Egon turnajaiset 2012#

13k+(b3) 13k-(b3) 18k+ 21k+(w6) 22k+(w6) = 4/5

Ensimmäinen (tasoitus)turnaus. Gohon olin tässä vaiheessa tutustunut vasta kuukauden verran, enkä osannut kovin varmasti kellon käyttöä tai turnaussääntöjä, joten jännitti. Yökylässä ollut kaveri vielä valvotti edellisenä iltana ja päädyin laudan ääreen neljän tunnin unilla...

Päätin ajatella itseäni täydellisenä aloittelijana, mikä melkein olinkin, jotteivät odotettavissa olevat murskatappiot sattuisi. Yllättäen voitin neljä viidestä pelistä ja sain palkinnoksi kirjan (yay!). Olin pitänyt 17 kyun luokitusta liioiteltuna, mutta nyt putosi vielä kaksi kiveä pois, joka tuntui melkoisen epämukavalta.

Pelejä en osaa enää tarkemmin analysoida, kun niistä on jo jonkin verran aikaa, mutta jänniä ne olivat.

Mikä vois mennä pieleen? 2012#

12k+ 12k- 13k-(w1) 7k-(b4) 13k- 21k+(w6) = 2/6

Juuri ennen turnausta minua oli taas korotettu, nihkeältä tuntuvaan 12 kyuhun. Ja sain todellakin kokea, että on ihan eri asia pelata 12 kyuna kuin 17 kyuna! Hävisin neljä kuudesta pelistä. Onneksi kaikissa muissa paitsi Åkerbergin Markoa (7k) vastaan yhden kiven alitasoituksella pelatussa pelissä, onnistuin tarjoamaan edes jotain haastetta vastustajalleni.

Ensimmäinen peli, vastustaja Samu Karanko 12 kyu

Olin kohdannut Samun turnauksessa jo kerran, ja hävinnyt silloin kolmella tasoituskivellä. Koska nyt oli edessä tasa-alkupeli, odotukseni olivat aika varovaiset. Tiesin kuitenkin kehittyneeni edellisen turnauksen jälkeen, ja päätin yrittää voittaa. Se onnistuikin, mutta pelistä jäi hieman huono maku suuhun, koska yhdessä vaiheessa siirsin kiveä laiton jälkeen. Emme kuitenkaan viitsineet kutsua tuomaria paikalle, vaikka kyseessä lieni ratkaiseva laitto (osa nurkastani olisi ehkä kuollut). Siten voitin, mutta se ei tuntunut aidolta voitolta... No, seuraavassa turnauksessa sitten.

Toinen peli, vastustaja Sinikka Siivola 12 kyu

Hyvin omituinen peli. Fusekissa olin pulassa, mutta keskipeliin mennessä piste-ero alkoi tasoittua, varsinkin kuin sain syötyä aika tavalla yksittäisiä ja kaksittaisia kiviä... tosin ehkä keskityin liikaa kivien syömiseen, koska hävisin sittenkin 2,5 pisteellä. Pöh.

Kolmas peli, vastustaja Henri Ruusula 13 kyu

Henri on ehkä se gonpelaaja, jota voi kaikkein parhaiten luonnehtia kilpailijakseni. Meillä on ilmeisesti joku epävirallinen kisa siitä, kumpi korotetaan ensimmäisenä 10 kyuhun.

Pelasin valkoisilla kivillä ilman komia. Pelasin, öö... kakkaa. Harmittaa vähän, että kaikista turnauspeleistä juuri tämä kirjattiin. Tosin ehkä parempi läpikäydä hävittyjä pelejä kuin voitettuja. Pelissä oli selkeitä virheitä, joista Kunkku ja Arto huomauttivat myöhemmin.

Neljäs peli, vastustaja Marko Åkerberg 7 kyu

Sain vain neljä tasoituskiveä. Rupesin mokailemaan jo fusekissa, ja minulle jäi juokseva ryhmä. Juoksu katkesi aika lyhyeen. Yritin kompensoida, mutta ei vain tullut mitään. Taisin luovuttaa.

Viides peli, vastustaja Laurent Fleifel 13 kyu

Tämäkin oli peli, jonka luulin voittavani, mutta sitten munasin. Tapasin Laurentin ensimmäistä kertaa turnausta edeltävänä keskiviikkona Kaislassa. Hänen luokituksensa haluttiin varmistaa turnausta varten, joten pelasin hänen kanssaan korotuspelin tasa-alulla. Voitin pelin luovutuksella. Ehkä tästä vedin jotain vääriä johtopäätöksiä, ja varomattomuus johti tappioon.

Fusekissa Laurentin eräs ryhmä jäi ilman beissiä, ja lähdin innostuneena tekemään sitä mikä on kivointa gossa, toisin sanoen tappamaan. Pian ryhmä oli silmätön ja (niin luulin) pussissa. Olin kuitenkin jättänyt nurkkani hieman ohueksi, ja Laurent söi häntäni, jonka jälkeen hänen ryhmänsä eli. Se ei kuitenkaan vielä ollut kriittinen isku, koska olin kerännyt keskustavahvuudet ja ison alalaidan ahdistellessani tätä ryhmää. Peli oli tasaista vääntöä siihen asti, kunnes Laurent tappoi yhdellä siirrolla nurkkani josta oli päässyt jotenkin muodostumaan bulky five :( Pelasimme loppuun, muttemme laskeneet pisteitä. Luulen kuitenkin että olisin voittanut, jos nurkka olisi elänyt. Ei voi mitään. Pelistä jäi kuitenkin hyvä fiilis, koska se oli tappelua tosissaan alusta loppuun. Laurentin taisteluhengen pystyi konkreettisesti aistimaan pelistä, ja itsekin taisin olla aika adrenaliineissa, koska kädet tärisivät pelin jälkeen.

Kuudes peli, vastustaja Lauri Karanko 21 kyu

Myös 11-vuotiaan Laurin olin kohdannut eGon turnajaisissa ja silloin voittanut omasta mielestäni jokseenkin helposti. Nuoret pelaajat kuitenkin kehittyvät nopeasti, ja Laurilla oli tässä vaiheessa turnausta pelottavat neljä voittoa viidestä. Hän oli nujertanut Laurentinkin. Osasin aavistaa, mikä minua saattoi odottaa.

Luokitusten perusteella minun olisi pitänyt antaa Laurille yhdeksän tasoituskiveä, mutta koska olin ottanut turpiini käytännössä koko turnauksen ajan, Lauri sai vain kuusi. Sekin tuntui nihkeältä. Aloitin keimakakareilla oikeaan ja vasempaan ylänurkkaan, ja hahmottelin itselleni kolmen kiven reikäisen ja säälittävän ylälaidan. Aloin väkertää samanlaista alhaallekin, kun Lauri invaasioi ylälaitani. Suljin invaasiokivet sisälle ja aloin ottaa niitä hengiltä. Katkeran taistelun jälkeen tämä onnistuikin, ja Laurin ryhmä kuoli isona. Vielä ei ollut kuitenkaan aika huokaista helpotuksesta. Lauri oli saanut sekä oikean että vasemman laidan mammuttimaisen kokoisena. Tein vasempaan laitaan invaasion, mutta näin melkein heti ettei siitä tule yhtään mitään ja uhrasin kiveni pienenä. Minua alkoi tosissaan pelottaa tässä vaiheessa, että häviän. Lauri osasi mielestäni lukea useimpia tilanteita ainakin 18 kyun tasolla, ja tuntui, että kuusi tasoituskiveä oli vain liikaa. Jossain vaiheessa kikkailin vastustajan oikean laidan kahtia ja uhkasin tappaa about kolmasosan siitä. Syntyi ko, ja toivottomana panin merkille, että minulla oli noin 1 säälittävä ko-uhka. Laurin ensimmäinen ko-uhka uhkasi syödä 5 tai 6 kiveäni keskustasta, joka oli vain liian pientä. Kytkin kon ja tapoin kai toistakymmentä kiveä. Peli ratkesi siihen, mutta yosessa taisin saada vielä parhaat pistesiirrot. Voitin lopulta 13,5 pisteellä. Tulimme Laurin kanssa siihen tulokseen, että hänen pelaamansa ko-uhka oli liian pieni, ja hän olisi varmaankin voittanut pelin, jos olisi pelannut erään jättimäisen uhan joka uhkasi elättää sen alussa tappamani ryhmän.

Tämän pelin fiilis oli ehkä kaikista peleistä loppujen lopuksi paras. Yllätyin kerta toisensa jälkeen vastustajan taidoista, eivätkä ne todellakaan olleet 21 kyun tasoa. Olin ihan kusessa koko pelin ajan ja oli pakko tappaa tai kuolla. Hieman life & death -harjoittelua, ja en todellakaan enää pärjää kuudella kivellä.

Muuta

Turnausmenestys oli korkeintaan auttavaa, vaikkakin sinänsä lohduttavaa että pystyin edes jollain tavalla pärjäämään 12 kyuna. Lisäksi minua piristi se, että ensimmäistä kertaa voitin epävirallisen paras kolmesta -matsin ekaa dania vastaan (yhdeksällä tasoituskivellä) ja vielä paras viidestä sen jälkeen. Luettakoon vastustajan (AJ) puolustukseksi kuitenkin, ettei hän suorastaan ollut vesiselvä. Voitin myös turnausta seuranneessa peli-illassa 22 kyun yhdeksällä tasoituskivellä, mikä myös antoi huojentavaa viitettä siitä etten ole kosmisesti yliluokitettu.

Kani6 2012#

9k+ 9k+ 9k- 12k+ 15k- = 3/5

Olin kärsinyt ennen turnausta voimakkaasta jännityksestä ja vitutuksesta. Jotkut törkimykset olivat mielijohteesta korottaneet minut 10 kyuhun. Tuntui että gon pelaaminen ei enää ole hauskaa, kun odotan itseltäni liikoja ja tuntuu että muutkin pitävät minua parempana kuin olen. Haluaisin pelata rehellisesti aloittelijan tasolla ja mokailla luvan kanssa. Siksi tein erikoisen ratkaisun, ajattelin odottaa turnauksesta 0/5 tulosta ja ottaa pelit täysin löysin rantein.

No, ensimmäiseen peliin tuli vastustajaksi Juuso Tornberg, 9k, ja sain valkoiset kivet. Päätin, että milliäkään ei anneta ja kuollaan kaikella jos (ja kun) kuollaan. Heti kun vastustaja lähestyi tähtipistettäni, pelasin pincerin. Siitä tuli tietysti tappelu, ja henkinen facepalm, koska olin ehdoin tahdoin mennyt vaikeaan semeaihin heti parin ekan siirron jälkeen. Luulin että koko nurkkani potkaisee tyhjää. Sain tappelusta kuitenkin ihan tyydyttävän tuloksen, ja päätin jatkaa samalla tavalla. Joka tilanteessa pelasin aggressiivisimman mahdollisen laiton. Keskustassa oli jossain kohtaa järkyttävän kokoinen semeai, jonka hävisin (mutta kiviäni ei syöty pois laudalta). Peli oli tässä kohtaa hävitty, joten lähdin ränkläämään kuolleilla kivilläni ja onnistuin jollain ihmeen veivillä popsimaan leikkaavat kivet. Keijumaan kutsu ei pettänyt. Voitin jollain 11 pisteellä.

Toinen peli oli Aura Tammista (9k) vastaan. Sain mustat. Alkuasetelma oli jännän masentava, koska en ollut voittanut Auraa koskaan, millään tasoituksella. Ekan kierroksen voitosta rohkaistuneena pelasin kuitenkin suunnilleen samalla tavalla, niin aggressiivisesti kuin uskalsin. Tämäkin oli hävitty peli, jonka voitin (ilmeisesti tuurilla). Epätoivoinen ränkläys tuotti nurkkaan elävän mustan ryhmän, joka ratkaisi pelin. Ehkä kymmenen pisteen voitto.

