com/u/28230378/tgp/vika.pdf]\\