Lohdutus#

Murhe musta, haikea
Mieltäin ahdistaapi;
Elää on niin vaikea,
Oikein harmittaapi.

Mut en toki huolissain
Itke enkä huokaa.
Lohdutus on tiedossain:
Pullo tänne tuokaa!

Kyllä sitä soimaamaan
Vaivaa moni suuta;
Minä sitä kiitän vaan,
Enkä taida muuta.

Pullon suusta voiteen saan,
Jot' ei tuhmat siedä:
Mailma muuttaa muotoaan,
Huolista en tiedä.

Kohta sielt' on vuotanut
Eloon kirkastusta,
Valkoiseksi muuttunut
Murheenikin musta.

-Kaarlo Kramsu (muokkaamaton)

Neljä vuodenaikaa#

Kevät

Kevät koittaa taas.
Kiveni vain kuolevat.
Miksi en opi?

Kesä

Kesä koittaa taas.
Kiveni vain kuolevat.
Miksi en opi?

Syksy

Syksy koittaa taas.
Kiveni vain kuolevat.
Miksi en opi?

Talvi

Talvi koittaa taas.
Kiveni vain kuolevat.
Miksi en opi?

-- Pekka

Shuusaku meidän#

Shuusaku meidän, joka olet hontessa.
Pyhitetyt olkoot sinun pelisi.
Tulkoon sinun fusekisi.
Tapahtukoon sinun siirtosi,
myös laudalla niin kuin kirjoissa.
Anna meille tänä peli-iltana
meidän jokakertaiset voittomme.
Ja anna meille meidän tyhjät kolmiomme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka keräävät niistä lisenssimaksut.
Äläkä saata meitä kyusaukseen,
vaan päästä meidät hametesta.
Sillä sinun on vaikutusvalta
ja vahvuus ja alue iankaikkisesti.
Arimasen.

-- Rauli

Gobanvala#

Dani vahva Laatikainen, kun ei saanunna siirtoja
tuolta Korean ko'ista, Manalan ikimajoista,
ain' yhä ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi,
mistäpä siirtoja saisi, loisi lempitrikkehiä.

Shodan vastahan tulevi; hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Saat tuolta sata siirtoa, tuhat josekin tutkelmusta
päästä Lee Kibongin, pelistä varaväkevän.
Vaan se on sinne mentävätä, polku poimeteltavata,
ei ole matkoa hyveä, ei aivan pahintakana:
yks' on juoni juostaksesi naisten neulojen neniä,
tuosta toinen käyäksesi oluttupien tutkaimia,
kolmas koikutellaksesi oudon opintopiirin ovia."

Dani vahva Laatikainen toki mietti mennäksensä.
Painuvi sensein majahan, sanovi sanalla tuolla:
"Ohoh sensei Siivolainen! Taos rautaiset josekit,
tao rautatrikkihiset, muoto rautainen rakenna!
Laai rautainen ryhmä, teräksinen tienaellos:
pane silmihin tesujit, veä päälle honte vahva!
Lähen saamahan siirtoja, ongelmoita ottamahan
pelistä varaväkevän, päästä Lee Kibongin."

(Laatikainen, Kibong ja Siivolainen ovat tietysti täysin fiktiivisiä henkilöitä, mutta jos nyt joku reaalimaailman ihminen loukkaantuu niin nimet voidaan muuttaa :)

--AnttiV

Isot ryhmät eivät koskaan kuole#

Kuolema tulee ja menee
ison ryhmän kuolema.

Tuoksuu simpukan kuori
ja liuskekivi
laudassa hehkuvat kaya
mustien viivojen rivi.

Kovanonnen siirrot
ohimenneet mahdollisuudet
gon tietä
kulkevat pois.

Kuolema tulee ja menee
ja menee ja tulee taas
ison ryhmän kuolema.

Anteeksipyyntö Federico Garcia Lorcalle, Sente nro 12

Koitten kuningas#

Ketkä istuin kerhossa, yössä lie?
Läpi illan ja yön Jouko peliään vie;
Kosti kirjan on kietonut kainalohon
kirja suojan suo, peli oikein on.