Kolmannessa matsissa olin väsynyt, ja se näkyi. Vastustaja Simo Leppänen 9k, minulla valkoiset. Väsymys aiheutti halun pelata passiivisia, helppoja laittoja, ja tietysti haluttomuutta laskea. Peli oli tiukka loppuun asti, ja väsytti hirveästi. Tiesin ettei minun tarvinnut voittaa, olin jo saanut kaiken tältä päivältä, mutta olisi se ollut tosi kivaa... Alueeni näyttivät yosessa pieniltä, mutta ulkonäkö saattaa pettää ja minulla oli komi. Hävisin lopulta 3,5 pisteellä. Vastustaja kehui peliäni, mitä en mielestäni ansainnut. Pelasin liian passiivisesti.

Olin ihan fiiliksissä koko ensimmäisen päivän. En tiennyt että turnauksissa on näin kivaa. Pelien jälkeen mentiin saunalle, joskin minulla ja Henrillä oli ensin vaikeuksia löytää sinne. En ehtinyt kuitenkaan saunomaan missään vaiheessa, koska tyyppi toisensa jälkeen haastoi minut pelaamaan gota. Pelasin 6 peliä ja sitten kello olikin jo yksi ja saunalta piti lähteä. Voitin 1 kyun yhdeksällä kivellä (okei, luokituksen puolesta alkaa olla jo aikakin) ja 2dan jäi jigoon. Muut pelit hävisin.

Tornissa ne hullut pelasivat kolmeen asti mahjongia. Aamulla kun heräsin, oli käynnissä joku rautatie-lautapeli. Ilmeisesti kokeneemmat pelaajat ovat yli-ihmisiä, jotka eivät tarvitse sellaista kuolevaisten hapatusta kuin unta.

Toinen turnauspäivä ei ollut ihan niin kiva. En ollut nukkunut mitenkään liikaa ja eilisestä oli kofeiinikrapula (parantaakseni keskittymistä niissä karmeissa 9k-peleissä, olin mennyt juomaan kokista ja jopa kahvia). Päätin että kofeiinin litkiminen loppuu osaltani tähän. Se vaikuttaa minuun kuin vetäisin spiidiä ja siitä seuraa jyrkkä liukumäki Liskojen Maahan. Kuitenkin onnistuin tasapainottumaan pelien alkuun mennessä.

Neljännen pelin pelasin yligolaista Henri Ruusulaa, 12k, vastaan mustilla. Kuten tapanani on, aloitin korkealla kiinalaisella, johon Henri tuli suoraan sisään. Tapoin ryhmän, valkea yritti ottaa nurkan, jonka senkin tapoin. Myöhemmin sain vielä keskustassa leikattua ja tapettua kaksi ryhmää. Peli tuntui voitetulta koko ajan, mutta innostuin tappamisesta niin etten tehnyt mitään muuta aluetta. Jos yksikin kuolleista ryhmistä olisi herännyt eloon, nihkeää olisi ollut. Kuitenkaan ylösnousemuksia ei tapahtunut, ja +63,5 mustalle \o/

Viides peli oli wtf. Oikeasti. Arvelin että minua ei paritettaisi neljättä kertaa ylöspäin, mutta olin vähän nyreä, kun vastustaja olikin joku 15 kyu. No. En minä edes aliarvioinut vastustajaa. Enkä mokannut. Vastustaja vain pelasi paremmin ja voitti. Pelasin korkean kiinalaisen, vastustaja hyppäsi suoraan sisään, tapoin ryhmän, kumpikin teki ylimaallisen kokoisen moyon ja invasioin vastustajan moyoon kaksi invaasiota, joista toinen kuoli, valitettavasti se isompi, ja sen ei olisi kuulunut kuolla. Olisi pitänyt vain vääntää rautalankasilmät eikä luottaa siihen, että koska vastustaja on viisi kiveä heikompi, ei se nyt mitään tappaa osaa.

Okei. Analysoin jo pelin aikana sen, että vastustajan ja minun pelityylit eivät sopineet yhteen, tai olisivat sopineet jos olisin alusta asti tapellut sotkuisesti. Vastustaja oli opetellut tarkasti fusekia ja josekeita, ja pelityyli oli passiivista muuraamista, johon en ole tottunut. Tosin tappoi se 20 kiven invaasionikin. Luulin silti, että alueeni on isompi, ja niin se olikin - 3 pistettä isompi. Ikävä vain että komi on 6,5 pistettä.

Jonkinlaisen sielunrauhan sain siitä, että tyrinnästä huolimatta gorrillisesti turnaus ei mennyt täysin penkin alle. +9 gor. Jeeee.

Yligo Cup 2012#

1k- = 0/1

Öö... tasa-alkupeli 1 kyuta vastaan. Onneksi sain sentään mustat kivet nigirissä. Fuseki meni ihan hyvin, kunnes pelasin oikeassa alanurkassa ns. oululaisen josekin, jossa toinen saa sekä nurkan että muurin. Kuulemma sen jälkeen vastustaja vain blokkaili ja pelasi turvallisesti, koska peli oli siinä vaiheessa jo voitettu. En ole eri mieltä. Sain jokseenkin rupisen ylälaidan puolikkaan ja kaksi vaatimatonta moyoa, jotka vastustaja antoi pitää, koska ne olivat täysin riittämättömiä voittoon joka tapauksessa. Grande finale oli ylälaitani puolikas joka syötiin. Siinä meni ehkä runsaat 40 pistettä. Hävisin 115,5 pisteellä mikäli muistan oikein. Tuplamurskis :D

Onnittelut Janne Myllerille voitosta, jonka yritin tehdä mahdollisimman haastavaksi, vaikka en siinä onnistunutkaan.

Yligon Pikapelihaaste 2012#

Piru-tunnus ja 54 voittoa

Hm. Kauankohan kestää toipua tästä.

Oli oikeastaan aika hyvä tesuji herätä pari tuntia ennen haasteen alkua. Kofeiinitabletit olivat ehkä vähän losing tesuji. Kädet kuivui niin että jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni käyttämään perusvoidetta. Wtf. :D

Jaksoin vääntää uskomattomat 30 tuntia 40 minuuttia ennen kuin ilmeisesti nukahdin. Pelasin tässä ajassa kaiken kaikkiaan 172 peliä, joista voitin 54. Tunnuksen luokitus nousi nopeasti 6 kyuhun (!) ja laski siitä sitten 9 kyuhun väsymyksen pahetessa. Keskivaiheilla vitutti, kun olin 8 kyussa ja otin koko ajan turpaan, mutta ranking ei laskenut. Alku oli todella räjähtävä, kun pieksin tyyppejä alitasoituksella yksi toisensa jälkeen. Löysin voimavaroja joita en tiennyt itsessäni piilevän. Alkuun hätäilin että nouseeko luokitukseni edes validille tasolle, mutta kun se nousi, tajusin että minulla saattaisi teoriassa olla mahdollisuudet voittoon tai ainakin ritarin arvonimeen. Jossain välissä taistelin 3. sijasta tosissaan. Progressio oli suunnilleen tällaista.

5 voittoa: Varovainen toivo herää. Mähän pystyn tähän?
10: Ei voi olla totta, nää irtoo ku mummon hammas. Voittoon tähdätään. En kyllä seurannut toisten edistymistä, koska ei ollut aikaa.
15: Tätä jatkaa vaikka kuinka kauan.
20: Eka kofeiinitabletti, että voisi oikeasti jatkaa vaikka kuinka kauan.
25: Voittoprosentti laskee. Ranking 8 kyussa. Miksen sais olla vaikka 11 kyu?
30: Päätä särkee, mut meen eteenpäin tasaista tahtia.
35: Pelitaso laskee alle sen mistä kehtaa puhua. Mutta kuten KITT sanoi totaalikurallakin voi saada voittoja
40: Enimmäkseen mua piestään. Toinen tai kolmas kofeiinitabletti.
45: Jos kestän tän loppuun asti, saavutan jotain, en tiedä mitä. Toivottavasti se on tän arvoista.
50: Näen kuvaruudun kahtena. Misclikkaan jatkuvasti. Neljäs kofeiinitabletti (100mg kappale)
50+: Jokainen voitto jonka vielä saan väännettyä, aiheuttaa käsittämätöntä tyydytystä. Kuntoni vastaa sitä että pelaisin 6 tai 7 kiven alitasoituksella. Lopulta tajuan että kädet ja silmät ei toimi, en pysty pelaamaan, joten en luonnollisesti pysty myöskään voittamaan. Siirryn sänkyyn.

Näin koko yön (tai oikeastaan päivän) hämmentäviä unia, joissa go kietoutui muuhun elämään ja ruumiillisiin tuntemuksiini ajatuksia herättävällä tavalla. Mm. näin unta että pääni on ponnuki ja se aiotaan syödä. Enimmäkseen unien teemana oli ahdistava semeai jossa olen yhden siirron jäljessä, ja karmeat leikkaukset. Pahinta oli että toisin kuin reaalimaailman pelejä, näitä unipelejä ei pystynyt luovuttamaan.

Seuraavana päivänä sain kuulla että kärkikolmikko, jota yritin tosissani haastaa, tunnetaan täysin eläimellisinä blixtaajina. Niiden ja minun lisäksi kukaan ei käsittääkseni ylittänyt 50 voittoa. Ehkä neljäs sija ei harmitakaan ihan hirveästi.

En tiedä asetinko liian kovan rasituksen ruumiilleni ja psyykelleni. Ainakin jujutsutreeneihin voisi olla viisasta olla menemättä pariin päivään. Ja mitään missä on kofeiinia missään muodossa en tule syömään enkä juomaan ennen seuraavaa pikapelihaastetta. Jonka muuten voitan.

Pohjoismaiden mestaruus 2012 Västeråsissa#

8k+ 7k- 7k+ 5k- 10k- 9k- = 2/6

Minun oli alun perin pitänyt osallistua tänä ajankohtana Oulun Kevääseen, mutta Reino houkutteli minut lähtemään Ruotsiin. Sinne lähti lopulta 8 henkilöä: Reino, Kunkku, Pekka Keipi, Eetu Erkkilä, Juippi, Tassel, Pempu ja minä. Matka toteutettiin Viking Linellä ja autolla, olin samassa hytissä Juipin, Tasselin ja Pempun kanssa. Aavistin pahaa välittömästi, kun näin Pempun ja Tasselin flunssaiset olemukset. Seuraavana aamuna olin itsekin flunssassa. Laivalla oli kivaa. Pelasin ekaa kertaa go:ta magneettilaudalla. Kivien laittaminen paikoilleen on ärsyttävän vaikeaa. Koska tulossa oli tasa-alkuturnaus, pelasin matkakumppaneitani vastaan tasa-alkupelejä. Hävisin luonnollisesti kaikki, mutta olin mielestäni yllättävän pitkään peleissä mukana, ennen kuin jokin taktinen kämmi pakotti minut luovuttamaan. Nämä pelit tuntuivat suunnilleen yhtä vaikeilta, kuin yhdeksän kiven pelit samantasoisia vastustajia vastaan kaksi kuukautta sitten. Olin yllättynyt. Lisäksi pieksin Pempun seitsemällä kivellä \o/

Siirtyminen Tukholman satamasta turnauspaikalle ei ollut miellyttävä. Kurkkuni oli kipeä ja voin pahoin. Yritin autossa lukea matikkaa, mutta nukahtelin. Kun lopulta pääsimme perille, kierroksen alkuun taisi olla puolisen tuntia aikaa. Turnauspaikka oli joku kulttuurikeskus, joka oli aluksi minusta aika sokkeloinen. Ruotsalaisten ja suomalaisten lisäksi paikalla oli muutama norjalainen pelaaja. Haarukoin osallistujalistasta mahdollisia vastustajiani. Lisäkseni paikalla oli kaksi muuta seiskakyuta. Kuitenkin ensimmäisellä kierroksella vastustajani oli eräs ruotsalainen 8kyu tyttö. En tehnyt luokituksesta mitään oletuksia. Muutenkin näin matalalla tasolla yhden tai kahden ero luokituksissa ei merkitse mitään, ja mistä minä tiesin vastaavatko ruotsiluokitukset Suomen vastaavia. Päätin olettaa että häviän kuitenkin ja pelata ilman mitään stressiä.

