HUOM!

Onko kellään mitään sitä vastaan, että tälle sivulle tulevia vastauksia käytetään tieteellisen artikkelin kirjoituksen apuna?

Teppo Räisänen
(Tepsu @IRCnet)
Tutkija, Oulun yliopisto

Aina joskus käy niin hyvä tuuri, että voi yhdistää työn ja harrastuksen. Teen tutkimusta (väitöskirjan aiheena on tietämyksen siirto) ja tarkoituksena on käyttää gota yhtenä esimerkkinä.

Haluaisin go-pelaajien mielipiteen siitä, mikä gossa on teoriaa (tietoa) ja mikä taitoa (käytännön osaamista, "skilliä")? Vaikka tällaista jakoa voi olla gossa vaikea tehdä niin teorialla tässä haetaan kaikkea sitä, mitä pelaaja oppii opiskelemalla (esim. lukemalla kirjoja) ja taidolla sitä mitä opitaan pelaamalla.

Yritän selostaa tässä asian niin kuin ymmärrän sen omasta ajattelustani tekemieni havaintojen perusteella: Mielestäni goohon liittyvää tietämystä ja käsitteistöä ei sinänsä voi jakaa tietoon ja taitoon ihmisistä riippumatta ja kaikki "teorian" palaset voi periaatteessa löytää sekä tietona että taitona eri ihmisten aivoista. Siis, jos ajatellaan, että "go-teoria" T on joukko lauseita {t1, t2, ..} jne. ja yksittäisen henkilön päästä löytyvät tiedonpalat I = {i1, i2, ..} ja taidonpalat O = {o1, o2, jne..}, voivat tn:t kuvautua vastaaviksi komponenteiksi sekä I:n että O:n. Yksittäisten ihmisten tiedon- ja taidonpalat voivat olla myös virheellisiä, eikä kyse ole aina varsinaisesti tiedon puutteesta.

Tiedon määrittelisin epämääräisesti siten, että ko. tiedon omaava henkilö pystyy pukemaan sen verbaaliseksi esitykseksi ja prosessoimaan ko. tietoa tietoisuuden/kielen tasolla olevilla ajatusprosesseilla. Esimerkiksi tietoa voisi olla josekin opetteleminen kirjasta ja kielellisten selostusten oppiminen eri siirroille. Tieto on jaettua ja se on helppo esittää toiselle pelaajalle. Tietona yleensä kannattaa myös esittää vain tarpeeksi yleiskäyttöisiä osia teoriasta, koska erikoistapausten luokittelu ei ole tehokasta. Taito on taas goossa kykyä pelissä prosessoida pelitilannetta, soveltaa tietoja (suurelta osin alitajuisesti) ja tuottaa järkeviä siirtoja. Pelaamalla oppii enemmän erikoistapauksia ja myös virheellistä "taitoa". Huomioi, että näin määriteltynä sekä tietoa että taitoa voi siis oppia sekä kirjoista että pelaamalla, mutta opiskelemalla tieto karttuu nopeammin ja pelaamalla taas taito. Kirjaan tässä nyt, mitä asioita on luontevinta opetella opiskelemalla ja mitä pelaamalla (muut saavat vapaasti täydentää alla olevaa listaa omien kokemustensa perusteella):

(ei-ongelma) Kirjojen lukeminen

• Josekit ja avaukset sekä niiden sekvenssien perustelut
• Josekien kontekstit
• Sananlaskut ja strategiset heuristiikat (näitä on lukematon määrä)
• Trikki-sekvenssit
• Tesuji-muodot
• Vahvojen pelaajien yleisiä ajattelutapoja pelin aikana
• Peruskäsitteet, joilla lautaa analysoidaan kuten vaikutusvalta, alue, sente, gote jne.

Ongelmien ratkominen

• Avainpisteiden tunnistaminen elämässä ja kuolemassa
• Silmien tunnistaminen
• Kivien visualisointitaito
• Järjestelmällinen minimax-puun läpikäynti

Pro-pelien läpikäynti

• Josekien kontekstit
• Muotiavaukset
• Keskipelijosekit ja -patternit
• Keskipelifraasit (esim. pakota ennen puolustusta jne.)
• Siirtojen yleinen suuruusluokka (jonka voi päätellä gotejen pelaamisjärjestyksestä pro-peleistä)
• Klassiset pelit (tämä on yleistä go-tietämystä, jota ei sovelleta pelaamiseen suoraan)

Pikapelien pelaaminen

• Muotojen heikkoudet ja vahvuudet
• Vahvistaa yleensä rutiinia eli tekee vähemmän virheitä, mutta peli on yleensä mielikuvituksettomampaa

Vakavien pelien pelaaminen

• Lukutaito
• Edesauttaa tiedon muuttumista taidoksi
• Keskittyminen (yleisempi taito kuin pelkkä go)
• Oppii tuntemaan vastustajiensa pelityylit pienessä maassa (ei varsinaiseti go-teoriaa)

Sekvenssien tutkiminen laudalla yksin ja ryhmässä

• Josekien haarojen syvällinen tuntemus
• Uuden teorian kehittäminen

Tauon pitäminen

• Asioita (yleensä myös paljon vääriä) unohtuu
• Mielikuvitus kehittyy ja rutiini heikkenee

Kari Visala 14.3.2007

Gossa on kohtuullinen määrä osa-ongelmia, joita voi opiskella ja kehittää erillisinä: life&death, alkupeli, loppupeli, tilanteen arviointi, tesujit, josekit jne. Nähin kaikkiin löytyy ohjeita, tehtäviä, sanontoja jne, jotka ovat tehokas tapa oppia.

Joillain osa-alueille (erimerkiksi sekvenssien laskeminen) on aika vähän selitystä ja pääasiallinen (paras) harjoitustapa on tehtävien ratkaiseminen.

Itse pelaaminen taas yhdistelee näitä osa-ongelmien ratkaisuja lukuisilla erilaisilla tavoilla. Tämän yhdistelyn tekee hankalaksi moni asia, esimerkiksi:

• Monet hyvät laitot eivät ole sinällään parhaita ratkaisuja mihinkään osa-ongelmaan, vaan ratkovat osittain montaa osa-ongelmaa.
• Osaratkaisujen hyödyn vertaaminen toisiinsa on hankalaa (eivät ole yhteimitallisia).
• Peli on jatkuvaa kauppaa: Otan tämän, ota sinä jotain muuta. Vastustajan aikomuksia ei voi aina tietää, joten pelissä on mukana epävarmuuksia.
• Laittojen ja lähestymistapojen "löytäminen", eli erilaisten ajatusvaihtoehtojen läpikäynti vaatii sekä luovuutta että itsekuria.
• Erityisesti tärkeissä peleissä henkinen kantti, tasapaino ja johdonmukaisuus yms ovat tärkeitä.

Näitä asioita ei juuri kirjoissa opeteta eikä ongelmina ole (ja minusta ei pääsääntöisesti edes voi olla). Näitä voi oppia pelaamalla, käymällä läpi toisten pelejä ja toisten pelaajien kommenteista ja heidän kanssa keskustelusta.

-- Lauri 14.3.2007