| At line 13 added 2 lines |
| (Huom: Lopussa pohdintoja 7 kyun tasolta...) |
|
| At line 85 added 94 lines |
| ---- |
|
| Kun nyt olen kuusi kiveä vahvempi (eli 7k), onko mikään yo. käsitys muuttunut? |
| Osittain kyllä. Tässä joitain ajatuksia: |
|
| * Vaikka on vaikea mainita mitään konkreettista asiaa, missä olisin nyt paljon |
| vahvempi kuin ennen, niin yksi asia on sellainen, johon olen selkeästi kokenut |
| valaistusta: Tenukoinnin taito. |
|
| Minua vaivasi erittäin pitkään se ongelma, etten osannut tenukoida oikein. Tarkalleen |
| ottaen tenukoinnin ''ajoitus'' oli usein pielessä: Useimmiten en tenukoinut kun olisi |
| pitänyt, vaan tein jonkin hitaan/pienen siirron, josta vastustaja rankaisi ottamalla |
| sen ison pisteen jonka minun olisi pitänyt ottaa. Toisaalta joskus kävi niin, että |
| yritin tenukoida liian aikaisin, jättäen ryhmäni liian heikoksi ja hyökkäykselle |
| alttiiksi, mistä vastustaja luonnollisesti rankaisi hankkimalla profittia hyökkäämällä |
| sitä vastaan. |
|
| Jossain vaiheessa minusta tuntui kuin olisin yhtäkkiä oppinut tenukoimaan huomattavasti |
| paremmin kuin ennen, ja pelkästään tämä tuntui tekevän minusta pari kiveä vahvemman |
| (toki teen edelleenkin tenukointivirheitä, mutta ne eivät ole enää niin kamalia enkä |
| tee niitä enää niin usein). |
|
| On mielenkiintoinen kysymys sinänsä, onko tenukoinnin taito taktinen vai strateginen |
| taito. Mielestäni se on vähän kumpaakin: Toisaalta on osattava arvioida paikallinen |
| tilanne (onko ryhmä tarpeeksi vahva, ettei sitä vastaan voi hyökätä tehokkaasti, |
| onko siinä mitään pahoja heikkouksia jäljellä jne), toisaalta on osattava arvioida |
| paikallisen tilanteen ja globaalin tilanteen tasapainoa (onko järkevämpää ottaa jokin |
| iso piste muualla senkin uhalla, että paikallisesti voi menettää joitain pisteitä?). |
| Jälkimmäisessä tapauksessa on hyvä osata arvioida nk. isojen siirtojen kokoa ja |
| verrata niitä siihen mahdolliseen menetykseen, mitä puolustamatta jättäminen voi |
| aiheuttaa. Tämän arvion teen useimmiten lähinnä fiiliksellä. (Ehkä pitäisi oppia |
| laskemaan ihan oikeasti?) |
|
| * Olen huomannut, että suurin heikkouteni on strategia. Häviän suurimman osan peleistäni |
| strategisten mokien takia (teen strategisesti huonoja päätöksiä tai siirtoja, jotka |
| ovat strategisesti yksinkertaisesti huonoja). Harvemmin häviän peliä taktiseen mokaan |
| (vaikka kyllä sitäkin toki joskus tapahtuu). |
|
| Olen ollut huomaavinani erään merkittävän eron strategisen ja taktisen taidon välillä |
| go:ssa: Taktinen taito kehittyy harjoittelemalla, eli pelaamalla paljon, ratkaisemalla |
| tsumegoita ynnä muita asioita, jotka kehittävät lukutaitoa, muotojen tunnistamista jne. |
| Pelaaja voi tulla hyvinkin vahvaksi taktisesti ilman sen kummempaa opetusta ja |
| taustateoriaa jos vain raataa niska limassa sen eteen. |
|
| Sen sijaan sama ei oikein päde strategiseen vahvuuteen: Strategia ei kehity juuri |
| lainkaan pelkästään pelaamalla ja harjoittelemalla. Strategia vaatii taustateorioiden |
| tietämystä, mikä taas tulee vahvempien pelaajien opetuksista, kirjoista ja pelien |
| tutkimisesta. Strategia toki vaatii ''myös'' tolkuttomasti harjoitusta ja |