Peleissä käytettiin Ingin kelloja, ja osittain myös Ingin kiviä ja kivikuppeja, jotka kaikki olivat aiemmin kiehtoneet minua designillään. Kello oli sentään helppo ohjelmoida, mutta nappia piti painaa kovaa, että sai siirtonsa perille. Ajat olivat todella löysät, 75 min pääaika ja 3 x 1 min byo-yomi. Lähdin välillä käveleskelemään ympäri rakennusta kesken pelin, tai vessaan, koska aikaa oli niin runsaasti.

No niin. Ensimmäinen peli. En tiennyt mitään vastustajastani, joten oletin että hän on minua vahvempi. Pelasin valkeilla stemuilla. Valitettavasti fuseki osoitti aika pian, että vastustaja oli minua vahvempi - ainakin fusekissa. Hän ei hämmentynyt aggressiivisista pihti- ja lähestymislaitoistani, vaan rankaisi minua ylipelistä, johon melkein aina syyllistyn valkoisilla pelatessani kun on Pakko Päästä Johtoon. 30 laiton jälkeen katsoin lautaa ja totesin että mikäli fusekista näkee pelin lopputuloksen, olen jo hävinnyt tämän pelin. Kaikki ryhmäni koostuivat kahden pisteen laajennuksista, joita musta jo ahdisteli, ryhmieni muoto ennusteli vaikeaa loppupeliä, ja olin ehtinyt kädettää yhden nurkan täysin antaen sieltä mustalle lähes 30 pistettä. Sain kyllä itse keskustaan päin hienon muurin, mutta olen niin vatipää, etten tiedä mitä sellaisilla tehdään. Olisin paljon mieluummin ottanut nurkasta suoraan ne pisteet, kuin vahvuutta jolla ei suoraan voiteta peliä. Mutta tästä mielipiteeni tulisi vielä turnauksen aikana muuttumaan...

Alalaidalla oli ainoa mustan semiheikko ryhmä. Kaivamalla kaivoin itselleni semeain sitä vastaan ja tuntui että kädetin senkin. Kiveni olivat dangomaisessa pallukassa vastustajan kivien alla, ja niillä oli pari vapautta. Sitten tajusin, että pelaamalla ensin pari pakotusta voin saada tälle möykylle alikytkennän. Sainkin sen, ja oli vastustajan aika tajuta, että möykkyni oli vienyt häneltä kaiken silmätilan. Mustan heikko ryhmä oli kahden valkean ryhmän välissä, jotka eivät ehkä olleet paljon vahvempia, mutta riittävän vahvoja. Pelasin muutaman ikkentobin molemmilta puolilta, ja välillä vastustaja puolusti laitojaan, joka saattoi juoksevan ryhmän entistä hankalampaan tilanteeseen. Ryhmä juoksi päin muuria jonka sain ensimmäisessä nurkkataistelussa. En ainakaan itse ollut onnistunut laskemaan sekvenssiä, jolla se pääsisi pakoon tai saisi silmät, mutta olin silti yllättynyt kun vastustaja luovutti. Turnaus alkoi siis voitolla :3

Seuraava vastustaja oli ruotsalainen 7 kyu mies. Pelasin mustilla. Aargh. En halua muistella tätä peliä. Peruspiirteissään kyse oli kuitenkin siitä, että tapoin vastustajan ison ryhmän. Tai luulin että tapoin. Annoin aika paljon aluetta ja pelasin nössölaittoja, koska kelasin että tapponi riittää kuitenkin voittoon. Meinasin siis paskoa housuun kun näin mikä valkean "kuolleen" ryhmän status oikeasti oli. Valkea jossain vaiheessa loppupeliä tajusi, että sieltähän saa gotesekin :D Kaikki alueeni menivät. Hävisin viidellä ja puolella pisteellä. Hauskinta oli, että ryhmä oli tapettavissani käytännössä koko pelin ajan, mutta vaikka muuten luulin pelaavani über varmasti, en poistanut sieltä sekin mahdollisuutta jota en edes tullut ajatelleeksi. Kamoon, se ei voi saada silmiä, se on siis kuollut. Ja ne kivet kuuluu mun vankikuppiin. Right? :´D

Turnaus oli kolmipäiväinen, joka päivä kaksi kierrosta. Kävimme syömässä tosihyvässä kiinalaisessa ravintolassa, jossa oli taikinanyyttejä (parasta), sushia (parasta) ja jätskibuffet (:3) Olin moannut erään keskeisen asian, minulla ei ollut makuupussia. Nukuimme kulttuurikeskuksen elokuvateatterin lattialla, ja minulla oli pelkkä huopa. Sain kuitenkin lainata Pempun pyyhettä ja takkia lisäpehmusteiksi (kiitos Pempu!). Kuitenkin yö oli kova ja unta kertyi vain kaksi tuntia. Aamulla ei todellakaan ollut sellainen olo, että huvittaisi pelata goota. Älyllinen potentiaalini riitti juuri ja juuri vessassa käymiseen. Turnauspaikalla tarjoiltiin kuitenkin jatkuvasti älyttömän vahvaa kahvia, jota kittasin isosta kupista. Kun istuin silmät ristissä sohvalla, luokseni tuli joku mies kysymään "are you Eerika?" Hän esitteli itsensä ja sanoi olevansa varmaankin seuraava vastustajani. Hän katsoi minua myötätuntoisesti ja kysyi, olenko väsynyt. Kerroin miten paljon olen nukkunut. "Ah, that's unfair. But all of us have weaknesses." Aistin pientä psyykkistä painostusta, mutta en reagoinut siihen. "I have no weaknesses", vastasin robottimaisella äänellä. Meidät oli tosiaankin paritettu seuraavalle kierrokselle, koska olimme kummatkin 7 kyuita.

Sain taas valkoiset. Valkoisilla pelaan yleensä sanrensein, vaikka en tiedä onko se edes hyvä avaus valkealle. Hajoan jos en saa mun moyopotentiaalia. Vastustajani mietti laittojaan uskomattoman pitkään, ja ne olivatkin tarkkaan harkittuja. Hän oli pelannut matalan kiinalaisen, jonka itse olisin pelannut mustilla. (Aiemmin pelasin korkeaa kiinalaista mutta tajusin etten ehkä handlaa sitä tarpeeksi hyvin.) En missään vaiheessa mennyt sisään tähän kiinalaiseen (siihen tiukempaan puoleen), joka ehkä olisi pitänyt tehdä. Vastustaja vain teki helposti järjettömän kokoisen alueen vasempaan ylänurkkaan. Hän rakenteli moyoa koko vasempaan laitaan, enkä tajua miksi päästin sen niin vahvaksi. Jos jotain tästä turnauksesta opin, niin sen että vastustajalle-ei-pidä-antaa-moyoa-aaarrrrgh. Tein diipin invaasion vahvaan moyoon, mutta onnistuin elättämään kiveni nipin napin. Tämän jälkeen sain hyvän momenttumin peliin, kun pääsin uhkailemaan mustan vasenta alanurkkaa. Vastustaja meni tässä vaiheessa byo-yomiin, koska oli pelannut hyvin hitaasti. Minulla oli ainakin puoli tuntia pääaikaa jäljellä. Sain pelata yosen nautinnollisen hitaasti. Redusoin myös jossain vaiheessa onnistuneesti mustan ärsyttävää vasenta ylänurkkaa ulkopuolelta. Voitin pelin 11,5 pisteellä. Myöhemmin sain kommentteja, että olin mukamas näyttänyt olevan häviöllä jossain vaiheessa. Mutta kaikki oli osa keikakua (oliko mulla joku keikaku?)

Neljännen kierroksen vastustajani oli 5 kyu. Olin kurjassa kunnossa. Vastustaja oli ruotsalainen josekihirviö, jonka olin kierrosten välissä ja jälkeen nähnyt käyvän läpi pelejä ja latovan laudalle, ja magneettitaululle, josekin toisensa jälkeen. Itse tuijotin lautaa kuin lehmä uutta porttia ja pelasin joka nurkassa oululaisen josekin. Kuolin sekä ylälaitaan että nurkkaan, jonka jälkeen luovutin. Suoraan sanottuna en osoittanut tässä pelissä taistelutahtoa, mutta olin kipeä ja väsynyt ja seliseli. No olisi se minut murskannut vaikka olisinkin ollut hyvissä voimissa. Oli vahva 5 kyu.

Kaksi viimeistä peliä PM:issä olivat surkeita tappioita, 10 kyulle ja 9 kyulle. Ensimmäisessä niistä oli ensin pieni semeaimoka ja sitten hammastahna, johon alueeni menivät. Sen jälkeen tein kaikkeni saadakseni vastustajan häviämään ajalla, kunnes pokka petti ja luovutin. Vastustajalla oli kerran vain 1 sekunti jäljellä kellossa. Peli kesti kolme tuntia. Siitä pelistä ei jäänyt hyvä maku suuhun, ja hermoni olivat vähän romahtaneet. Seuraava peli oli varmaan vaan liian väsynyttä, melkein riitti pisteet, mutta ei ihan. Olin 2/6 tuloksesta vähän pettynyt. ("Vähän"... :D) Luulen että minulla on joku henkinen ongelma turnausten kanssa, koska olen pelatessa tolkuttomissa adrenaliineissa, ja otan pelit äärettömän vakavasti. Tämän seurauksena ylitän yleensä ekalla ja tokalla kierroksella itseni (kaikissa turnauksissa paitsi JSM 2012 olen voittanut ekan pelin) mutta sitten seuraa minulle tyypillinen "käänteishissi" koska hälytystilassa oleminen on kuluttavaa. Pitäis osata jakaa voimia. Sinänsä pidän vakavista peleistä.

Positiivista PM:issä oli, että joka päivä oli vain kaksi peliä. Kolme turnauspeliä päivässä johtaa mulla siihen, että kolmannessa pelaan väsynyttä trollaus-ylipeliä ja luovutan ennen sadatta siirtoa.

JSM 2012#

3d- 3d- 1d- 1d- 2d- = 0/5

Tietenkin minun piti tunkea itseni myös joukkue-SM:iin. Oli alun perin Auran idea koota Yligon tuplakyu-joukkue ja mennä JSM:iin pieksemään daneja. Tosin kun JSM:t tulivat, minä ja Aura emme enää olleet tuplakyuita :). Aura ei kuitenkaan halunnut osallistua. Saimme vakiinnutettua kokoonpanoksi minut (7 kyu), Henri Ruusulan (12 kyu) ja Nayer Bennourin eli Neikun (tuolloin 18 kyu). Joukkueemme nimi oli onnistuneesti Tyhjä Kolmio. Olin tavallaan toivonut pääseväni jonkun joukkueen kolmospöydäksi, koska silloin olisi tullut matseja jotka minulla olisi ollut realistinen mahdollisuus voittaa. Luokitukseltaan alhaisin vastustaja olisi ollut silloin 4 kyu. Mutta toisaalta, kapteenina oleminen oli siistiä. Lisäksi pelit olivat kovatasoisempia. En ole koskaan pelannut niin hyviä pelejä niin hyvin (okei, neljäs peli oli roskaa).

