| At line 196 added 21 lines |
|
|
| Enpäs ollutkaan lukenut tätä, kappas vaan. Teksti sinänsä on mainio, mutta muutama huomio/pohdinta. Erityisesti konsa osaamistaso tuntuu karanneen osaavampien turnausjärjestäjien mukana (tuskin kukaan jaksaa järjestää isoja turnauksia hirveän monta vuotta.) |
|
| 1. Miten käsitellään MM-jakoa ja esimerkiksi GOR-luokituksia on mielenkiintoinen kysymys. GOR-luokitus on 100 GOR-pistettä, mutta luokituksen keskihajonta jooroopassa voipi olla 71% [Wikipedia] eikä Gaussin mukainen 68%. Vaikka tämä ero voi tuntua pieneltä, niin kahden sigman ero on GOR 86% ja Gauss 95%. Tämä pistää minut suoraan epäilemään, että GOR pitäisi sovittaa ELO-malliin muunnoksella eikä suoraan (joka puolestaan saattaa selittää miksi GOR adaptoituu go:ssa niin huonosti, että resetit ovat käytännössä välttämättömiä - yök!) Mainittakoon, että resettien välttämättömyys on yksi isoimmista syistä että pidän GOR:ia huonona systeeminä, oli alla oleva matematiikka kuinka oikeaa hyvänsä; jos matematiikkaa sovelletaan väärin, lopputulos on kuitenkin väärä. |
|
| 2. En ole mitenkään niin jyrkkä luokitusten niputtamisesta MM-ryhmään kuin Bassin seitsemän vuotta vanha teksti. Paitsi että kahden kiven tasoerolla "heikomman" voitto ei ole erityisen harvinaista (liittyy myös kohtaan 1. jakauman muodosta,) myös nilkkejä esiintyy. Silloin voi olla hyvä käyttää jonkinlaista nopeutettua menetelmää, jolloin esimerkiksi 2-3 luokituksen niputtaminen MM-ryhmäksi voi olla hyvinkin toivottavaa, erityisesti jos turnaus on pieni. Muuten parituksen lähtötilanteen vaikutus tuloksiin voi muodostua liian ennalta määrääväksi. Tämä erityisesti jos kierroksia ei ole suurta määrää, ja osallistujien jakauma (kuinka monta per MM-askelma) voi olla liian vaihteleva: ellei turnaus ole erityispitkä, on täysin mahdotonta kiivetä yli neljän (tyhjän) MM-ryhmän aukon, ja paritusohjelmat selviävät huonosti tällaisesta. Huom: tämä ei poista mahdollisuutta käyttää tasoituksia, jonka osalta luokitusero-2 kuulostaa mainiolta valinnalta. |
|
| 3. Itse kontrolloin mieluummin ''kahden'' ylimmän ryhmän koon, enkä ainostaan huippuyryhmää. Tällöin alempien ryhmien vaikutusta/häiriötä huippuryhmään rajaa tarve voittaa kaksi peliä. Huippuryhmälle asetan maksimin joka on noin {{2/3 * 2^(n-1)}} jossa n on kierrosten määrä (pitäisi jaksaa teoretisoida niin saisi tarkemmin) jolloin kahden ylimmän yhteenlasettu määrä olisi {{2^(n-1)}}. Huom: en tarkistanut miten kaavat toimivat eri huippupelaajien jakaumilla, joten niitä tulee pitää suuntaa-antavina, mutta idea tuosta selviää kyllä. Niin kuin Bass ylempänä, huippuryhmässä pitäisi ilman muuta olla kaikki joilla arvioidaan olevan realistinen mahdollisuus turnausvoittoon, mutta kierrosmäärä voi rajoittaa asiaa ikävällä tavalla. |
|
| 4. Ylös-alasparitus on kokonaan oma ongelmansa, johon vaikuttaa suuresti mihin pyritään. Ensimmäiset MM-paritusohjelmat (Pair ja MacMahon, molempien kirjoittaja Niek van Diepen) parittivat (MM-listalla) ylemmän ryhmän ylimmän alemman ryhmän alinta vastaan. Tätä voi ajatella pakotettuna tasapäistämisenä, eli ohjelma yrittää suitsia ylemmän pelaajan vertailupisteitä, jolloin vertailupisteet muodostuvat määrittelemättömältä (l. en tiedä tutkitun) osin sen mittariksi, miten hyvin tasapäistäminen onnistui. Vastaavasti alempi pelaaja saa lisäpotkua vertailukukuihinsa. Itse pidän hyvänä sitä, ettei parittaja puutu liikaa pelaajien menestykseen, ja olen ehdottomasti keskeltä-keskelle -linjalla. Tämä on myös loogisesti perusteltavissa: MM-ryhmän keskellä voidaan ajatella olevan se täsmällinen taitotaso (ylempänä oletetusti vahvemmat ja alempana heikommat) jolloin alasparituksen ero on niin täsmälleen yksi luokitusero kuin tähän asti pelatuilla peleillä voidaan saada. |