| pelaamista, mutta pointti on siinä, että tämä ei ''yksinään'' riitä, vaan jotta |
| voi tulla vahvaksi strategisesti, sen taustateorioita pitää ''opiskella''. |
|
| On sangen harmillista, että on olemassa niin paljon kirjoja, jotka opettavat |
| taktista vahvuutta ja niin vähän, jotka opettavat strategista. Jälkimmäisistä |
| erityisesti "The Direction of Play" on ollut erittäin valaiseva. Se osoittaa |
| erittäin havainnollisesti, kuinka strategisesta pelistä on kyse (ja se auttoi |
| minua ymmärtämään muun muassa sen, miksi ammattilaispelaajat ovat niin vahvoja |
| kuin ovat). |
|
| Tällä hetkellä tuntuu kuin taktinen vahvuus olisi enemmän sivuseikka. Se kyllä kehittyy |
| siinä ohessa kun pelaa paljon ja tekee tsumegoita, mutta se tuntuu lähinnä perusvireen |
| ylläpitämiseltä, ei itse pääasialta, mitä pitäisi opiskella. Olen pelannut monta peliä, |
| jossa olen ollut taktisesti vastustajaani vahvempi (olen voittanut monta paikallista |
| taistelua, tappanut vastustajan ryhmiä jne) mutta se ei ole auttanut mitään: Olen |
| hävinnyt niitä pelejä monella kymmenellä pisteellä yksinkertaisesti siksi, että |
| pelasin strategisesti surkeasti. Minulta puuttui laajan skaalan näkemys täysin ja |
| siksi hävisin. |
|
| Josekeita on toki hyvä osata, mutta niiden ulkoa osaaminen ei ole pääpointti. Oikean |
| josekin valinta riippuen laudan tilanteesta on erittäin tärkeä strateginen taito, |
| jota en edelleenkään hallitse. Kuten yllä mainittu kirja kertoo, josekeita ei pidä |
| pelata vain koska ne on josekeita, vaan niiden pelaamiseen pitää olla hyvä syy: Josekin |
| valinta pitää olla sopusoinnussa muun laudan tilanteen kanssa. On nähtävä laajemmalle |
| kuin vain siihen yhteen kulmaan, jossa se satunnaisesti valittu joseki pelataan. |
|
| * Laajennukset fusekissa ja keskipelin alussa on taito, jota en hallitse juuri |
| lainkaan. En oikein missään tilanteessa osaa varmuudella sanoa, kuinka monen pisteen |
| laajennos laitaa pitkin kannattaa tehdä ja miksi (paitsi joissain helpoissa |
| erikoistapauksissa). Usein pisteen verran liian kauas tai liian lähelle pelaaminen |
| on erittäin väärin, ja on vain yksi ainoa oikea laajennus, joten tässä on todella |
| helppo mokata. Usein laajennan liian vähän koska pelkään laajentaa liikaa, mikä |
| on todennäköisesti yksi heikkous nykyisessä pelissäni. (Ei kovinkaan yllättäen |
| tämäkin on nimenomaan ''strateginen'' taito.) |
|
| * Vastustajan moyon redusointi on taito, jota en yksinkertaisesti osaa. Joillekin |
| tämä on ilmeisesti helppoa, mutta minä en sitä edelleenkään hallitse jostain syystä. |
| Vastustajat tuntuvat usein tekevän murskaavia reduktioita, jotka pienentävät moyojeni |
| kokoa alle puoleen, kun taas minun surkeat yritykseni vain hipaisevat hieman vastustajan |
| aluetta... Kun tämänkin tadon oppisi. |
|
| * Ja lopuksi myös asia, joka vaatisi harjoittelua: Kärsivällisyys. Teen usein hätäisiä |
| siirtoja vaikka minkäänlaisia aika- tai edes suorituspaineita ei ole. Tämä tapahtuu |
| erityisen usein loppupelissä ("jaha, otetaan tuosta tuo sente ja sitten tuo tuosta |
| ja... oho, ei se ollutkaan sente... ai niin, ja toi oli noin karmean pieni, että |
| vastustaja varmaan tenukoi, ja niinhän siinä taas kävi"). |