Ensimmäisellä kierroksella sain vastaani Samuel Ritakallion, 3d. Samun olin voittanut aiemmin vain yhdeksällä kivellä. Mutta se oli eka kierros, olin skarppi, ja valmis nauttimaan pelistä. Pelasin mustilla. En muista tarkkaa avausta, mutta jotain moyoa aloin virittää. Olen itse hävinnyt viisi, kuusi kiveä heikommille kun ovat menneet saamaan moyon, ja moyopelin häviämiseen riittää yksi moka. Pian keikaku selkeni minulle. Annan Samun näennäisesti voittaa nurkkatappelut, mutta kerään hirvittävät keskustavahvuudet, ja sitten... öö, sitten.... Tapellaan. Tähän keikakuun sopi pelaamani norsujosekin muunnelma, jonka taisin keksiä suurimmaksi osaksi omasta päästäni. Tiesin vain että sitä aloitussiirtoa (norsu-olkapää pinceriin) pelätään Yligossa, joten pelasin sen murtaakseni vastustajan henkisen selkärangan. Ikävä kyllä taktinen osaamiseni ei riittänyt ratkaiseviin taisteluihin. Olin semeaissa kaksi vapautta jäljessä, mikä oli aika säälittävää. Samu popsi dangoni. Kun toinen dango popsittiin, luovutin. Opin pelistä paljon. 7 kyukin voi pelata vahvaa fusekia, jos siirrot saa sopimaan hyvin yhteen. Se ei välttämättä ole mitään rakettitiedettä. Se mihin pelit vahvempia vastaan kaatuvat, on taktiikka. On vaikeaa voittaa, jos liikaa kiviä syödään. Myöhemmin Samu sanoi, että oli oikeasti tuntenut olonsa hankalaksi alkupelissä, ja että minulla oli sikana vaikutusvaltaa. Joka tapauksessa, pelistä jäi hyvä fiilis. Olin oikeasti pelannut, ja vastustajakin joutui pelaamaan oikeasti. Odotin innolla seuraavia pelejä.

Toinen peli oli Kanpain joukkueen kapteenia Oiva Moisiota, 3d, vastaan. Olikohan tämä se peli, jossa aloitin ylimonimutkaisen tappelu-josekin ja spedeilin sen. Luovutin tämänkin pelin. En ollut ihan niin pitkään mukana pelissä, kuin mitä Samua vastaan, ei menty hirveän pitkälle keskipeliin. Joseki sucks.

Kolmannessa pelissä vastapäätä istui Jouni Valkonen, 1d, Hayashi. Ennen peliä muut yligolaiset olivat varoittaneet, että ikiaikaisen kirjoittamattoman lain mukaan, yligolaiset eivät saa hävitä Jouni Valkoselle. Kuitenkin monet tunnustivat, että tämä surullinen asia oli tapahtunut heille. Lupasin että en tule tuottamaan pettymystä Yligolle. Peli oli päivän kolmas, ja olin tosi väsynyt. En siksi jaksanut alkupelissä hirveästi miettiä siirtojani, pelasin vain sitä mikä näytti luonnolliselta. Väsymyksen ja täydellisen paineen puutteen takia en stressannut pelistä lainkaan, olin jonkinlaisessa flow-tilassa. Pelasin aika passiivisesti, ajattelin harjoitella hengissä säilymistä. Jossain vaiheessa minulla oli semiheikko ryhmä vasemmalla laidalla. Jouni pelasi sinne placementin, joka ei toiminut. Siinä vaiheessa havahduin. Tajusin, että olen koko ajan ollut mukana pelissä, en leikisti vaan oikeasti. Minulle oli muotoutumassa laudalle kaksi isoa aluetta, Jounille yksi, ja minulla ei ollut pahoja heikkouksia. Olin voittamassa pelin.

Jossain vaiheessa peliä Jouni aloitti ko-tappelun, joka oli mustalle aika huono, koska mustalla ei ollut ko-uhkia. Tämän jälkeen minulla oli vielä paremmat asemat. Kun mentiin loppupeliin, johdin muutamalla pisteellä, ehkä enemmälläkin. Valitettavasti danpelaajat usein kirivät parinkymmenenkin pisteen eron umpeen loppupelissä, ja olin byoyomissa. Sitä oli vain yksi jakso, eli jos miettisin mitään siirtoa yli minuutin, peli olisi ohi. Tein miljoona aivotonta yosemokaa. Lopulta losing move, pelasin atarin, joka ei tee yhtä ainoaa pistettä, ja musta sai välisenten. Kun laskimme pisteitä, Jouni oli vähän huolestuneen näköinen. Tulos oli B+0,5.

Pelillä oli paljon katselijoita, joita en keskittyneessä tilassani hirveästi huomioinut. Sain tästä pelistä paljon kommentteja. Vastustaja sanoi saaneensa pelissä about kaiken, mitä halusikin, mutta kon aloittaminen oli virhe. Itse sanoin, että en ymmärtänyt, miten pystyin saavuttamaan johtoaseman, vaikka tein toistuvia virheitä, kuten pelasin loppupeliclampin ihan liian aikaisin, mikä oli Jounin mielestä iso moka, ja menetin senten jatkuvasti jne. Luulen että kuitenkin pääosin siirtoni sopivat hyvin yhteen, ja ne tukivat selkeästi jotain tavoitetta (vaikka en itse tajunnut yhtään mitä tein). Urtela tuli katsomaan pelikirjausta ja sanoi, että olisin passaamisen sijaan voinut pelata erään atarin. Siitä olisi tullut veivi, jossa mustalta olisi mennyt kaikki. Mietin tuota siirtoa kyllä, mutta laskin ettei se oikeasti toimisi. Siinä nurkassa oli mielestäni koko ajan vähän epäilyttävää muotoa. Ensi kerralla luotan vaistoihini.

Neljäs peli oli valkoisilla Mika Niskalaa (1d, OGP) vastaan. Tämäkin taisi olla surkeahko peli, josta en muista juuri mitään. Pitäisi kirjoittaa turnausselostukset heti turnauksen jälkeen, eikä luottaa vääristyneisiin muistikuviin.

Viimeisessä pelissä pelasin mustilla Dango I:n kapteenia Pekka Keipiä (2d) vastaan. Olin voittanut Pekan joskus seitsemällä kivellä. En ollut mitenkään epätoivoinen. Tavoitteena oli pelata hyvää goota. Aloitin kai sanrenseillä. Jäin keskipelissä vähän taakse, mutta en mitenkään kuolettavasti, kunnes Pekka leikkasi häntäni ja kaikki mahdollisuudet katosivat. Selvisin monesta tappelusta kunnialla ja ryhmiäni ei teurastettu. Valkoinen voitti noin 30 pisteellä. Kuulemma pelasin hyvin.

Parin päivän kuluttua Kaislan peli-illassa minua tultiin onnittelemaan korotuksesta. Häh, mistä korotuksesta? Jouni Valkonen oli kuulemma mennyt korottamaan minut 5 kyuksi. Perustelut olivat "erinomaisesti mennyt JSM turnaus". Ja tosiaan rivini oli JSM:issä 0/5 :DDD No, hävitystä pelistä voi tavallaan vain vastustaja antaa korotuksen, ja jos Jouni todella on tätä mieltä, niin olkoon. Kai minä vähän nilkki olin.

Hyviä ja huonoja asioita turnauksesta:

- en voittanut yhtään peliä
- petin Yligon häviämällä Jouni Valkoselle
- josekeita ei kannata pelata kun en kerta niitä osaa
- korotus tuli :(

+ melkein varastin Jounin gorrit
+ pistin dan-pelaajat hikoilemaan
+ Tyhjä Kolmio suoriutui ylpeästi loppuun asti
+ korotus tuli :)

Yläkaupungin Yö 2012#

6k+ 5k+ 4k- 2k- 8k- = 2/5

Ensimmäinen kierros oli tengeniläistä Eero Louramoa, 6k, vastaan. Pelasin mustilla ja aloitin muistaakseni matalalla kiinalaisella. Pelasin sen matalana, koska halusin olla varuillani. Kaiken maailman tuplakyut ovat raiskanneet minut gobanin päällä turnauspeleissä, joissa en ole ottanut "heikompaa" vastustajaa vakavasti.

Aloitin pelin tyylikkäästi avaamalla pullon dr.Pepperiä. Sen avaamisessa olisi pitänyt olla varovaisempi. Kolmasosa sisällöstä tuli ulos pöydälle, pelilaudalle ja päälleni. Nolotti aika paljon. Pääsimme aloittamaan kun lauta oli saatu pyyhittyä, tuoli ja lattia jäivät tahmeaksi ja itse näytin siltä kuin olisin kussut housuun. No, enhän minä muutenkaan täysipäistä vaikutelmaa tee kehenkään.

Peli oli mustalle helpohko, mutta vähän riski. Kun ensimmäinen invaasio kiinalaiseen tuli, muistaakseni siihen hoshikiven puoleiseen puoliskoon, aloin aavistella että vastustaja on raivohullu hyökkäyspelaaja. Sitten niitä invaasioita alkoi tulla vähän enemmän. Joka paikkaan, missä mustalla oli vähän enemmän tilaa, ilmestyi valkoinen kivi. Järjettömän aggressiivinen pelityyli, mutta oikeastaan olin tyytyväinen. Alueen teko ei kuulu suunnitelmiini alkupelissä, eikä muutenkaan alueista kateileminen, vaan suosin pelotonta hyökkäämistä. All-out-hyökkäyksellä voittaa tai häviää, varmistelemalla häviää. Hyökkäsin siis invaasioryhmiä vastaan erottamalla ne toisistaan ja sulkemalla toisen sisälle. Olin olettanut että monista invaasioista osa oli kevyitä probeja, mutta näin ei ilmeisesti ollut. Vastustaja yritti pelastaa kahta heikkoa ryhmää, joka johti siihen, että molemmat kuolivat. Kuitenkin tappojen hintana olin antanut valkoiselle kammottavan kokoisen moyon, päästänyt välissä pelaamaan sinne myös vahvistuslaittoja. Vasempaan alanurkkaan ei ollut menemistä enää, ja ylälaitaan pääsisi ehkä tuurilla. Tein siis sinne aika hävyttömän ylipeli-invaasion. Strategia oli provosoida vastustaja hyökkäämään rajusti tätä punaista vaatetta vastaan ja ottaa tappelusta profittia muualla, ehkä pelata lähistölle kevyitä kiviä joista joku redusoisi moyon laitaa. Rakentelin moyoon jotain sabaki-muotoa (en vieläkään tajua sabakista yhtään mitään joten muoto oli raskas paska) ja valkoinen pelasi ärsyttävästi suoraan vitaalipisteeseen. Se ärsytti niin paljon, että provosoiduin tappelemaan, vaikka se tekikin invaasioryhmäni raskaaksi paistiksi. Vaikka olin mielestäni laskenut pyydystyksen oikein, pelkäsin että räjähdän kaikella. Pyydystys onnistui ja valkoinen luovutti.

Kokonaisuutena peli oli railakasta tappelua, jossa olisi käynyt huonosti, jos olisi tullut yksikin moka. Vastustaja arvioitu ehdottomasti erittäin vaaralliseksi hyökkäyspelaajaksi, ja kolmannella kierroksella voittikin 4 kyun. Huhhuh.