|
| 5. MM-ryhmän sisäisen parituksen valinnassa tulisi jälleen pitää mielessä, että mihin pyritään. Jos yritetään saada selville eroja MM-ryhmän sisällä, taittoparitus antaa ne selvimmin. Liukuparitus puuttuu tuloksiin selvästi taittoa vähemmän. Satunnaisparituksessa taas on aina riski siitä, että tarvittaisi enemmän kierroksia erojen esille tulemiseen, niin läpeensä rehti kuin se onkin. Tämä on kuitenkin yksi niistä asioista, joissa minulla on vähiten vahva mielipide, olen eniten suosinut liukuparitusta juuri sen takia, ettei mieletäni ole turnausjärjestäjän tehtävä päättää kuinka pelaajat saavat menestyä. |
|
| 6. Vertailupisteitä koskien, Bassin perustelu on hyvä. Jo itse pelituloksissa on sen verran kohinaa (l. hajontaa,) että jo ensimmäinen vertailupiste (SOS) on melkoisen heikko. Toissijainen (yleensä SOSOS) on sitten heikko potenssiin kaksi. Voisi kuitenkin olla hyvä selvittää, että _kuinka_ heikkoja SOS, SODOS ja SOSOS ovat... toki voin vaan olla tietämätön tällaisesta selvityksestä jos se on tehty. Mieleeni tulee että {{MM-SOS-SODOS}} voi kuitenkin olla toimiva, koska SOS mittaa vastustajien kovuutta, ja SODOS voitettujen vastustajien kovuutta. SOSOS on tietysti ajateltavissa vastustajien turnaustulosten perusteella korjatuksi vahvuuslukemaksi. Siitä kuitenkin olen yhtä mieltä, että {{MM-SOS-jaettu}} on ehkä rehdein tapa, ja (raha)palkintojen jakaminen SOS:in jälkeen on ilman muuta oikein. |
|
| 7. EPM oli ainoa turnausparitusohjelma, joka mahdollisti kaiken ylläolevan ilman (yleensä isompia) kikkailuja. EPM ei käsittääkseni aikoinaan levinnyt yleisempään käyttöön sen takia, että sen käyttöliittymä on komentorivi, eikä siihen kukaan tehnyt graafista edustaa. Eikä sitä erityisesti jaettu ilman että pyysi suoraan Tapiolta. Itse pärjäsin sen kanssa erinomaisesti, ja parituksessa se paitsi teki loistavaa jälkeä, oli myös ihan käsittämättömän nopea silloin 20v takaperin kun esmes MacMahon paritti 150 pelaajaa joitakin kymmeniä minuutteja. Niin, ja minusta oli ihan loistava asia, ettei paritusohjelma ollut sekavien valikkojen sekasotku, jossa käyttöliittymä rajoittaa mitä turnauksen kanssa voi tehdä. Huom: [EPM2] on "uusi" versio (2004-2006?!? niin se aika juoksee...) johoin minun kai pitäisi tutustua; kiitokset taas kerran [Tapiolle|TapioVuorinen] |
|
| 8. Poissaolo ja sanktiot. Bassin lista voi kuulostaa rankalta, mutta se on täysin asiallinen arvoturnauksessa. Kevyemmissä turnauksissa pitää sitten tasapainottaa poissaolojen aiheuttama mielipaha (odottelu on tylsää ja inhottavaa) sen kanssa että mitä voidaan pitää oikeudenmukaisena. Tyypillinen poissaolon (tai ylipitkän myöhästymisen) sanktio voisi olla pistää kaksi muuta pelaamaan keskenään ja myöhästyneet keskenään, tai peräti tuomita saapumatta jättäneille tappio sekä vaatia uusi ilmoittautuminen seuraavalle kierrokselle (joka on suuunnilleen sama kuin potkia pois, mutta vähän lievempänä kun pääsee vielä takaisin kunhan lupaa pyhästi ettei toistu - tekee myös sen, etteivät vähin äänin kokonaan häipyneet voi häiritä seuraavaakin kierrosta.) Turnauskutsussa toki pitää ilmoittaa missä vaiheessa peli tuomitaan jos aikaraja ei ole standardi eli tunti. |
|
| --[ObOlli,|OlliLounela] 20.8.2022 |