Pääs peität - mi, Jouko, sua peljättää?
Kosti, taisha-joseki - etkö nää?
Sa trikkimuunnelman nääthän tuon?
Se on suuri riski tän joseki-suon.

"Tule, armas Jouko, sut ko'honi vien!
Ko'ta pelaamme kauniisti kaiken tien;
siirrot uhkaavat viittovat reunan luo,
Voiton mahtavan tesuji sulle tuo!"

Kosti pelaa, sä uhkaukseen vastaa kuin
pois ko'sta se kutsuu houkutteluin.
Jouko, etkö jo usko, jo luovuttaa voi?
Vain alkajat kehnot ne pelaa noin.

Kosti, katso, tuolla ma vapauden nään!
Mua semeai'in viittoo se synkeään.
Sen tarkoin ma, Joukoni, nähdä voin:
näköharha, kas vapaudet loppuu noin.

"Mua ryhmä, sulomuotosi houkuttaa;
Sinut syön jos suosioll' en sua saa."
Kosti, auta, jo koitten kuningas vie!
Kosti, voi, tämä peli jo hävitty lie?

Jouko kauhuin pelasi siirtojaan,
ryhmä ryömivä, silmätön laudallaan,
hädin tuskin pelasi viimeisen ko'n,
pelilaudalla ryhmä jo vainaa on.

Anteeksipyyntö Johann Wolfgang von Goethelle, Sente nro 11

Kumma#

Tuo oli kumma maammon marja
syntymässä säikähtänyt,
näki kauhut kaikkialla,
ajit pahat havaitsi,
ei hyviä ensinkänä.

Pani äiti turnauksehen. -
Lauantaina jo palasi,
tuli outona tupahan,
haasteli haralla hapsin:
"Oi emoni, älä minua
pane GP-turnauksehen!
Matti vaani vasemmalla,
Vesa hirnui oikealla,
jantusia jälestä juoksi,
edessä Törmänen kohosi."

Ei enää Suomessa pelanne. -
Ruotsin kongressiin raahautuvi.

Palasi mereltä poika,
tuli valjuna tupahan,
kertoi kynnet kylmillänsä:
"Kauhea Suomessa kansa,
meren takana kauheampi!
Näin minä Popin tulevan,
ryhmän kahtia menevän,
Kalpeana Karikin istui,
Minulla ei ollut mitäkään.

Ei tullut kongressimiestä. -
Pantihin kifun tekohon.

Palasi kifulta poika,
tuli vauhkona tupahan,
sanoi silmin seisovaisin:
"Hirveät pelaamisen hirmut,
kirjauksen hirmut hirveämmät!
Sylki kyyt kiviä, danit
teki trikkiä pahaista,
hametea hullut heitti,
Kehnoa kaikki katsoakin."

Poika kaulahan kavahti:
"Oi emoni, kantajani!
Paras on minun paeta,
paras mennä näiltä mailta,
mennä Korean kerhohon,
piillä Aasian pihoille!
Kolkkoja kotona näin ma,
kamalampia kylässä!
Venäjällä Shiksin voitti,
Shiksinin poika portaat teki,
Varsin Svetlana vainosi,
kuolin ma nolosti ovella."

Tunsi äiti kummaisensa,
tunsi jo tuhon-alaisen
syntymässä säikkyneeksi;
virkkoi vienosti saneli:
"Mitä itket, kerhon helmi?
Aasiaan menekin, poloinen poika,
menet kuolon kuusikkohon,
vainajien varvikkohon,
lempeesti lepotiloille,
siellä seisoo gon pyhäiset,
prot käsillä puhuvat
tulevista, mennehistä,
taidolla työn ikuisen."

"Ankara Euroopan aamu,
Aasian ilta ankarampi.
Piirit on pienet Euroopassa,
Suomessa kaitaiset kamarit,
kyy ei loista, dani ei paista,
yhden häviät, toisen voitat,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa."

Poika Turnaukseen palasi,
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti peliään kivellä,
tihutöitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus.
Meni meren taa, Hollantiinkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
eli iloiten eikä surren,
pannen pelit päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.

Eino Leinoa muokkasi Antti S.