Toinen kierros oli myös tengeniläistä vastaan, tällä kertaa 5 kyu Pirkko Luoma. Pelasin valkoisilla. En pelannut valkoisilla kiinalaista aloitusta, vaikka jyväskyläläiset olivatkin sanoneet, että ihan hyvin voi pelata. Valkoisilla yleensä aloitan sanrenseillä ja yritän siitä pinnistellä mukaan moyonrakennus-munanvenytyskisaan. Henkisesti olen kuitenkin musta :3 ja mustilla pelaan vapautuneempaa fusekia. No joo, fusekini on yleensä joka tapauksessa random shaibenia. Niinpä se oli nytkin. Tämä peli oli edellisestä poiketen tasainen, kummatkin nakersivat toistensa alueiden reunoja. Mielestäni Pirkon laidat olivat isommat, ja olin vähän ahtaalla, mutta onnistuin jotenkin taikomaan itselleni pullean keskustan. Silti peli oli tasainen. Voitin yosella, musta teki pari loppupelimokaa. Mustalla oli muistaakseni laudalla 66 pistettä, valkoisella jotain samaa luokkaa, taisi mennä about komin verran minulle. Tämä peli stressasi minua aika tavalla, koska hahmotan paremmin tappeluja ja pyydystyksiä kuin sitä miten saan mahdollisimman paljon aluetta. Alue on jotain joka tulee tappelun sivutuotteena. Silloin kun on yhtäkkiä pakko väkisin pungertaa keskustaan 15 pisteen alue, olo on tosi epätoivoinen.

Tiesin etukäteen että minut paritetaan ylöspäin kolmannella kierroksella, ja se vitutti minua. En ole varmaan koskaan voittanut päivän kolmatta turnauspeliä, vähän vaan perseillyt laudalla ympäriinsä ennen luovuttamista ja nukkumaan lähtemistä. Olisin halunnut pelata haastavimmat pelit silloin, kun olen skarppi. Olen silti loppujen lopuksi tyytyväinen peliini. Vastustaja oli Hannu Kämäräinen, 4 kyu. Koska edelleen ollaan jokseenkin pilipalikyu-tasolla, luokitukset eivät hirveästi kerro mitään, toisaalta eivät ne välttämättä dan-tasollakaan kerro. Ehkä niistä ei tarvitse välittää, ja vastustajan tasoa arvioidaan vasta pelipöydän ääressä. Kuitenkin. Muistan että harvinaisesti minulla meni fuseki hyvin. Keskipelissäkin olin mielestäni pitkään johdolla, kunnes tein idioottimaisen mokan, jossa menetin varmaan 100000 pistettä. Sen jälkeen pelini hajosi ja aloin kuoleskella joka paikkaan. En ehtinyt edes luovuttaa, koska hävisin ajalla sitä ennen =_=; Oikeastaan tappio ei harmittanut niin paljon kuin ehkä olisi pitänyt. Olin turta ja väsynyt ja halusin nukkumaan.

Toisena päivänä olin saanut spirittini takaisin, ja olin valmis taas tappelemaan loppuun asti. Neljännessä pelissä sain vastustajakseni 2 kyun. Yleensä pelaan about samantasoisia vastaan kaikkein hermostuneimmat ja raastavimmat pelit, ja kun tasoero on yli kaksi kiveä, pelaan huomattavasti vapautuneemmin, yleensä all-out-siirtoja. Toisinaan menestyn tällä strategialla yllättävän hyvin. Tämä ei kuitenkaan ollut sellainen peli, vaikka taas yllätin itseni kekseliäisyydelläni fusekissa. Sain alkupelin näyttämään siltä, että vastustajalle ei ole tulossa aluetta minnekään. En muista kunnolla mitä saakuttia sitten tapahtui. En tainnut edes kuolla. Jotenkin vain sain paskaa muotoa ja alueet jäivät pieniksi. Hävisin 15 pistettä. Ai niin, nyt muistan. Minulta syötiin 10 kiven häntä. Sehän se oli. Sekin paskan muodon syy.

Viides peli oli 8 kyuta vastaan. Olin hyvin varuillani, sillä vastustajalla oli takana neljä voitettua peliä. Todennäköisesti kyseessä ei ollut oikea 8 kyu.

Jatkuu...

Kokonaisuutena arvioiden

- 2/5 tulos on alisuoritus
- 8kyu nilkki pieksi mut
- stressasin
- hävisin ajalla (eisAis)
- en päässyt pieksemään Petri Haustolaa

+ pistin kunnolla vastaan vahvemmille
+ opin paljon

Jaakko Munkki -turnaus 26.5.2012#

7k+ 4k- 1d-(b2) 12k+(w3) = 2/4

Vain viikko Yläkaupungin Yön jälkeen HGK järjesti Helsingissä yksipäiväisen Jaakko Munkin muistoturnauksen. En ollut ehkä ihan parhaassa pelikunnossa. Matematiikan luennot ja Jyväskylän reissu olivat vieneet voimani. Halusin kuitenkin osallistua.

Minua hieman huolestutti, että samana päivänä oli neljä peliä. Selvisin kuitenkin aika hyvin.

Ensimmäisellä kierroksella pelasin tasa-alulla Elsa Nike Helena Polvista, 7k, vastaan. Pelasin mustilla stemuilla, mikä sopi minulle oikein hyvin. Elsa oli sen verran aloitteellinen, ettei antanut minulle kiinalaista aloitusta, vaan lähestyi heti 3-4-stemuani. Tässä hieman mokailin. Aloitettiin jokin josekin tapainen sekvenssi, jonka tenukoin aika pian päästäkseni pelaamaan tyhjään nurkkaan. Sitä ei olisi kyllä oikeasti halunnut tenukoida. Onneksi valkoinen ei rankaissut niin pahasti kuin olisi voinut.

Tunsin pelissä olevani pihalla kuin lumiukko. En jotenkin nähnyt koko lautaa kerralla, mikä häiritsi minua, enkä osannut arvioida olenko voitolla vai tappiolla. Elsaa vastaan pelatessa tuntuu, että hän aika paljon ennakoi suunnitelmiani ja tähtää niiden pilaamiseen, ja muutenkin tajuaa siirtojeni tarkoituksen varsin hyvin. En siis yrittänyt kusettaa valkeaa. Yritin parhaani mukaan olla kusettamatta itse itseäni. Pelissä ei tullut dramaattisia tappoja tai tappeluita, mutta sain ympäröityä parisenkymmentä pistettä enemmän alueita kuin valkoinen. Voitin siis ensimmäisen kierroksen, kuten aina turnauksissa (paitsi JSM:issä).

Toinen kierros oli 4.kyu Rasmus Ståhlea vastaan. Olin tyytyväinen, että pääsi Rasmusta vastaan siinä vaiheessa, kun olen vielä jotenkin tolkuissani. Tiesin jo etukäteen kolmannella ja neljännellä kierroksella pelaavani kuraa. Sain valkoiset kivet ja yritin häiritä vastustajan fusekia. Alku oli lupaava. Sain mielestäni hämmennettyä vastustajaa jonkin verran. Tietenkään minulla itselläni ei ollut mitään käsitystä pelin kulusta. Flaidis oli kuitenkin hyvä ja lennokas. Aika pian kuolin melko katastrofaalisesti oikeaan ylänurkkaan. Sen jälkeen aloin ylipelata ja kuolin 250 eri paikkaan, jonka jälkeen luovutin pelin. Hm. Jotenkin otteeni herpaantui ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen, mistä vastustajakin huomautti.

Kolmannella kierroksella ei mennyt paljonkaan paremmin. Vastustajani oli Leo Yang (1 dan) ja sain kaksi tasoituskiveä. Taas peli alkoi hyvin. Huomasin melko pian, että vastustajani pelasi aika honteja ja pehmeitä laittoja. Aloin käyttää tätä hyväkseni ja kokeilla hänen rajojaan. Innostuin ehkä liikaakin ja menin törkeästi keskelle valkean vahvahkoa laitaa. Tämä oli valkean ainoa iso alue. Minut suljettiin neljännen rivin kivien alle. Lokaalisti en voinut elää, mutta aloin heitellä kiviä kaikkiin mahdollisiin leikkauspisteisiin ja onnistuinkin lopulta syömään itseni ulos. Tulos oli tosihyvä mustalle, sillä tuhosin valkean koko laidan. Ikävä kyllä seuraava ylipeli ei onnistunut yhtä hyvin. Kuolin säälittävästi nurkkaan ja muistaakseni jonnekin muuallekin. Hävisin luovutuksella.

Sekä toinen että kolmas kierros olivat alisuorittamista. Aloitin hyvistä asemista mutta vain menetin otteeni. Ensi kerralla, vaikka hämmentyisinkin jostakin, en ala pelata "vain jotain".

Neljännellä kierroksella arvelin saavani vastaani jonkun tuplakyuista, joita turnauksessa oli runsaasti. Pelasin ensimmäisen ja kolmannen pelinsä voittanutta Sinikka Siivolaa (12k) vastaan antaen kolme tasoituskiveä. Tässä vaiheessa olin jo todella väsynyt. Sinikka pelaa mielestäni dan-tason fusekia, joten en halunnut joutua fusekiin vaan pyrin heti alussa lähitaisteluun. Ylipelasin aika törkeästi, mutta ehkä se annetaan anteeksi, koska kyseessä oli tasoituspeli. Pelissä oli muutama minulle tosi vaarallinen tilanne, jotka päättyivät kuitenkin edukseni. Keskipelin lähestyessä loppuaan musta luovutti, koska mustalla ei oikein ollut aluetta. Olin helpottunut. Olin niin pökerryksissä neljästä pelistä, että olisin kuitenkin kuollut damentäytössä.

Manga cafe oli mukava turnauspaikka ja turnausmaksuun sisältynyt sushilounas oli herkullinen (joskaan ei tarpeeksi iso minulle :D). En ole tyytyväinen 2/4-tulokseen, mutta eihän sitä sysipaskaksikaan voi sanoa. Vahvemmille hävittiin ja heikommat voitettiin. Takapotku tulee menemään paremmin, ainakin henkisesti. Tästä lähtien nimittäin lopetan random paskan pelaamisen. Tosin tämä saattoi johtua myös turnauksen semitiukoista ajoista (20min +5s Fischer). Joudun etenkin Fischerissä jatkuviin aikaongelmiin.

Takapotku 16-17.6.2012#

5k- 4k- 6k+ 4k+ 4k+ = 3/5

Tavoitteet: vähintään kolme voittoa ja pari gorria. Enkä vedä ranteita auki turnausstressin takia.

Kaikki tavoitteet toteutuivat :3

Minut oli pari päivää ennen turnausta korotettu 4 kyuhun. Olin voittanut yli puolet peleistä muutamassa peli-illassa ja kerskuin voitoillani hieman liikaa, mistä seurasi rankaisu. Olisi pitänyt pitää matalaa profiilia. Toisaalta nominaalitasoituksilla pelatut pelit olivat pitkään olleet aika helppoa kauraa. Ehkä oli aika nostaa vaikeustasoa.

Jännitin Takapotkua aivan älyttömästi. Jännitys oli niin vakavaa, että minun oli pakko etsiä psykologisia keinoja purkaa sitä. Pysähdyin vähän miettimään suhtautumistani turnauksiin ja gohon ylipäänsä. Onko niin suuri katastrofi, jos häviää pelejä? Onko pelaamisella mitään arvoa, jos sen takia stressaa ja kärsii (eikä saa siitä edes rahaa)? Halusin varmistaa, ettei turnaustulos vaikuta mielenterveyteeni, joka on vähän liitoksistaan natisevaa sorttia. Ennen kaikkea halusin pois sen inhottavan pelon ilmapiirin turnauspeleistä. Se johtaa jäykkään ja laimeaan suoritukseen. En kuitenkaan esim. nukkunut kahtena turnausta edeltävänä yönä juuri lainkaan, ja se taisi vaikuttaa pelitasoon.

Turnaus oli järjestetty aivan loistavasti. Chief oli organisoinut kaiken viimeisen päälle. Itsekin olin yksi järjestäjistä, jotka saivat pelata ilmaiseksi. Nakkeihini kuului olla tilavahti ja saunavahti, minkä lisäksi siirtelin random kamoja jossain vaiheessa. Tiloissa jota vahdin ei tapahtunut mitään huolestuttavaa. Ilmainen turnaus irtosi siis käytännössä ilmaiseksi. Ainoa harmittava asia oli, että en päässyt pikapeliturnaukseen.

Ensimmäiselle kierrokselle Mika Urtelan koodaama huikea SpaceBrothel -paritusohjelma paritti minut Elina Toivasta (5 kyu) vastaan. En ole viime aikoina hävinnyt 5 kyu -pelaajille, joten olo oli luottavainen. En silti olettanut pelin lopputuloksesta mitään. Sain peliin valkeat kivet. Koska olin neloshuoneen tilavahti, pelasin kaikki pelini samalla pöydällä. Lauta oli laadukas ja kivet kunnollisia, eivät Ingin palleroita tai kolmasti kirottuja toispuoleisia läpyskäkiviä, joita ei saa pois laudalta. Oli siis nautinto pelata 25-pöytää koko turnauksen ajan.

Elina pelasi mustilla matalan kiinalaisen, johon vastasin kahdella hoshilla ja keimakakarilla hoshikiveen. Käsittääkseni tämä on joku standardialoitus. Itseäni vähän ärsyttää mustana vastata tähän keimalla peilaamalla, koska mustan kaikki kivet ovat samalla laidalla. Elina muistaakseni vastasi kuitenkin niin, jolloin liu'uin nurkkaan, ja tähänkin vastattiin. En tietenkään malttanut jatkaa fusekia ylälaidalla mitenkään, vaan pelasin mahdollisimman nopeasti lähestymisiä ja invaasioita mahdollisimman moneen eri paikkaan. Yritin saada kiveni mahdollisimman tehokkaiksi. Jouduin vähän pysähtymään, kun Elina pinceröi yhdestä keimasta koostuvan nurkkaryhmäni. Tämän ryhmän elättäminen oli lopulta gote, joka maksoi minulle aika paljon. Olisin voinut halvalla saada yhdellä kivellä potentiaalia puolikkaaseen laitaan, mutta sen sijaan sain gotessa kahden pisteen elämän. Tehokas fuseki ei mene näin.

Yritin välttää juoksevien ryhmien tekemistä niin pitkään kuin voin, mutta lopulta olin mielestäni pelannut tyydyttävän fusekin, eli tehnyt joka paikkaan reikäisiä kökköryhmiä, joten oli aika invasioida kiinalainen. Tein mustan nurkan ja laidan väliin tiikerinkita-muodon, ja myöhemmin kävin pakon edessä kitkerästi pelaamassa sieltä yhden pisteen hypyn keskustaan. Tämä oli mielestäni niin silmäkäs muoto, ettei siitä tarvinnut enää huolehtia. Pelin edetessä se joutui jonkin verran ympäröidyksi, muttei mitenkään sisään suljetuksi. Jotenkin tapahtumat etenivät kuitenkin siihen, että tämä invaasioryhmäni kuoli. Ryhmässä oli varmaan 18 kiveä. Tämä johti siihen että mustalla oli neljäsosa lautaa. Kompensaationa sain tapettua mustalta nurkan, mutta se ei vaikuttanut edes kiinnostavan mustaa. Tässä vaiheessa oli sellainen fiilis, että olen hävinnyt totaalisesti. Kiemurtelin myös jossain välissä eräällä silmättömällä ryhmälläni surkeasti mustan keskustan läpi, saaden kiveni kytkettyä nipin napin. Olin pelannut liian ahnasta alkupeliä, ja nyt maksoin siitä. Tuntui että olin vain hyökkäyksen kohteena kaikkialla.

En halunnut vielä luovuttaa. On sitä ennenkin tullut hävittyjä pelejä voitettua ränkläämällä. Tsäänssini tuli, kun uskomattoman törkeästi menin erään vastustajan vahvan laitaryhmän sisälle ja tein sinne toisen rivin pötkylän, joka oli kyllä yksisilmäinen, mutta leikkasi samalla mustan nurkasta yksisilmäisen ryhmän. Sain noin 12 kiven ryhmän lopulta pistettyä ko-vääntöön, mutta se oli suora ko omalle about saman kokoiselle ryhmälleni. Mitään hävittävää ei kuitenkaan ollut. Sitten... auh... pelasin ko-uhan, joka ei ollut mikään uhka. Elina söi ko-stemut. Oho, aika tyly vaihtokauppa, ajattelin ja toteutin "ko-uhan". Se uhkasi mielestäni leikata ja tappaa toistakymmentä kiveä. Olin kuitenkin missannut jotain aivan perustavanlaatuista. Leikkaukseni ei leikannutkaan mustan kiviä. Huomattuani tämän luovutin pelin.

2. kierros oli totaalinen turpiinveto. Valitettavasti minä olin ottava osapuoli. Pelasin Jouni Karvoa (4 kyu) vastaan mustilla. Muistoni tämän pelin avauksesta ovat kohtuu hämärät. Pelasin matalan kiinalaisen ja tein taas kökkö-invaasioryhmiä eri puolille lautaa. Luultavasti taas jouduin konfliktiin moyon kanssa. Jounin hyökkäys oli graniitinkova ja hyvin tuskallinen. Pelasimme sotkuista lankakerää keskelle lautaa. Lankakerä oli täynnä kuolleita mustia pätkiä. Yritin tappaa varmaan kolmea eri ryhmää, ja kaikissa näissä yrityksissä kuolin itse. Luultavasti syy ei ollut pelkästään omassa ylipelissäni, vaan Jouni oli ihan oikeasti taktisesti vahvempi. Luovutin, kun 60% laudalle heittämistäni kivistä oli tapettu. Olin lannistunut. Mielestäni korotukseni oli ollut ihan liian aikainen.

Kolmannella kierroksella vastustaja oli Toni Okuogume, 6 kyu . Olin valkoinen. Minulla ei ollut mitään luottamusta taitoihini, joten valmistauduin pahimpaan tässäkin matsissa. Siihen ei ollut aihetta. Peli alkoi hyvin, kun heti aluksi pääsin tappamaan mustan nurkan. Siitä lähtien tunsin johtavani peliä, paitsi että Toni oli yhdessä vaiheessa vaarassa saada jättimäisen keskustan. Pääsin kuitenkin luikertelemaan sinne viekkaudella ja vääryydellä. Voitin runsaalla määrällä pisteitä ja komilla. Olin onnellinen ekasta voitostani :3 Aavistin että tästä alkaa hissi, ja niin kävikin.

Sunnuntaiaamun pelin pelasin egolaista Rasmus Ståhlea (4 kyu) vastaan. Rasmus oli pawnannut minut täydellisesti Jaakko Munkissa, joten odotin kovakouraista käsittelyä. Pelasin mustilla stemuilla. Pelasin matalan kiinalaisen, koska korkea kiinalainen ja sanrensei tuntuivat liian turvattomilta. Lauantain tappioista viisastuneena päätin pelata vakaata fusekia. Mietin koko ajan, että tuleeko tälle ja tälle ryhmälle myöhemmin ongelmia, jos pelaan näin tai näin. Rasmus oli pelannut hoshin ja siitä jonkun oo-oo-geiman laitaan päin. Ajattelin invaasioida nurkan sentessä ja pelata sitten heti kohtuullisen matkan päähän valkean vahvuudesta, ettei valkea pääsisi elättelemään mitään übermoyohaaveita. Pelini lähti lapasesta, kun tämä nurkkainvaasio ei ollutkaan sente. Laajennuskivi oli liian lähellä. Elin gotessa ja valkea sai vahvuutta kahteen suuntaan. Moyo näytti karsealta. Nyt oli drastisten toimenpiteitten aika. Tein klassisen ei näin -tesujin, eli invaasioin molemmat laidat. Invaasioryhmille ei ollut minusta aikaa tehdä silmiä. Etenin vain syvemmälle ja luotin siihen, että vastustaja suojaa alueitaan eikä sulje ryhmiä sisälle. Minulla oli puolen pelin ajan oikeassa laidassani karsea heikkous, johon iskemällä valkea olisi tuhonnut puolet alueistani ja mahdollisesti tappanut jotain isoa. Rasmus kuitenkin ilmeisesti hakien leaning attackia invaasiostemujani vastaan, kurkisti tähän ryhmään ulkopuolelta, johon pystyin vastaamaan siten, että se paikkasi heikkouden. Olin huojentunut. Olin ollut aivan varma, että laidasta tulee muisto vain.

Sen jälkeen peli oli invaasioryhmien saattelemista kotiinpäin. Halusin tuhota valkean alueita niin paljon kuin vain mahdollista. Invaasiot tulivat himaan, mutta lukuvirheeni takia jouduin uhraamaan toisesta puolet ja lisäksi pari nurkkastemua. Se ei ollut suunnitelmissani. Myöhemmin Rasmus vielä söi ovelalla tempulla kolme kiveä lisää alalaidastani, jonka piti olla kovaa käteistä pankissa. Valkea johti sata nolla. Oli tehtävä jotain. Kani6-turnauksessa olin tutustunut käsitteeseen desperado-moyo. Jossain vaiheessa valkea oli invasioinut kiinalaisen avauksen, ja tehnyt sinne pienen ryhmän, jolla ei ollut oikein nurkkaa eikä laitaakaan. Tätä ryhmää oli ehkä puolustettu vähän laiskasti. Pakotin ulkopuolelta keimalla ja sitten pelasin tengenin tuntumaan toisen siirron, joka teki about 50 pisteen desperado-moyon. Moyo oli aika huge, mutta en usko että sillä silti olisi voitettu peliä, koska valkealla oli saman kokoinen nurkka, jossa oli lisäksi kasa kuolleita stemujani. Valkea alkoi redusoida moyoa ulkopuolelta, johon vastasin vain puolustaen. Oli aika selvää, etten tule saamaan siitä 50 pistettä. Lopulta epätoivoissani pelasin placementin sen ryhmän sisään, joka oli alunperin kiinalaisen sisään tullut ryhmä ja nyt moyon sisällä. En pelatessani ollut läheskään varma, tappaako laitto, mutta olin hävitty peli -ränkläys-moodissa. Valkea vastasi siirrolla, joka varmisti ryhmälle yhden silmän, jolloin pääsin vetämään stemuni ulos ryhmän sisältä ja ryhmä jäi yksisilmäiseksi. Oli lopulta aivan uskomatonta, että onnistuin tappamaan nämä kivet. Valkea rimpuili raivokkaasti, ja puolustin kädet täristen. Lopulta ryhmä oli vain kuollut. Valkea luovutti pelin. Minulla oli epätodellinen olo. Olin onnistunut voittamaan vastustajan, joka oli pari viikkoa sitten tuntunut täysin ylivoimaiselta. Lisäksi pelin äkillinen kääntyminen edukseni oli ollut tosi yllättävää.

Olin niin onnessani elämäni ensimmäisestä 4 kyu -voitosta, etten stressannut viimeisestä pelistä. Ihan sama ketä vastaan minut paritettaisiin, ihan sama miten pelissä kävisi, olin tyytyväinen tuloksiin jo etukäteen. Vastustajaksi määräytyi lopulta Jerry Savo, 4 kyu . Jerry oli voittanut minut täydellisesti murskanneen Jouni Karvon, mikä ei ollut kovin rohkaisevaa. Aluksi näytti siltä, ettei Jerry saavu lainkaan paikalle. Oikeastaan se olisi sopinut minulle ihan hyvin, koska olin täydellisen väsynyt. Pelini Rasmusta vastaan oli kestänyt yli kaksi tuntia ja ollut äärimmäisen kuluttava. Lopulta matsi kuitenkin toteutui. Olin valkoinen. Jerryltä oli tässä vaiheessa ehtinyt kulua yli 20 minuuttia aikaa, mutta hän ei sitä juuri tarvinnutkaan. Kun peli loppui, Jerryn kellossa oli 54 minuuttia ja minulla 46. Toisin sanoen blitzasimme pelimme. Olin niin väsynyt, etten jaksanut miettiä ollenkaan. Peli ei ollut hallussani missään vaiheessa, mutta positiivista minulle oli, ettei toisellakaan ehkä ollut. Pelasin tolkuttoman aggressiivisesti. Munasin eräässä nurkassa katastrofaalisesti, kun en jaksanut laskea vapauksia. Siellä pelattiin death by wumbah -sekvenssi, jonka tulos oli valkealle ihan hirveä. Siitä lähtien pelasin täysin randomaalisesti. Halusin vain nukkumaan. Myöhemmin kuolin toisella, isommalla ryhmällä. Kompensaationa sain tapettua Jerryltä about saman kokoisen ryhmän. Myöhemmin leikkasin mustalta ison hännän, jonka jälkeen pelasin kyborgimaisen loppupelin ja voitin 8 pisteellä. Wtf?

Muutin turnauksen kuluessa mielipidettäni kahdesta asiasta. Ensinnäkin, olin ollut sitä mieltä etten tykkää pelata valkeilla. Toiseksi, olin ollut sitä mieltä etten halua tehdä vaihtokauppoja joissa saan vahvuutta ja vastustaja aluetta. Tajusin että mustilla pelaaminen on melkein stressaavampaa, kun pitää huolehtia valkean komista, ja vahvuus on ylivoimaa joka auttaa tappelussa. Siitä ei saa aluetta, mutta siitä saa mahdollisuuden tuhota vastustajan alueet.

Kokonaisuutena turnauksesta jäi mahtava fiilis. Hissi toimi. Pelasin kolmessa viimeisessä pelissä korkealla oman tasoni yläpuolella. Ymmärsin hienoja asioita.

Inkoon MeriGo 7.7.2012#

5k+ 1d+(b1) 8k-(w2) 22k+(w9) = 3/4

Tavoite: meni miten meni mut AJ:lle en hävii! >:3

Tapasin Jyväskylässä Pirkko Luoman, joka suunnitteli go-toiminnan laajentamista kotikunnassaan Inkoossa. Enpä tätä ennen tiennyt edes tarkkaan, missä Inkoo on (noloa). Kuitenkin, lupauduin tulemaan turnaukseen, jos sellainen joskus Inkoossa järjestetään. Turnaus toteutuikin pikaisemmin kuin olin odottanut. 13 pelaajaa saapui turnaukseen, heistä kymmenen pääkaupunkiseudulta.

Ihan erilainen turnaus kuin mihin olen tottunut. Melkein kaikki tunsivat toisensa, ilmapiiri tuntui enemmän rennolta illanvietolta kuin kilpailulta. Luulen että itseeni vaikutti se, että turnaus ei ollut gor-turnaus. Tai se, että turnauspaikka oli niin kodikas (hyvinvarustettu muttei kliinisen kaupallinen kahvila kauniissa venesatamassa). Joka tapauksessa, pelit olivat hauskoja eivätkä tehneet ollenkaan kipeää. Vastustajilleni saattoi sitten olla eri juttu.

Menin Inkooseen AJ:n autolla (kiitos AJ:lle vielä kerran luksuskyydistä kotiovelle ja takaisin <3 ) ja mukana oli Reino ja Tassel. Meillä oli matkojen aikana kiinnostavaa keskustelua muunmuassa valkoposkihanhien ja kanadanhanhien eroista, joutsenista, lammen ja järven eroista ja niin edelleen. Arvostan muuten Reinon laajaa luonnontiede-tietoutta. Saavuimme päämääräämme nopeammin kuin olin odottanut. Melkein kuin olisi ajanut vain Espooseen. En ollut nukkunut yöllä juurikaan, sillä kun saavuin edellisenä iltana peli-illasta, elämänkumppanini oli rohmunnut koko sängyn itselleen enkä löytänyt mukavaa nukkuma-asentoa. Vähän ketutti väsymys, mieluummin pelaisi virkeänä. Paritus saattoi minut yhteen ensimmäisellä kierroksella jo Jyväskylässä kohtaamani Pirkko Luoman (5 kyu) kanssa. Pelasimme tasa-alulla, minulla valkoiset. Kuten viimeksikin, peli Pirkon kanssa oli tiukka ja vaikea. Muistaisikohan sitä vielä, mitä siinä tapahtui. Pirkko pelasi kaksi komokua, minä otin hoshit. Mulle on aina tullut parempi mieli hoshien pelaamisesta, kuin komokuista, mokuhazusheista ja sansanista. Hoshi on joustava, sitä ei voi painaa matalaksi ja laidoille pelaaminen tuntuu hyvältä. Viidentenä laittona musta varmisti toisen nurkan, minä lähestyin toista. Vastaukseksi tuli korkea yhden pisteen pinceri, joka antoi minulle hetken miettimistä, sillä en tunne josekeja kuin matalasta. Päädyin hyppäämään ikkentobilla välistä, ja siitä tulikin loppujen lopuksi aika hyvä mieli. Pelasin keiman ja vielä toisenkin keiman hasamikiven alta, ja se jäi vähän lillumaan. Lopulta sain melkein koko laidan pinceristä huolimatta. Fusekissa olin välistä jokseenkin kahvilla, en osannut sanoa onko asemani huono vai hyvä. Tuntui että peli lähtee käsistä, kun invaasioin jonkin laidassa olevan reiän ja lähdin siitä ikkentobaamaan keskustaan. Tajusin tällä beissittömällä ryhmällä juostessani, että mustahan saa tästä hillittömän moyon. Invaasioin sitten moyonkin ja jatkoin peliä kahdella heikolla ryhmällä. Lopulta näille ryhmille kävi varsin näppärästi hyvin, mutta redusoitunakin moyosta saatu mustan nurkka oli aika huge. Pelissä ei juuri tapeltu, vaan se oli aluevääntöä. Keskustassa vähän uhkailtiin leikellä molemmin puolin, mutta ei sitten leikeltykään. Seivailtiin vaan omia kiviä. En edes yrittänyt missään vaiheessa tappaa mitään, eikä se ehkä olisi onnistunutkaan, sillä Pirkko pelasi aika turvallisia laittoja. Mustan ryhmät olivat vahvoja, mutta ehkä jotkut vähän ylikeskittyneitä. En ollut selvillä siitä, olenko johdossa vai takana, ennen kuin pikkuloppupelin lopussa. Pelasin loppupelin omasta mielestäni hyvin. Musta ehkä vastasi turhan anteliaasti loppupelisenteihini eikä pelannut vastasentejä. Voitin lopulta pelin 7,5 pisteellä, eli valkealla oli laudalla yksi piste enemmän. Eipä ollut mikään helppo voitto. Kiitos Pirkolle hyvästä pelistä :3

Tokalla kierroksella sain vastaani vastustajan, jota olin odottanut. Olin lähtenyt Inkooseen pieksemään AJ:n (1 dan). Olin valmistautunut tekemään tämän kahdella tasoituskivellä, mutta koska voitin ekan pelini, jouduin suorittamaan asian tyhjältä laudalta, tosin AJ pelasi valkeilla puolen pisteen komilla. Aioin pelata sanrensein ja leikkiä Takemiyaa, mutta AJ ei antanut. Hän lähestyi toisena siirtonani pelaamaani hoshikiveä sisäpuolelta. Pelattiin pari keimaa ja sain senten, niin että pääsin pelaamaan tyhjään nurkkaan. Fuseki oli tosi rauhallista ja tulos aika tasainen, molemmilla hyvinvoivan näköisiä ryhmiä. Yleensä AJ ei pelaa näin normaalia fusekia, vaan melkein ekassa nurkassa heti kikkailusiirtoja, jotka aiheuttavat minulle päänvaivaa. Tässä fusekissa oli helppo pysyä mukana, eikä AJ jostain syystä käyttänyt taktista paremmuuttaan. Hän siis niin sanotusti joutui fusekiin. Lopulta minulla oli kaksi laitaa ja AJ:lla kaksi. Sitten AJ päätti hajottaa toisen laitani. Tämä epäonnistui jostakin syystä. Valkealla oli ladderissa mustan kivi, pelasin shichoblokin joka uhkasi valkean laitaa, valkea suojasi laitansa ja lähdin tikkaista karkuun. Sain möhnäponnukin keskelle laitaani, jonka jälkeen sitä vastaan oli melkein mahdoton hyökätä. Tässä vaiheessa tajusin, että minulla menee oletettua paremmin. Ryhmäni olivat aika vahvoja ja aloin hyökkäillä valkean ryhmiä vastaan. AJ kasvatti vasemmalle laidalle törkeän kokoisen lentokentän, enkä koskaan päässyt sinne, paitsi yhden senteponnukin sain kierosti alareunaan. Kuitenkin redusoin valkean toisen alueen aika olemattomiin. Ylitin taas itseni loppupelissä saamalla kaikki suuret sentet. Voitin huikealla 16,5 pisteen erolla, eli komi ei olisi pelastanut (tosin en usko tämän olevan vertailukelpoinen tulos tasa-alkupelin kanssa; tietäen ettei komia ole, valkea joutuu alusta lähtien pelaamaan ottaen enemmän riskejä). AJ ei ollut tyytyväinen peliinsä. Jotenkin peli ei ollut normi AJ:ta, koska se ei ollut monimutkainen ja siinä ei tapeltu. Mulle oltiin liian kilttejä. Anyways, voitto tuli.

Tiesin turnauksessa aika lailla etukäteen, ketkä tulisivat olemaan vastustajiani. Järkevän lähellä MMS:issä oli vain muutama pelaaja. Yksi näistä oli Juha Kainulainen, turnauksen alkaessa 8 kyu, jonka sainkin vastustajakseni kolmannella kierroksella. Minulla oli traumoja 8 kyuista, koska Harri Mulari veti minua tasalla dunkkuun Yläkaupungin Yössä. Juhasta aavistin vähän samaa, sillä hänenkään luokitustansa ei ollut tarkistettu vuosiin, hän ei ollut pelannut kuin muutaman henkilön kanssa viime aikoina eikä Inkoossa kai ole luokittajiakaan. Päätin olla spedeilemättä ja pelaamatta trollisiirtoja jotka toimivat KGS- 8 kyuille. Enkä tee niitä heikkoja ryhmiä. Kuitenkin vähän tein.

Mitkään trikit eivät menneet läpi, onneksi en pelannutkaan sellaisia joissa räjähtää itse totaalisesti jos vastustaja tajuaa. Sain vain vähän kurjemman tuloksen, kuin olisin tahtonut, tai pikemminkin kahden händikiven kiriminen kiinni oli työn ja tuskan takana. Onneksi musta joulupukkeili silti välillä ja olin ihan pelissä. Varsinkin kun musta unohti pelastaa kolme tärkeää laitani hajottavaa kiveä. Sitten hamuamaan mehukkaimpia yoseja. Mokasin aika pahasti keskustassa ja minulta safkattiin kiviä. Itse asiassa mokasin jo keskipelissä, kun ahnaasti elin mustan alueen sisällä. Tuhosin koko mustan laidan tällä tempulla, mutta annoin moyon, jota en sitten koskaan saanut tyydyttävästi redusoitua. Sabakoin vaarallisen näköisesti moyossa, peläten kuolevani kaikella, mutta musta armahti hiukan ja sain osan sabaki-stemuista kytkettyä laitaryhmääni. Osaa valitettavasti en. Musta omisti minut lopulta viidellä ja puolella pisteellä. Muistaakseni. Jotain kuusi tai viisi se oli. Harmitti että missasin sen kurjenpesän keskustassa. Ja jotenkin paremmin alun pakolliset ylipelit olisi voinut hoitaa. Enpä silti tiedä, olisinko pystynyt. 8 kyusta ei ollut kysymys todellakaan, ja saikin turnauksen jälkeen kipeästi kaipaamansa tuplakorotuksen. Onnittelut Juhalle :3

Tämän pelin jälkeen olin todella väsynyt. Neljä peliä päivässä on epäinhimillisen monta. Toivoin salaa, että en saisi daneja vastaani enää, vaikka niistä peleistä oppiikin kaikkein eniten. Kytölän Kalle olisi ollut tyrkyllä kahdella kivellä. Kerran olen sen voittanut neljällä. Siinä matsissa olisi varmaan tullut vain turpaan. Mielestäni paritus, jossa vikalle kierrokselle sain vastustajaksi Sam Hardwickin (22 kyu), oli siis varsin mukava paritus. Ysihändipeleissä ei ole kuitenkaan varaa spedeillä, ja viimeksi Kaislassa Samin voittaminen oli ollut vaikeaa hänen safkattuaan toistakymmentä kiveä snäpärillä, kun olin tappamassa nurkkaa... Tämä peli ei ollut ihan niin hankala. Sam pelasi 3-3:sia vastauksena lähestymissiirtoihini, joka on vähän epästandardia. Se ei tee silmiä tai aluetta nurkkaan, vaikka viekin valkealta tärkeän pisteen pois. Sain nopeasti laitoihin kolmannen rivin aluetta ja pari elävän näköistä huijausryhmää, joita musta ei onneksi yrittänyt tappaa placementeilla. Peli ratkesi ehkä kahdentoista mustan kiven tappamiseen alalaidalla. Musta pelasi ihan järkeviä laittoja elättääkseen ryhmänsä, mutta oli vain liian myöhäistä (olisi siellä ollut pari pelottavaa vemputusta, mutta niitä ei pelattu). Musta meni elättämään oikealla laitolla nurkkansa, joka minun piti tappaa monkey jumpilla. Koska olin ottanut laidat, mustalla oli iso keskusta. Tässä vaiheessa Sam meni byo-yomiin ja laittojen taso laski nopeasti. Sain pari ponnukia keskustaan, josta ei lopulta ollut mitään jäljellä. Leikkasin sitten viitisentoista kiveä isoon laitaani kuolemaan, ja musta luovutti pelin. Hieno suoritus Samilta, joka kuitenkin pelasi yhdeksän kiven alitasoituksella. Hän laskee shakinpelaajana sekvenssejä pelottavan hyvin. Hanekytkentä-loppupeli lähti vähän lapasesta, mutta se pitää jokaisen kokea :p

Siinä siis kaikki. Voitin mukavat kolme peliä neljästä. Hävittykin peli oli tasoa jota ei tarvitse hävetä. Omistin dan-pelaajan. AJ:sta olisi tullut muutama gorri, mutta kun ei ollut mitään gorreja jaossa. Kiva reissu, kivoja ihmisiä.

P.S. Ja vielä kerran... Pawnasin AJ:n :3333

Turku GP 14.7. -15.7.2012#

2k- 2k- 5k- 4k- 7k+ = 1/5

Tästä turnauksesta ei jäänyt suureellista kerrottavaa jälkipolville. Muistaisinkohan kuitenkin jotain avainkohtia häviämistäni peleistä, niistä voi olla hyötyä kehittymisessä.

Ensimmäisen kierroksen vastustajani oli minulle ennestään täysin tuntematon Tero Säntti, 2 kyu. Paritus ylöspäin tuli hienoisena yllätyksenä. Turnauksessa oli kuitenkin monta 4 kyu -pelaajaa. Enivei, pelasin mustilla matalan kiinalaisen. En spedeillyt fusekissa mitään ihan älytöntä. Liian rohkeasta hyökkäyksestä vastustajan vasenta ylänurkkaa vastaan jäi juokseva ryhmä, jonka kytkin lopulta, vahingoittaen samalla vähän omaa laitaani ja antaen häntäpäästä 2 kiveä. Se oli kuitenkin aika isoa koska nämä kivet syömällä valkea varmisti ison alueen.

Pelin typerin spedeily tuli kuitenkin, kun menin sisään valkean vahvaan laitaan ylipeli-tsukella. Sain laidan halkaistua, mutta lopulta kuolin leikkaavilla kivillä. Todellinen jättipotti valkealle. Ulkopuolen roppokivistä muodostuneella vahvuudellani hyökkäsin laumastaan eksyneen ponnukin kimppuun. Sain puserrettua näistä kivistä maukkaan ko:n, mutta pelasin virheellisen lokaalin uhan. Oikea uhka, jolla olisin ollut pelissä mukana, oli yhden risteyksen päässä. Tässä vaiheessa huomasin että hiljaisesta shakkikellostani oli loppunut aika, luultavasti jo pari siirtoa sitten. Tämä oli harmillista, sillä peli olisi ehkä ollut pelattavissa. Ainakin Keijumaassa.

Mitä opin tästä pelistä? Vahvuutta pitää varoa. Laskuvirheet ovat tuskallisia. Heikkojen ryhmien hallinta pitää suunnitella oikeasti etukäteen.

Toisella kierroksella pelasin Valentin Solovievia, taas 2 kyu, vastaan. Tässä pelissä yritin pelata solidia. Kuitenkin jokin sisäinen rähinäpiru vietteli minut taas ylipelaamaan. Minulla oli mielestäni selkeä keikaku, mutta ylenkatsoin ehkä turhaan vastustajan keikakua. En kunnioittanut moyoa tarpeeksi, ajattelin että voihan sinne vielä mennä... kunnes oli liian myöhäistä. Luovutin, sillä valkealla oli vain liikaa pisteitä. Mitä opin tästä pelistä? Vahvuutta ei kannata antaa liian kevyin perustein. Kolmannen rivin alue ei ole tarpeeksi muhkea alue vastapainoksi solidista muurista. Invaasiot tehdään ajoissa. Vastustajakin tietää mitä tekee, kannattaa vähän nuuskia että mikä se sen keikaku mahtaisi olla, jotta siihen voi harata vastaan.

Kolmas kierros Heikki Lainelaa vastaan, 5 kyu. Korotettu turnauksen jälkeen 3 kyuksi. Tuntui laudalla about minun tasoiseltani vastustajalta. Alussa innostuin liikaa jahtaamaan heikkoa ryhmää, vaikka yritinkin katsoa, etten tee paskamuotoa samalla. Kumpikaan ei saanut tästä jahtauksesta juuri mitään. Molempien alueet vaan redusoitiin olemattomiin, paitsi yksi typerä musta nurkka. Mulla ei ollut mitään. Väänsin hirveällä tuskalla keskustaan jotain viittätoista pinnaa, että voisin voittaa komilla. Heikki tuli redusoimaan, jolloin itsellenikin käsittämättömällä tesujisekvenssillä pakotin hänet valitsemaan, haluaako antaa katkaista redusointistemunsa vai syöttää mulle kymmenisen kiveä muuristaan. Sain ne kymmenen stemua sitten. Olin hikiset pari pinnaa johdossa, kun tenukoin atarin ja luovutin, kun Heikki napsi stemut. Olin ihan tiltissä. En tajunnut yhtään mitä pelasin. Mitä opin? Jos vastustaja pelaa näennäisen turhan näköisen siirron, tarkista kuitenkin ettei se esimerkiksi ole vaikkapa atari. Ja ehkä joskus on parempi tehdä aluetta kuin juosta damepisteissä ryhmän perässä, joka kuitenkin tulee elämään.

Pelien jälkeen olin aika sekaisin. Jaksoin kuitenkin mennä Koululle pelaamaan kaksi tasoituspeliä. Voitin anonyymin turkulaisen 3 danin nominaalitasoituksilla ja Pennaselle hävisin 4 kivellä. Sitten menin nukkumaan, ja nukuin erittäin tyydyttävästi useita tunteja.

Aamulla jatkoin uusilla voimilla. 0/3 tulos kirvelsi pahasti, päätin että tänään tulee ainakin yksi voitto. Rasmus Ståhlesta (4 kyu) sitä ei valitettavasti irronnut. Rasse on nyt muuten eniten vastaan tullut turnausvastustajani. (Saldo on 2-1 Rasselle.) Takapotkussa ja peli-iltapeleissä olin pärjännyt Rassea vastaan hyvin, joten olin ehkä liiankin luottavainen. Häntä vastaan pelatessa tuntuu aina, ettei mulla ole mitään aluetta missään, pelkkää vahvuutta. Sitten jossain vaiheessa vaan tapan jotain isoa. Tämä peli eteni samalla tavalla, paitsi että se lohikäärme, joka minun piti tappaa, ei kuollut. Minulla oli kuitenkin plan B, eli annettuani Rassen kytkeä yksisilmäisen lohikäärmeensä gotessa, redusoin hänen jättinurkkaansa. Tämä onnistuikin. Peli oli tiukka, ja olin ehkä komin turvin johdossa, tai ainakin ihan pelissä, kun kuolin. Ei näin :( Opin pelistä sen, ettei kannata leikkaantua, jos ei leikkauksen jälkeen pysty elämään. En kyllä edes tajunnut, että minut leikataan. Enemmän tarkkuutta tarvitsisin varsinkin pelin lähestyessä yosea. Mutta kun kaikki laskupotentiaali meni sen lohikäärmeentapon laskemiseen. Sitä paitsi se siirto, jota pähkäilin useita minuutteja kunnes päätä särki, oli väärin laskettu. Se ei leikannutkaan. Opin: hanki se lukutaito. Tsumegota vaan kunnes pää räjähtää.

Kunniallinen yritys kuitenkin. Ens kerralla en muuten häviä.

Viimeinen kierros oli sitten alaspäinparitus. Vastustaja oli 7 kyu Niko Ekilä, pelasin mustilla. Olin jo turtunut häviämiseen, en hirveästi välittänyt miten pelissä kävisi. Naureskelin häviötä jo etukäteen. En pelissä jaksanut laskea pitkälle, vaikka yritinkin, aivot olivat jotain tinneriin kastettua pumpulia täynnä. Peli oli melkoista blitziä. Sain pidettyä ihan hyvin pelin hallinnassa enkä jättänyt vastustajalle hirveästi pisteitä. Valkea luovuttikin keskipelin puolivälissä. Saatoin olla vittumainen vastustaja, olen pahoillani siitä. Purin ehkä tässä pelissä kaikkea sitä turhautumista, joka vahvempia ja omantasoisia vastaan hävitessä oli kertynyt :p Opin sen, ettei ne ryhmät aina kuole puoliksi lasketulla tapolla (2 kertaa pelin aikana failasin nurkan tappamisen)

Loppujen lopuksi turnauksesta jäi käteen tosi surullinen tulos. 1/5 on vaan skeidaa, katsoi miten katsoi. Jotain lohtua voi saada siitä, että jos Lainelan korotuksen ottaa huomioon, en hävinnyt alaspäin. Ja olis se voinut mennä huonomminkin, 0/5 on myös olemassa. Turun turnauspaikka ja Omenahotellin sijainti ovat tosi jees. Ja opin kuitenkin törkeästi kaikkea diippiä shittiä.

Ens viikolla alkaa kongressi. Siellä en häviä. Ainakaan turhaan.